Meidän 6v sakemanni uros on perustottelevainen koira sisällä. Ongelmana sosiaaliset taidot ---hillitön remmiräyhä jota ei olla saatu kytkettyä pois. Tähän lisänä vielä remmikäytöksessä puutteita johtuen ihan siitä, että koira ei ole saanut kokemusta paljoa remmikäytökseen ja toisten koirien kohtaamiseen asuttuaan maalla, nyt ollut meillä kaupungissa reilun vuoden ja näitä harjoitellaan yhä. Selkeä remmiräyhä, sillä rähisee ainoastaan hihnassa tosi rumasti, toisen koiran läheisyydessä tai koirapuistossa on tosi nätisti muiden kanssa ilman hihnaa. Makupalat ja huomion haku ei onnistu, koira sulkee lenkillä täysin toisen koiran nähtyään korvansa ulkoiluttajalle, se on naks eikä mikään tehoa. kohtaamisen jälkeen on pitkään aikaan vielä kontaktin ulkopuolla nk vauhkona.
Alistuu kotona meille aikuisille ja on perustottelevainen, ei esim. syö ennen lupaa jne. Aika ajoin kokeilee johtajuutta kuitenkin, ei mene istumaan aina ennen lenkkiä, että remmi laitetaan ja ihme pelleilyä välillä, aina kyllä istutetaan lopulta, mutta kokeilee selkeästi olla välillä istumatta.
Eilen sitten koira yllätti meidät täysin. Katsottiin elokuvaa olohuoneessa ja syötiin samalla pitsaa. koira kävi siinä vieressä tapittamassa ja kielsin kerjäämisen ja meni pois käskystä kuten aina. Hektkeksi olimme pois pöydän äärestä ja tulimme takaisin, niin koira oli vetänyt pitsat lattialle ja söi niitä välittämättä meidän saapumisesta. Mies ärähti lujasti, paimensi koiran toiseen huoneeseen, koira luimisteli ja alistui, koitti kuitenkin äristä vaisusti takaisin. Oli toisessa huoneessa hetken ja tuli takaisin, ajattelimme, että on hyvin nolona ja alistuneena, mutta mitä pöh, tuli suoraan pöydän ääreen katsomaan jäikö lattialle vielä jotain syötävää eikä ottanut meihin katsekontaktia lainkaan. Ylimielisesti! tämä oli joku johtajuusjuttu ihan selkeästi. Raivostuttavaa, ikinä tehnyt noin. Onko liian heppoinen syy lähteä jääkaudelle tästä syystä vai pitäisikö tilannetta seurata?
Alistuu kotona meille aikuisille ja on perustottelevainen, ei esim. syö ennen lupaa jne. Aika ajoin kokeilee johtajuutta kuitenkin, ei mene istumaan aina ennen lenkkiä, että remmi laitetaan ja ihme pelleilyä välillä, aina kyllä istutetaan lopulta, mutta kokeilee selkeästi olla välillä istumatta.
Eilen sitten koira yllätti meidät täysin. Katsottiin elokuvaa olohuoneessa ja syötiin samalla pitsaa. koira kävi siinä vieressä tapittamassa ja kielsin kerjäämisen ja meni pois käskystä kuten aina. Hektkeksi olimme pois pöydän äärestä ja tulimme takaisin, niin koira oli vetänyt pitsat lattialle ja söi niitä välittämättä meidän saapumisesta. Mies ärähti lujasti, paimensi koiran toiseen huoneeseen, koira luimisteli ja alistui, koitti kuitenkin äristä vaisusti takaisin. Oli toisessa huoneessa hetken ja tuli takaisin, ajattelimme, että on hyvin nolona ja alistuneena, mutta mitä pöh, tuli suoraan pöydän ääreen katsomaan jäikö lattialle vielä jotain syötävää eikä ottanut meihin katsekontaktia lainkaan. Ylimielisesti! tämä oli joku johtajuusjuttu ihan selkeästi. Raivostuttavaa, ikinä tehnyt noin. Onko liian heppoinen syy lähteä jääkaudelle tästä syystä vai pitäisikö tilannetta seurata?
Vastaukset 24
Vanhimmat
älä kanna kaunaa pitsa se vain oli
Unohda nyt tuo johtajuuslätinä. Se on vanhanaikaista soopaa. Pilaatte koiran kuvittelemalla, että se pitää aina alistaa kaikessa. Onpa eläimen elo ihanaa, kun omistajat jatkuvasti komentelevat, kieltävät, alistavat, kiskovat ym negatiivista.
Koira on epävarma, siksi se rähjää vastaantulijoille, sen komentaminen ym huonosti kohtelu saa sen vaan enemmän epävarmaksi. Koira rähjäämällä suojelee teitä, koska on epävarma ja myös koska ei luota teihin. Koirat ovat valtavan fiksuja, miettikää omaa käytöstänne arkielämässä ja ohituksissa koiran näkökulmasta, ei omastanne. Tottakai se alkaa rähjätä, koska tekin käyttäydytte ties miten. Syyt löytyvät ihan teistä, ei koirasta, joka on sekaisin.
Koiran elämästä saa helvettiä juuri tuolla tavoin. Luepa oma viestisi uudelleen. Montako kertaa puhut siinä alistamisesta ? Yms? Minä en alista koiriani koskaan. Minä kohtelen niitä hyvin, silloin ne kunnioittavat ja luottavat minuun. Ei koiraa tarvi alistaa, jos se haistaa herkullisen pitsan ja tulee viereen katsomaan. Sen voi ystävällisesti pyytää poistumaan.
Ei ole tainnut koskaan tulla mieleen, että koirakin on tunteva olento ja sille voi olla reilu, johdonmukainen, ystävällinen, kunnioittava, jne? Luuletko koiran olevan teillä onnellinen?
