Umm... Olen alle 18-vuotias bi-tyttö, ja.... hmp, tämä on todella kinkkinen tilanne. Rakastan erästä henkilöä sydämmeni pohjasta, mutta en voi enkä halua olla hänen kanssaan.
Inhoan kyseistä henkilöä sydämmeni pohjasta. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä, haluan että hän elää omaa elämäänsä kaukana minusta, ja minä elän elämääni kaukana hänestä. Mutta hän on sanonut, että haluaa tutustua minuun paremmin. hän kertoo minulle huoliaan, kysyy neuvoa erillaisissa asioissa jne.
Minulla ei ole oikeasti mitään syytä vihata häntä.
Hän on maailman ihanin ihminen. Hän on avoin, ei ollenkaan homovastainen, (kannattaa homojen oikeuksia etc.....) meillä on samat kiinnostuksenkohteet, hän on hellä, välittävä, osaa puolustaa itseään ja rakkaimpiaan.. Hän on yksinkertaisesti liian hyvä minulle. Liian hyvä minulle ystäväksikkään...
Se syy miksi "inhoan" häntä... Tai siis, inhoan itseäni, koska en osaa lohduttaa, olen erittäin sisäänpäinkääntynyt, en yhtään sosiaalinen etc. En vain halua että hän tuhlaa aikaansa minuun.
Hän on kertonut minulle ihastuksestaan, ja toivon, TOIVON todella että hän pääsee asiansa kanssa eteenpäin.
Toinen syy miksi "inhoan" häntä, on tämä:
Aina kun hän sanoo "olevansa huono ihminen" tai "kamala ystävä" etc. Inhoan häntä vain enemmän. Miksi? Koska olen sanonut hänelle, että olen kamala lohduttamaan ihmisiä ja auttamaan henkisellä tasolla, ja hän silti sanoo näin seurassani. Sisälläni huudan "Ei, et ole! Ole kiltti äläkä sano noin!" mutta en saa sanotuksi mitään .__. En edes pientä "etkä ole.."-äännähdystä. AIna kun hän haukkuu itseään haluan vain hypätä hänen kaulaansa, halata häntä ja sanoa lohduttavia sanoja, mutta ei. Olen vain hiljaa paikallani. Näyttää siltä, etten välitä, mutta sisälläni itken aina kun hän voi huonosti
En oikeasti halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Rakastan häntä liikaa, ja tiedän, etten pysty antamaan sitä turvaa ja hellyyttä mitä hän tarvitsisi joten toivon, että hän lakkaisi tuhlaamasta aikaansa minuun. Eläisi omaa elämäänsä onnellisesti, etsisi kivan poikaystävän ja jonkun kaverin joka osaisi häntä ja olla tämän tukena.
Hän ei tiedä seksuaalista suuntautumistani, eikä sitä että rakastan häntä todella. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun rakastan jotakuta näin paljon. Onhan ennen ollut joitain ihastuksia, mutta ne ovat vain olleet ihastuksia.
Kun tapasin hänet, olin vain hiljaa, en puhunut hänelle tai kellekkään silloin lainkaan. Minä vain olin. Mutta jotenkin hän hakeutui seuraani, alkoi juttelemaan, halusi tietää minusta lisää jne.
Auttakaa. Mitä teen. Haluan tietää, miksi hän on niin... takertunut minuun, miksi hän on kanssani (Hän on sanonut olevansa hetero, ja puhuu minulle ihastuksestaanja muista tunne-elämän kiekuroista...) Haluan vain oikeasti että hän lakkaisi tuhlaamasta aikaansa minuun, menisija BFHEUOBFHJKDEF BHLEDBFVHDEL EN OIKEASTI kestä tätä... En voi puhua tästä kenellekkään, minulla ei ole oikeasti hyviä ystäviä paitsi hän, ja en halua vaivata häntä ongelmillani.
Pyydän, auttakaa. tönäiskää minua edes hieman oikeaan suuntaan, jotta voin jatkaa.
Inhoan kyseistä henkilöä sydämmeni pohjasta. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä, haluan että hän elää omaa elämäänsä kaukana minusta, ja minä elän elämääni kaukana hänestä. Mutta hän on sanonut, että haluaa tutustua minuun paremmin. hän kertoo minulle huoliaan, kysyy neuvoa erillaisissa asioissa jne.
Minulla ei ole oikeasti mitään syytä vihata häntä.