Ja unohda tuo johtajuuspaska, johon enää idiottit (luojan kiitos) uskovat. Ala kohdella koiraasi kunnolla, niin ongelmat poistuvat itsestään.
Monta koiraa,
Aika mielenkiintoista että ihminen joka uskoo rauhalliseen ja positiiviseen kouluttamiseen kirjoittaa noin päällekäyvään sävyyn.
Aloittajalle,
Sinulla on vääränlainen energia koska selvästikkin tarkkailet liikaa koiran käytöstä ja stressaat siitä. Olet varmasti aika turhautunut ja se huokuu sinusta.
Olen samaa mieltä että koiraa ei tulisi alistaa. Sinun tulisi pienin toimin näyttää että olet itse laumanjohtaja. Tällä hetkellä sinä annat ristiriitaisia signaaleja koirallesi eikä se todella luota sanaasi. Vähän niinkuin katsot koiraa mutta et näe sitä. Et saavuta rauhallista ja määrätietoista mielentilaa koska odotat koiralta jotain mitä se ei voi sinulle antaa koska, sinulta puuttuu oikea energia.
Simputtaminen ei ole johtajuutta. Johtajuutta ei mitata siinä kumpi alistuu enemmän ja kenelle. Ajattele olevasi se joka tekee päätökset ja sen jälkeen ole sitä. Ole varma asioista mitä vaadit ja pysy siinä. Luottamus on tärkeää ja se rakentuu siitä että koira voi luottaa sinun toimiisi ja päätöksiisi.
Sinun pitää olla tilanteen edellä, itsevarma ja rento. Kyllä koiran haukkumiseen tulee puuttua ja lopettaa se. Jotta näin käy onnistuneesti sinun pitää uskoa itseesi, saavuttaa oikea mielentila. Haluaisitko kertoa tarkemmin miten toimit kun toinen koira tulee vastaan? Miten pidät sitä ja kuinka toimit kun komennat, jos siis komennat.
Terveisin,
Yksi hyvin käyttäytyvää laumaa johtava idiotti :-)
Hyvä! En olisi itse osannut kirjoittaa paremmin / näinkään hyvin. Tässä on asiallinen mielipide. Tästä kannattaa myös aloittajan pistää korvan taakse vinkkiä.
Nyt joku raja. Koira syö sille käytännössä nenän eteen tarjoillun pitsan ja se on jotain johtajuuden koettelua?
Jos koiraan ei saa mitään yhteyttä muita ohitettaessa, olette yksinkertaisesti liian lähellä. Kouluttaminen pitää aloittaa sellaista välimatkaa pitäen, että koira ei olennaisesti reagoi toiseen koiraan. Koiran edistyessä, jos tiedetään mitä ollaan tekemässä, voidaan tulosten parantemiseksi edetä myös tyylillä "waltzing in the stretch zone" (Steve Whitelta omaksuttu ilmaisu) eli työskennellen aivan koiran sietokyvyn rajoilla. Mutta lähtökohtaisesti aina sen pisteen alapuolella, mikä saisi koiran reagoimaan.
Lopettakaa koiranne fyysinen ja henkinen kiusaaminen – mitä ilmeisesti tietämättänne teette tällä hetkellä – ja opetelkaa sen sijaan ymmärtämään sen käyttäytymistä. Saatte tottelevaisen ja hyvinvoivan koiran.
TOKOa voisi koittaa, siellä juuri ohittamista jne. ulkona käyttäytymistä toisten koirien läsnä ollessa. Sieltä saisi varmaan ohjaajilta neuvoa(jos on vaan hyvät ohjaajat).
"Alistuu kotona meille aikuisille ja on perustottelevainen, ei esim. syö ennen lupaa jne. Aika ajoin kokeilee johtajuutta kuitenkin, ei mene istumaan aina ennen lenkkiä, että remmi laitetaan ja ihme pelleilyä välillä, aina kyllä istutetaan lopulta, mutta kokeilee selkeästi olla välillä istumatta. "> rauhallisesti aina tosiaan vaan viedä käskyt loppuun saakka, että se koira aina istuu jos välillä näitä "pökö"taipumuksia..ja aina ne sitten kuitenkin istuu kun tarpeeksi kauan odottaa ja muistuttaa et hei eik sun pitäny istua et päästäis sinne lenkille.. ja yhtenäinen linja molemmilla koirankoulutuksessa.
Ja ulkona ehdottomasti teidän pitää saada luotua kontakti koiraan ennenkuin se fiksoituu vastaantulijaan, on täkynä toistuva harjoituskäskyt/nami/lelu/naksutin, Koiraan on tyyliin turha luoda kontaktia kun meno yltyy jo siihen että henki pihisee kun remmi niin tiukalla.. Voitte vaikka vaihtaa suuntaa kun joku tulee vastaan/istutusta/vedonestovaljaat joissa remmin kiinnityspaikka valjaiden sivussa, jolloin kun vetää koiraa itseensä päin niin sen tasapaino horjahtaa>joutuu keskittymään siihen ja silloin voi luoda kontaktin. Meillä bulldoggeja joten eivät ole niin aktiivisiarotuja. meillä toimii namit tosi hyvin ei tarvii puhua mitään kun koira hypähtelee gasellinkevyinaskelin vieressä, ruskeilla silmillään möllöttäen, jos jotain hyvää tarjolla, muuten välillä pitää harjoitella vieressä kävelemistä odota/istu harjoituksilla.
No kylläpäs älähdettiin kirjoituksestani. Ehkä siinä oli käytetty provosoivia sanamuotoja ja tilanne ei ole meillä niin "paha" kuin ehkä olette ymmärtäneet. Perusajatus minulla koiran omistajana on, että koira on koira ja ihminen on johtaja. Koiran ja meidän aikuisten välillä on kunnioitus emmekä räyhää koiralle tai alista koiraa esim fyysisesti. Tämä pizzajuttu oli lähinnä kuvaus tapahtuneesta, ei niinkään se, että voi hirveetä, se söi nyt pizzan, vaan että koira käyttäytyi poikkeavasti suhteessa siihen, mitä on aikaisemmin käyttäytynyt. Mielestäni tällaisen ison saksanpaimenkoiran kanssa saa olla erityisen tarkkana johtajuusasioissa varsinkin pikkulapsiperheessä.
Remmiräyhästä. Olemme kokeilleet naksutinta ja palkitsemista. Olemme harjoitelleet naksuttimen kanssa palkitsemista kotona ja se onnistunut, mutta remmissä oven ulkopuolella koira sulkee korvansa ja vaikka mikä nami olisi tarjolla, koira ei pysty keskittymään siihen saati ottamaan kontaktia. Vältämme tietoisesti koirien kohtaamisia ja yritämme pitää tietyn välimatkan ohittaviin koiriin, mutta yllättäviä tilanteita tulee päivittäin (meilläpäin paljon koiria) ulkoillessa ja räyhä alkaa. Itse pyrin tilanteessa olemaan rauhallinen ja kuljettamaan räyhäävän ja huutavan koiran tilanteesta pois, vaikka se ei naisihmiseltä ole helppoa (koira 55kg). Meillä käytössä vedonestopanta. Muilla pannoilla koira ei ole minun pideltävissä koirakon yllättäessä. Kerran sattui tilanne viime talvena, kun olin raskaana ja liukkailla keleillä ulkoilutin koiraa. Meidät yllätti ihan puskista toinen koirakko ja koirani alkoi hirvittävän räyhäämisen, kaaduin ja koira veti minua maata pitkin, lopulta koira pääsi minulta irti ja tämä meni koirakon luokse. Pelkäsin, mitä tapahtuu, mutta koiran luokse päästyä koiramme heilutti häntää, haisteli toista koiraa kiinnostuneena. Ei siis ollut koiraa kohtaan aggressiivinen vaikka sitä pelkäsin. Kyse on mielestäni vain remmistä ja siitä, että koira ei luota meihin, että me hoidamme uhkaavan tilanteen ja ottaa ohjat käsiinsä. :/ Tätä luottamusta pyrimme vahvistamaan.
Menkää koirakurssille? Onko teidän kaupungissa? Itselläni on kanssa useita koiria joista yksi on saksanpaimenkoira. Meillä kävi niin, että koiran ollessa 6kk ikäinen, hyökkäsi lenkillä omassa pihassaan irti oleva toinen sakemanni suoraan meidän koiran kimppuun ja puraisi sitä kuonosta niin kovaa, että koiralla oikein tirskui veret kuonosta. Koiran omistaja juoksi samantien tielle ja huusi koiralleen, mutta ei saanut kontaktia. Itse jalallani jostain sain uskollusta potkaista tuota hyökkääjää ja tilanne katkesi sen ajaksi, että omistaja sai otteen koirastaan.
Yritin näyttää tilanteessa, että suojelen koiraani, vaikka en heti saanut sitä koiraa pois sen kimpusta. En jäänyt siinä voivottelemaan koirani kuulleen tapausta, vaan vasta kotona tuli itseltä itku tapahtuman takia. Oli tosi paha mieli ja näin, että oma koirani säikähti todella kovasti ja kävihän se kipeää.
Siitä alkoi sitten remmissä rähinä. Ei auttanut makkaranpalat, ei rauhoittelu, ei muina miehinä ohitus. Ei tuijottamisen estäminen. Koira sai kamalan kohtauksen siinäkohdin kun vieras koira meni rinnalta ohi.
Menin sitten koirakurssille, missä oli hallissa muutamia koiria ja ihana koirakouluttaja. Siellä oli turvallista siedättyä taas siihen, että maailmassa on koiria. Eka kerta oli kauhea, koira rähisi ja raivosi. Siellä kouluttaja puuttui tilanteeseen heti suihkuttamalla isosta ketsuppipullosta vettä koiran kuonoon. Nopea suihkutus ja samantien oltiin kuin ei oltaiskaan. Tehos melkein heti! Neuvoksi antoi laittaa lenkeille tyhjän saippua kotelon, jonne vettä ja kun vastaantulee koira jolle rähjäys alkaa, nopeasti kunnon suihkutus naamaan ja sen pitää tapahtua tosi nopeasti. Meillä räyhääminen loppui ihan yhdessä päivässä tällä! Samalla sai itselleen valtavasti itseluottamusta kun tiesi, että pullo on taskussa kaiken varalta.
Koska koira aistii samantien omistajan jännittämisen!! Ja sen huomattuaan takuuvarmana alkaa rähistä. Ja herkästi alkaa jännittämään koska hävettäähän se, jos on saksanpaimenkoira hihnan päässä hampaat irvessä. Hirveä tilanne. Itse ainakin olin todella häpeissäni ja paniikissa.
Koiran kanssa hiljalleen rakennettiin hyviä kokemuksia. Koskaan ei pysähdytä hihnassa, ei ikinä mennä toisten koirien luo. Koira silloin tietää, että ei tarvi jännittää, mennään aina ohi, eikä vastaantulevan koiran kohtaamiseen liity mitään ihmeellistä, niiden ohi vain kävellään.