Hän on maailman ihanin ihminen. Hän on avoin, ei ollenkaan homovastainen, (kannattaa homojen oikeuksia etc.....) meillä on samat kiinnostuksenkohteet, hän on hellä, välittävä, osaa puolustaa itseään ja rakkaimpiaan.. Hän on yksinkertaisesti liian hyvä minulle. Liian hyvä minulle ystäväksikkään...
Se syy miksi "inhoan" häntä... Tai siis, inhoan itseäni, koska en osaa lohduttaa, olen erittäin sisäänpäinkääntynyt, en yhtään sosiaalinen etc. En vain halua että hän tuhlaa aikaansa minuun.
Hän on kertonut minulle ihastuksestaan, ja toivon, TOIVON todella että hän pääsee asiansa kanssa eteenpäin.
Toinen syy miksi "inhoan" häntä, on tämä:
Aina kun hän sanoo "olevansa huono ihminen" tai "kamala ystävä" etc. Inhoan häntä vain enemmän. Miksi? Koska olen sanonut hänelle, että olen kamala lohduttamaan ihmisiä ja auttamaan henkisellä tasolla, ja hän silti sanoo näin seurassani. Sisälläni huudan "Ei, et ole! Ole kiltti äläkä sano noin!" mutta en saa sanotuksi mitään .__. En edes pientä "etkä ole.."-äännähdystä. AIna kun hän haukkuu itseään haluan vain hypätä hänen kaulaansa, halata häntä ja sanoa lohduttavia sanoja, mutta ei. Olen vain hiljaa paikallani. Näyttää siltä, etten välitä, mutta sisälläni itken aina kun hän voi huonosti
En oikeasti halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Rakastan häntä liikaa, ja tiedän, etten pysty antamaan sitä turvaa ja hellyyttä mitä hän tarvitsisi joten toivon, että hän lakkaisi tuhlaamasta aikaansa minuun. Eläisi omaa elämäänsä onnellisesti, etsisi kivan poikaystävän ja jonkun kaverin joka osaisi häntä ja olla tämän tukena.
Hän ei tiedä seksuaalista suuntautumistani, eikä sitä että rakastan häntä todella. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun rakastan jotakuta näin paljon. Onhan ennen ollut joitain ihastuksia, mutta ne ovat vain olleet ihastuksia.
Kun tapasin hänet, olin vain hiljaa, en puhunut hänelle tai kellekkään silloin lainkaan. Minä vain olin. Mutta jotenkin hän hakeutui seuraani, alkoi juttelemaan, halusi tietää minusta lisää jne.
Auttakaa. Mitä teen. Haluan tietää, miksi hän on niin... takertunut minuun, miksi hän on kanssani (Hän on sanonut olevansa hetero, ja puhuu minulle ihastuksestaanja muista tunne-elämän kiekuroista...) Haluan vain oikeasti että hän lakkaisi tuhlaamasta aikaansa minuun, menisija BFHEUOBFHJKDEF BHLEDBFVHDEL EN OIKEASTI kestä tätä... En voi puhua tästä kenellekkään, minulla ei ole oikeasti hyviä ystäviä paitsi hän, ja en halua vaivata häntä ongelmillani.
Pyydän, auttakaa. tönäiskää minua edes hieman oikeaan suuntaan, jotta voin jatkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin se marttyyrin viitta muodostuu...
Jos niin häiritsee toinen ihminen kuka välittää susta, ja itse sitä työnnät pois niin mitä vinkkejä tässä enää kaipaat? Sano suoraan että et halua olla tekemisissä. Mutta kuitenkin asetat ittes siihen asemaan että "miksi se takertuu, ja osottaa huomioo just MINUUN jne..." " kun oon itse niin huono ihminen ja jne..."
Miks haet huomioo tolla, jos kuitenkaan et halua olla tekemisissä?
Asetat ittes uhrin asemaan tässä sun tilanteessa, ja voivottelet omia heikkouksias, vaikka toinen ei edes niitä noteeraa mitenkään vaan hyväksyy ne. Ja nyt sit hoet kaikille et voi ei yhyy, en osaa olla tarpeeksi sellainen ihminen mitä se toinen haluaa.
Eli toisin sanoen: saat toiselta huomioo, se välittää, ja työnnät sen itse pois elämästäs, kun varmaan itse pelkäät ittees, et niinkään sitä toista...
Nosta pääsi itsesäälistä ja hanki selkärankaa sit sanoo toiselle suoraan asiat. Mitä et näköjään itsekään tiedä mitä haluat.