Suoritin tottelevaisuuskokeen koiran kanssa ja se oppi kävelemään tosi nätistä hihnassa, sain siitä maailman parhaimman koiran:)
Samoin olen huomannut, että koiran kanssa kannattaa nauraa ja iloita, hauskutella:) Koira tykkää siitä kun lenkilläkin nauraa ja pitää hauskaa, puhuu koiralle hassulla äänellä ja sitten naureskelee. Tuntuu, että koirakin rentoutuu. Jos lähtee lenkille itse jännittyneenä, hermostuneena niin se tarttuu heti koiraan ja ei siitä kävelystä tule sitten mitään jos hihnan päässä on vähäinenkin rähisijä tai vetejä. Silloin kannattaa kääntyä kotiin ja löytää jostain iloinen, rento ja leppoisa mieli ja asenne.
Koirapuistoon en veisi koiraa, en ainakaan saksanpaimenkoiraa. Minusta siellä häkkien keskellä on ilkeä olla koiran, ei kaikki välttämättä tykkää toisista ja erimielisyyksiä ja jännitettä tulee. Mielummin sitten on omia kaverikoiria joita näkee ja jotka tulevat hyvin toimeen.
Omilla koirillanikin on naapurin koirien kanssa monta kertaa viikossa metsässä mukavaa kun viedään niitä yhdessä. Se on helppoa kun kaikki hyväksyvät toisensa. Sitten on taas yksi naapurin koira jonka kanssa omalla sakemannilla ei kemiat kohtaa. Kummatkin ovat sakemanneja ja repisivät varmaan silmät päästään toisiltaan jos irti olisivat. Emme edes yritä niitä totuttaa toisiinsa, emme tietenkään. Ei ihmisetkään kaikista tykkää.
Koita koiran kanssa touhuta kaikkea hauskaa, naura sen kanssa ja pelleile. Sekin on johtajuuden vahvistamista sääntöjen mukana. On tarkoitus, että koirallakin on hauskaa ja se pitää omistajaan reiluna ja sellaisena jonka kanssa elämä on mukavaa, eikä pelkkää käskyttämistä.
Suihkupullo ajaa saman asian kuin kosketus. Yllättää ja viä koiran huomion kiihtyneestä tilasta. Kosketusta tehostetaan äänellä.
Suihkupullon käyttö pidemmän päälle perustuu siihen että ihminen tuntee itsensä varmaksi sen kanssa. Pitäisi pyrkiä siihen että olisi vain se näkymätön suihkupullo ja ratkaiseva voima lähtisi itsestä.
"Koska koira aistii samantien omistajan jännittämisen!! Ja sen huomattuaan takuuvarmana alkaa rähistä. Ja herkästi alkaa jännittämään koska hävettäähän se, jos on saksanpaimenkoira hihnan päässä hampaat irvessä. Hirveä tilanne. Itse ainakin olin todella häpeissäni ja paniikissa."
Niin aistii. Siksi suihkupullo itsessään ei ollutkaan se ratkaisu...
"Samalla sai itselleen valtavasti itseluottamusta kun tiesi, että pullo on taskussa kaiken varalta."
Vaan se että sait itsevarmuutta siitä, energiasi muuttui vahvemmaksi.
Mustakin koirapuistot ovat useimmiten ikäviä paikkoja. Silloin kun siellä on omistajia joiden koirat ovat heidän johtajiaan. Ei se auta että sosiaalistetaan koiraa into pinkeenä jos koiralle ei aseteta rajoja. Mun koirat esimerkiksi on tasaisia ja käyttää paljon rauhoittavia eleitä, ne kokisi enemmänkin stressiä jos ne laitettaisiin puistoon sellaisien koirien kanssa joilla ei ole kontrollia eikä keskustelutaitoa.
Kaikki lähtee kontaktista.
"Remmiräyhästä. Olemme..."
Kokeile tehdä aivan peruskontaktiharjoituksia. Voit harjoitella aluksi kotona, sitten häiriötasoa nostaen rauhallisesti: siirryt omaan puutarhaan, etupihalle, omalle kadulle, rauhallisilla lenkkipoluilla jne.. Pyri aina päättämään harjoitus onnistumiseen! Pyri itse positiiviseen ja rauhalliseen mielentilaan, se välittyy koiraankin.
Itse harjoitus on siis seuraavanlainen: pidät makkaranpalaa (tai muuta palkkaa, esim palloa) kädessä, voit siirtää kätesi puolen metrin päähän sivullesi. Koirasi istuu edessäsi ja aluksi katsoo kättäsi saadakseen palkan. Koirasi saa palkan kuitenkin ainoastaan silloin kun se katsoo sinua silmiin. Toistoja sisällä eri tilanteissa ja huoneissa. Sitten kun koirasi katsoo sinua automaattisesti silmiin viedessäsi käden sivuun, voit liittää käskysanan "Katso" "Täällä" tms.. Käskysanan avulla voit esimerkiksi lenkillä pyytää kontaktin.
Jatka harjoituksia pihalla. Koirasi varmasti osaa keskittyä, kun harjoittelu aloitetaan ulkona tarpeeksi rauhallisessa paikassa ja häiriöiden määrää nostetaan hallitusti.
Harjoittele koiran kanssa lenkin jälkeen, kun koirasi on jo saanut purkaa enimmän energiansa. Mikäli koira ei esim omassa pihassa rauhoitu, voit itse tönöttää paikoillasi tylsän passiivisena niin kauan kunnes koirasi rauhoittuu ja sitten vasta tarjota tekemistä (=harjoituksia).
Suosittelisin myös ottamaan yhteyttä esimerkiksi Saksanpaimenkoiraliiton paikallisen alajaostoon, josko heillä olisi meneillään esimerkiksi arkitottelevaisuuskurssi. Voit saada heiltä myös hyviä vinkkejä perushallintaan lenkillä. Voimalla ei koiraa niinkään isoa koiraa pidellä, vaan tekniikalla ja hoksottimilla.
Jännää..No jos positiivinen ei auta ja jos sitä on ihan ammattilasitenkin toimesta kokeiltu (ettet vaan vahvista väärää toimintaa huomaamattasi), niin sanon nyt suoraan:
Rauhoitat sen koiran vaikka väkisin istumaan(ja rauhoittumaan, tämämeinaa sitä että käsky "ISTU!" tarkoittaa aina sitä että siitä saa liikkua vasta kun vapautussana on annettu) etc.
Ja väkisin tarkoitan vaikka niin että se kurkkarikaulapanta/kuonopanta soi hetken aikaa että se koira tajuaa mitä haetaan ja istuu -> Heti RAUHALLISIA kehuja; Silittelyä, taputtelu yms nostattaa kierroksia tai sitten namipalkka.
Noin isot koirat ovat vaarallisia ja jos ne pääsee ihan mahdottomaksi niin ei siinä enää nakit auta. Siinä vaiheessa pitää jo miettiä kanssaeläjien turvallisuutta!
Minustä näinkin perustavanlaatuinen turvallisuuskysymys on isompi kuin se että kaikki ongelmat pitäisi ratkaista nakeilla.
Jos koira on jo vaarallinen, ei sille helvettisoikoon aleta tunkemaan nakkia naamaan ja toivotaan ettei se tapa sitä vastaantulevaa vuffea tälläkään kertaa, Vaan se pistetääbn toimimaan tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että koira koulutettaisiin aina niin. Vaan että se vaarallinen käytös kytektään vaikka pahalla, kerta se ei hyvällä onnistunut.
Voisin vaikka vannoa, että nämä pos.vahvistamiseen vannovat kouluttajat tekevät poissa silmissä myös fyysisiä pakotteita ;)
Kaikkein parastahan ois jos koiraan ei koskaan IKINÄ missään tilanteessa tarviisi käyttää fyysisiä pakotteita. Mutta ne on koiria. Ne tarvitsee sitä ohjausta; Mikä on oikein ja mikä väärin. Kummastakin toiminnasta koiran pitää saada palaute jotta se osaa tarjota parempaa käytöstä enemmän ja enemmän.
PS. Linkittäkääpä niitä virallisia tutkimuksia siitä, etteikö johtajuutta tarvita eläinten koulutuksessa.. Suraatpa mitä tahansa VANGITTUA eläinlajia, niin siellä on aina se alfapari/-eläin. Oli kyse kaneista, hevosista, koirista..
Minusta on turha edes lässyttää luonnonvaraisten koiraeläimien käyttäytymisestä koska kotikoirat eivät ole luonnonvaraisia vaan ne elävät rajoitetussa ympäristössä joissa resursseista joutuu välillä ottamaan yhteen (luut, pedit, huomio jne)
Kyllä meilläkin on niin, että nakit ja pallot saa työntää "sinne ja syvälle" kun räyhä remmissä alkaa. Sana kontakti on silloin vieras. Ja kyllä se niin on, että koira elää laumassa kotonakin ja johtaja on isäntä/emäntä. Muut puheet on lässytystä.
meillä oli uros (dogo argentino-pitbull-käyttölabbis) joka huonon akita-uros kohtaamisen (sai kunnon puremajäljet kurkkuun) jälkeen alkoi hyökkäillä ja räyhätä. Oli punainen naamasta ja korvista ja ei rauhoittunut millään, yritti minuun ja mun narttun käydä kiinni ohituksissa. Oli kuonopanta ketju ja lopulta kuonokoppa, olin raskaana ja en jaksanut pommia ulkoiluttaa joten puhuin mun kouluttajan kanssa. Hän sanoi että tässä tilanteessa ei mitään nakkeja voida käyttää ja ajettiin sinne hänen luo opettelemaan miten ohitetaan, hän opetti oikein tehdyn hapetuksen (ketju ylhäällä ja koira ilmaan ettei pysty keskittymään kun ei ilma kulje kunnolla). Se on ikävä tapa mutta oli tarpeellinen koska koira oli vaarallinen. Ei tarvinut tehdä kuin parin viikon ajan, sitten loppu hyökkäily. Tärkeää on vain muistaa että opettaa ensin käskyn, meillä ei ja ei yhtään, että koira saa mahdollisuuden hyvissä ajoin tehdä oikein, sitten puuttua jos on lähdössä. Kouluttaja oli myös sitä mieltä että kuonopanta ahdisti, se otettiin kokonaan pois, myös kuonokoppa. Harjoiteltiin oikeaa tekniikkaa kun kouluttaja oli mukana jopa 5h ohituksia ja kävelyä putkeen, ei kannata itse ruveta siihen, mukaan ammattilaisen silmäpari mukaan!
Yksinkertainen asia: koira ei saa olla johtaja.
Nyt se on epävarma että saako se vai eikö, eli se elää epävarmuuden tilassa.
Tehkää koiralle selväksi, kuka on se johtaja.
Sakemanni on koirista helpoimpia rotunsa puolesta, eli sen saa hyvin rotiin (palveluskoira). Toki niissäkin on sekä kovempia että pehmeämpiä yksilöitä, dominoivampia ja alistuvampia.
Lohduttavaa tilanteessa on kuitenkin se, että rotuna se on perus miellyttämishaluinen joka auttaa kyllä teitä pääsemään koiranne johtajiksi. Kun se tajuaa, että se ei ole hierarkiassa teidän tasolla, se alistuu.
Huom! Se alistuu luontaisesti, eli sitä EI ALISTETA.
Tässä on se pieni ero, jota nämä eivät tajua, jotka kirjoittavat johtajuudesta negatiivisesti
Tuosta johtajuudesta tuli mieleen viime vuoden saksanpaimenkoirien mm-kisojen
kaksi suomalaista koiraohjaajaa, jotka ottivat suomeen kaksoisvoiton. He olivat mtv3 aamulähetyksessä ja siinä keskustelussa sivuttiin myös ongelmakoiria.
Heidän vastauksensa koski kaikkia koiria olipa ne kilpa- tai kotikoiria.
Tärkeimpiä asioita oli terve maalaisjärki ja koiran totaalinen hallinta johtajuuden
avulla.
Teillä on ilmeisesti vauva perheessä?
Saako koira varmasti ansaitsemansa/tarvitsemansa liikutuksen ja huomion?
Lähinnä tuli mieleen, että lenkit ovat ns. pissatuslenkkejä ja lenkittäjä voi olla jo lähtiessään kiireinen/äkäinen/hermostunut.
Koirasi ei voi olla kovin paha tapaus, jos sen kanssa voi koirapuistoillakin (tätä en kuitenkaan suosittele kenellekään, kontakteja toisiin koiriin saa muuallakin ja vain kun omistaja niin haluaa).
Mulla on ollut pari ns. ongelmatapausta, jotka on tulleet aikuisena ja remmirähjänä yms. omien koirien lisäksi.
Kummallekin auttoi säännölliset RUTIINIT ja PITKÄT lenkit HIHNASSA.
Irti ei siis päästetty (paitsi tarhaan), ennenkuin toisten koirien ohitus ym. oli ok.
Kun rähinä alkoi vastaantulevalle koiralle, vauhtia lisää kinttuihin ja tehokas nyppäisy hihnasta.
Vastaantulevaa koirakkoa ei kannata tuijottaa, eikä edes katsoa vaan ohi sillä vauhdilla että koirasi ei ehdi tehdä muuta kuin ihmetellä että mihin sinä menet?
Tämän toteutuminen voi olla vaikeaa, aluksi, jos kyseessä on isohko uros mutta kyllä pienikin naisihminen saa vähintään edes hinattua koiran haluamaansa suuntaan.
Ei kannata puhua "alistumisesta", koska koira on selvästi tällä hetkellä perheenne pää vaikka se kuinka istuisi ja odottaisi ruokiaan käskystä..se on opittua käytöstä, mistä saa palkinnon eli ruuan.
Koiraa ei kannata "alistaa", eikä käskytellä ruokakupin edessä tai lenkille lähtiessä, nämä asiat ovat itsestään selviä kun ihminen on pomo.
Laittakaa perusasiat ensin kuntoon eli säännölliset ruokailut, pitkät ja ripeät lenkit, koiralla rauhallinen ja turvallinen paikka syödä ja nukkua, koirapuistoilu ja muut koiraa "kuumentavat" jutut pannaan ennenkuin tilanne on hallussa.
Ja jos koira on liian rasittava/aikaavievä tms. lapsiperheeseen, niin etsikää sille uusi koti.
Kaikista koirista ei tule toimivia koskaan, mutta pidän teille peukkuja!
"Jos koira on jo vaarallinen, ei sille helvettisoikoon aleta tunkemaan nakkia naamaan ja toivotaan ettei se tapa sitä vastaantulevaa vuffea tälläkään kertaa, "
Ymmärsit nyt jotakin väärin. Ei palkkaus tarkoita sitä, että koiralle tungetaan nakkia siinä toivossa ettei se hyökkää, vaan palkka annetaan silloin kun koira osaa olla rauhassa paikoillaan/ohjaajan vierellä.
Kontakti ei parilla harjoituskerralla auta ohitustilanteisiin ja remmirähjään, vaan sitä täytyy toistaa, toistaa ja toistaa, kunnes koira kykenee häiriössäkin ottamaan kontaktin.
Ei koiraa juurikaan rauhoita, mikäli ohjaaja raahaa ohitustilanteessa koiraa kurkkarilla eteenpäin. Koira tuskin tällä oppii rauhallisen ohituksen.. Panta voi olla apuna kontaktiin (pakote), mutta ei missään nimessä keino saada koiraa ohittamaan muut.
"Heti RAUHALLISIA kehuja; Silittelyä, taputtelu yms nostattaa kierroksia tai sitten namipalkka."
Tähän komppaan, eli kehut pidetään rauhallisina, mielellään matalahkolla ja miellytävällä äänellä.
Ap kirjoitti, että koira ei huoli makupaloja tai ota huomiota toisen koiran ohituksessa.
En tarkoittanut, että koiraa revittäisiin kuristuspannalla minnekään, pointti oli se että omistaja määrää aina vauhdin ja suunnan.
Monella koiranomistajalla on se ikävä tapa halvaantua piskinsä kanssa keskelle tietä/polkua toisen koiran nähdessään.
Jos molemmat koirakot jatkaisivat pysähtymättä matkaa, olisi ohitus myös sille vaikealle osapuolelle helpompi.
Ehkä ap voisi harjoitella noita ohitustilanteita jonkun tuttavan rauhallisen koiran kanssa.
Ensinäkin; saako koira liikua yhtä paljon nytten kuin silloin kun asuitte maalla? Usein ongelma voi johtua liikaenergiasta ja jos olette tottuneet koiran vapaana pitämiseen te ette ehkä ole ajatelleet että koira silloin pääsee juoksemaan ja liikkumaan paljon enemmän kuin jos se on remmissä ja käy kaksi tai kolme kertaa päivässä pienellä kävelylenkillä; suosittelen pyöräilyä tai vaikka yli tunnin kävelylenkkejä.
Monet tekevät, niin kuin monet jo ovat kirjoittaneet, niin että he pysähtyvät toisen koiran tullessa vastaan. Tällaisessa tapauksessa täytyisi sen sijaan vain jatkaa kävelemistä sillä asenteella että "Juu, tossa on koira. Mitäs siitä?" tai vain olla olevinaan kuin sitä koiraa ei olisi siinä. Monet jäävät myös vetämään hihnasta sen sijaan että pitäisivät hihnaa löysänä ja vasta kun koira vetää, pidetään vastaan.
Keino joka meidän koirilla on toiminut on myös ollut niiden "estäminen", eli toisin sanoen, koira kävelee siinä missä sinä haluat sen kävelevän (vaikka takanasi) ja siten voit ottaa mukaan vainna sateenvarjon kävelylle, ja aina kun koira yrittää ohitsesi laitat vain sateenvarjon koiran eteen (ikäänkuin seinän) ilman että pysähdyt. Jatkat vaan kävelemistä se sateenvarjo koiran edessä ennen kuin se ehtii ohitsesi. Kun koira taas "perääntyy" toivottuun paikkaan, otat pois sateenvarjon. KOIRAA EI TARVITSE PALKITA KAIKESTA, TÄYTYY VAIN ASETTAA TIETYT RAJAT, ITSESTÄÄNSELVYYDET. (esim. minä harrastan ratsastusta, eihän siitä ratsastuksesta tulisi mitään jos pysähtyisin ja antaisin sokerinpalan hevoselle joka kerta kun se tekee niin kuin haluan!!!)
Hevosella ratsastamiseen ei voi kai verrata, kun hevoset on jo koulutettu valmiiksi (eivät tarvitse vahvistetta enää oikeasta käytöksestä), ja niitähän nyt kehutaan taputtamalla kaulalle.
Niin, jos ostat valmiiksi koulutetun hevosen. Eihän ne synny tottuneina siihen että joku istuu niitten selässä ja vääntä jotain laukkapiruettia.
Koira söi pizzan, koska olitte itse poissa. Koirahan on opportunisti, ja käyttää varmasti tilanteen hyödykseen, jos sitä ei ole muuten pitkäjänteisesti koulutettu, että pöydältä ei saa ottaa aivan mahtavan tuoksuista ruokaa, kun ketään ei ole paikalla..
Koira rähjää, koska se on todennäköisesti opetettu siihen, eli vahvistettu sen olotilaa sen rähjätessä, ja se on varmasti myös epävarma. Ei se todellakaan ota mitään nakkia silloin kun se rähjää pää punaisena toiselle koiralle ja yrittää karkoittaa sitä. Ei koiraan vaan voi enää siinä vaiheessa saada kontaktia. Se tilanne on jo siinä vaiheessa liian vaikea koiralle. Tiedän kokemuksesta.
Koira ei myöskään koettele sinua ulos menon yhteydessä, jos ei heti istu. Sille ei ole vaan tarpeeksi kärsivällisesti opetettu asiaa ja se voi olla liian innostunut (varsinkin jos se ei ole saanut tarpeeksi haasteita/liikuntaa). Tässä pitäisi vaan olla kärsivällinen, ja odottaa että se pystyy keskittymään siihen istumiseen.
Saksanpaimenkoira on siinä mielessä kyllä helppo kouluttaa, että se ei ole itsenäinen rotu, ja siihen saa yleensä helposti kontaktin ja sen saa koulutettua helposti (kunhan vain osaa). Saksanpaimenkoira on vaan hyvin iso koira, ja harmi että sen koulutukseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota pennusta asti. Ongelmakäytöstä on vaikea kouluttaa pois kun koira on iso ja vahva.
Johtajuudesta ei ole varmasti sinällänsä kyse, vaan johdonmukaisuudesta. Tottakai koiralle pitää kertoa johdonmukaisesti mitä saa tehdä ja mitä ei, aina. Koiran kanssa kannattaa tehdä paljon kontaktiharjoituksia ja muuta henkistä aktiviteettia, jotta se osaa toimia oman ihmisensä kanssa. Se helpottaa paljon. Koiraa kannattaa fyysisesti ja henkisesti rasittaa siten, että se ei pura ainakaan turhautumistaan ympäristöönsä.
Minulla on siis ollut myös remmirähjä keskikokoinen hyvin itsenäinen uroskoira, johon ei todellakaan mitään kontaktia saanut jos se ehti reagoimaan toiseen koiraan. Ja itse sain tuon ongelmakäyttäytymisen tuolle koiralle opetettua, kun tein aina väärin muita koiria ohitellessa. Tässäkin tarvittiin paljon aikaa oppia tuntemaan oman koiran tavat ja eleet ja miksi se reagoi niin voimakkaasti ja räyhäsi kahdella jalalla toiselle koiralle pää punaisena, ja itsellä kädet oikeasti mustelmilla kun yritin pitää koiraa hihnassa kiinni!
Kaikille koirille käy eri tavat, mutta tämä onnistui näin meillä. Vaihdoin kaulapannan valjaisiin sen vuoksi, että kaulapannan kiristyminen kiihdytti vielä lisää koiraani ja se yhdisti kaulapannan kiristymisen/kivun näkemäänsä koiraan. Aloin harjoitella rauhallisissa paikoissa, ja opetin koirani kävelemään nätisti hihnassa ja opetin sille "lähelle" sanan, jolla koira tuli viereeni vähän perässä kävelemään.
Sitten mentiin tarkasti suunniteltuihin paikkoihin katselemaan muita koiria, niin kauas että koirani ei reagoinut muihin koiriin (ehkä 50 m aluksi) ja annoin namia. Mulla oli vähän ongelmana tosin, että koirani ei ollut ahne, mutta kehuin kuitenkin kun muita koiria meni ohi eikä koirani reagoinut. Ja käytin mm. kanaa palkintona. Ja matkan pituus piti todellakin olla niin pitkä että JOKA KERTA oli onnistumisia. Aloin myös liittämään sanaa "ohi" muiden koirien näkemiseen, ja namin tuomaan hyvään tunteeseen. Pikkuhiljaa pystyin saamaan koirani lähemmäs ja lähemmäs muita koiria ilman reagointia.
Lopulta alettiin ohittamaan kaukaa koiria, siten että sanoin lähelle ja ohi, ja koirani tiesi mitä piti tehdä. Myös kiersin koiran kanssa muiden koirien ohi selkeästi, jotta koirani tiesi että nyt ohitetaan eikä mennä suoraan kohti. Vieraat koirathan ei koskaan tule toisiaan suoraan kohti koiramaailmassa. Sehän olisi epäkohteliasta ja hyökkäävä ele. Jos koira rupesi edes nostamaan häntää ja jäykistymään, niin pyrin jo ennakoimaan ja vaihdoin kulkusuuntaa tai ehkä käännyin koiran kanssa ympäri riippuen mahdollisuuksista. Olihan tuo vaikeata onnistua toisten koirien ohittamisessa kaukaa, kun kaikkea ei voi ennakoida, ja aina saattaa jostain kulman takaa tulla koira, mutta on se sitkeästi jatkettava ja yritettävä keksiä sellaisia ulkoilupaikkoja joissa sinua ei voi niin helposti yllättää ja koiraa kannattaa harjoitteluaikana liikuttaa vaikka metsässä tai jossain rauhallisessa paikassa.
Mutta nyt (vajaa vuoden harjoittelun jälkeen) pystytään ohittamaan muita koiria jopa parin metrin etäisyydellä ja se on uskomatonta. Aina pitäisi muistaa että jos koira on kehittänyt ongelmatavan, niin kyllä siinä kestää aikaa että koira voi alkaa luottamaan ihmiseen, että se ei vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin. Ei kaikki tapahdu sormia napsauttamalla, tai Cesar Millanin oppeja kuuntelemalla.
Koskaan ei saisi mennä koiran siedättämisrajan yli. Koira ei voi ymmärtää miksi pitää "hyökätä" toista koiraa kohti, ja se tekee koiran epävarmaksi. Ja jos et itse tee itseäsi koiran silmissä luottamuksen arvoiseksi (kunnioittamalla oman koirasi rajoja ja eleitä), niin ei se opi ilman pelkoa ohittamaan.
Ja kuristuspanta saattaa jopa pahentaa koiran reagointia toiseen koiraan, se saattaa oikeasti yhdistää kuristavan tunteen toiseen koiraan, tai pahempaa, omaan ihmiseensä.
Huom. En ole pelkkä namittelija. Kyllä koirallani on säännöt ja rajat, ja se osaa käyttäytyä nykyään tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta se on koulutettu eri tilanteisiin ja siedätetty tarpeen mukaan. Olen opettanut sille sanoja ja tapoja, joilla se tietää mitä sen pitää tehdä tilanteessa kuin tilanteessa ja koiraa ei tarvitse jättää oman onnensa nojaan. Ei koirani tee mitä haluaa, kyllä se tietää mitä tarkoittaa sanat "jätä" ja "alas" ja "pois" koska ne sanat on opetettu niin vahvoiksi. Meillä koira tulee meidän jälkeen pyynnöstä ovesta ulos ihan koiran oman turvallisuutensa vuoksi, ja ihan vaan siten että se on siihen opetettu kehumalla ja estämällä. Meillä ei ole mitään johtajuusongelmia, ihan vaan sen takia että koirat ei tavoittele ihmiseltä mitään johtajuutta. Jos se tekee jotain väärin tai ei tottele, niin se on oikeasti vaan ymmärryksen puutetta ihmisen ja koiran välillä.
Ja hei, makupaloja ja esim. silityksiä ei saa ikinä antaa koiralle joka on kiihtynyt tai aggressiivinen tms. Jos palkitset tai onnistut palkitsemaan kun koirasi on nähnyt koiran ja nostanut niskakarvat pystyyn ja murisee, niin silloin vahvistuu juuri tuo käytös. Ideana tosiaan on vahvistaa vain rauhallista käytöstä, ja positiivisia mielikuvia muista koirista.
Johtajuutta tosiaan voi olla monenlaista, ja oikeanlainen johtajuus/vanhemmuus mun mielestä siis on sitä, että koiraa ei viedä liian vaikeisiin tilanteisiin, otetaan huomioon koiran rauhoittavat eleet ja välimatkaa lisäävät eleet (murina) ja kunnioitetaan niitä. Asetetaan koiralle rajat ja säännöt ja pidetään niistä johdonmukaisesti, rauhallisesti ja ilman fyysisiä pakotteita (tässä esim. hihnasta nykiminen -> aiheuttaa niska/kaulavammoja -> lisää aggressiota), koulutetaan koira ymmärtämään ihmistä eikä rankaista/huudeta koiralle kun se tekee jotain väärin, vaan opitaan ennakoimaan tilanteita ja opetetaan tilanteet koiralle rauhassa ja määrätietoisesti. Koira ei mielestäni pyri olemaan ihmisen johtaja, mutta jos ihminen ei anna mitään rajoja koiralleen, niin tottakai koira tekee mitä haluaa ja käyttää tilanteet hyväkseen. Jos sitä ei ole opetettu luopumaan jostain, niin tottakai se murisee jos ihminen yrittää ottaa vaikka sen ruokaa/luuta/lelua. Koira on opportunisti, joka tekee juuri sen mikä kannattaa ja välttää sitä mikä ei kannata. Ja oman ihmisen kanssa oleminen pitää kannattaa!