Montakohan uusiosuhdetta lomailee yhdessä ilman lapsia, kun lapset ovat ex:llä hoidossa eli nämä äidit eivät huoli lapsia matkoilleen, eivät halua lastensa oppivan yhtään mitään.
Kun kuulin erään äidin sanononeen, että hänen elämänsä on pelkkää ruuanlaittoa perheelle, mies ja kaksi lasta, hän jätti lapset ja oli uusiomies odottamassa, mutta tällä miehllä onkin 4 lasta, joille nyt tekee sitä ruokaa.
Eikä ole aika kornia, että omille lapsille ruuan tekeminen on noin kamalaa.
Kun kuulin erään äidin sanononeen, että hänen elämänsä on pelkkää ruuanlaittoa perheelle, mies ja kaksi lasta, hän jätti lapset ja oli uusiomies odottamassa, mutta tällä miehllä onkin 4 lasta, joille nyt tekee sitä ruokaa.
Eikä ole aika kornia, että omille lapsille ruuan tekeminen on noin kamalaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä lomaillaan miehen kanssa kaksin, yksin ja mies lastensa kanssa sekä koko poppoo yhdessä. Järjestelykysymys.
Niin meillä, miten muualla. Taitaa olla enempi niitä, jotka hylkäävät lapset pois matkoista. Vaikka lasten kanssa todella pitäisi yhdessä kulke, jotta oppisivat ja näkisivät, eivätkä olisi silmälaput silmillä eläneitä kun oma elämä pitäisi alkaa. Voi nimittääin olla että tekevät hirvittäviä virheitä syystä, että eivät ole koskaan saaneet mitään kokea ja nähdä.
Kunpa joskus pääsisikin lomalle uuden puolison kanssa kahdestaan. Siitä voi vain haaveilla niin kauan kunnes lapset ovat niin isoja etteivät mukaan enää lähde. Eli ovat melkein aikuisia. Meillä lomaillaan aina lasten kanssa koska ex:llä ei ole lapsille aikaa kuin enintään pari yötä muutaman kerran vuodessa. Yksin pääsen joskus lomalle kun lapset jäävät kotiin uuden puolison kanssa. Hän lomailee myös yksin tai kavereiden kanssa. Mutta kahdestaan emme ole vielä koskaan lomalle päässeet.
Kyllä sitä pääsee, se on vain tahdosta kiinni ja järjestely kysymys. Aivan sama kun jotkut sanoo ettei vauvan kanssa voi matkustaa, olisi niin kiva mutta kun ei voi, kyllä sitä voi. Monesti ihmiset vaan kerjää sääliä.
Meillä oli aikanaan neljä allekoulu ikäistä lasta, ja niin vaan matkustettiin laivassa, omalla autolla, oltiin kylpylöissä, muumimaassa, mentiin junassa, tatkoissa... linja-autoissa..kyllä sitä pääsee jos on tahtoa. Pitää asennoitua siihen että on lapsia mukana ja varata aikaa.
Muistan kun mentiin kerran junassa, neljä lasta ja me vanhemmat, meilä oli nuorin silloin sylivauva ei kävellyt vielä, niin vaan mentiin junassa, ja samalla reissulla hajosi sitten rattaat... siinä kannettiin sitten vauvaa, rattaita ja matkatavaroita, joskus reppariin toinen lapsi... istuttiin ja naurettiin välillä... itkettiin ja taas mentiin... Ja kotona odotti koira, kaksi kissaa ja kaksi kania...
Nyt ne ovat ihania muistoja, joita voi muistella kyyneleet silmissä ja nauraen...
Matkustaisitko aivan tieten tahtoen vauvan kanssa, jos vauva sattuu olemaan sellainen, että oksentaa autossa ym. ajoneuvoissa? Ihan pienelle ei voi itään pahoinvointilääkettä antaakaan.
Onhan se vauvan kanssa matkustaminen yllättävänkin helpppoa, mikäli ei ole matkapahoinvoivaa sorttia. Vauvathan ne helpoimpia ovat.
Itse olen yli nelikymppinen, eikä matkapahoinvointi ole edelleenkään hellittänyt. Useimmilla se jää viimeistään murrosiässä pois.
Aina, olipa millainen matka ja lähes millä tahansa, pitää ennakoida ja ottaa pahoinvointilääke. Ja vaikka kuinka olisi asennoitunut, ei korvilleen mitään voi. Mutta tämänkin kanssa pystyy elämään.
Lomailuun...mies lomailee osan lomastaan etälastensa kanssa keskenään. Minä olen silloin toisaalla. Sitten yksi viikko ilmeisesti on yhteinen lomaviikko...jos hyvin käy.
Ehkä se on tahdosta ja viitseliäisyydestä kiinni ettei uuden puolison kanssa päästä kahdestaan reissuun. Tuntuu vaan niin vaikealta ruveta etsimään lapsille/nuorille hoitoa loman ajaksi. Isovanhemmista toiset jo kuolleet ja toiset asuvat palvetutalossa ja tarvitsevat itsekin hoitoa. Sukulaisia ei ole kun satumme molemmat olemaan vanhojen vanhempien ainokaisia ja muuhun sukuun ei ole juuri tullut pidettyä yhteyttä. Ystävillä omat kiireensä ja tuntuu ettei heitä viitsi ruveta vaivaamaan kyselyillä voisiko lapset heille tulla. Myös kaverien vanhemmilta en halua kysyä voisivatko he majoittaa lapsen loman ajaksi. Eli viitseläisyydestä se on kiinni. On paljon helpompi reissata porukalla ja ottaa lapset mukaan. Vaikka kyllä kahdenkeskinen aikakin tekisi hyvää ja nimenomaan poissa siitä arjesta. Kyllä aikaa voi ottaa esim. käymällä elokuvissa, syömässä, saunomalla, lenkkeilemällä mutta ne ovat niin lyhyitä hetkiä ja arki on siinä heti kun kotioven avaa.
Kyllä nää kuule ilmaisille matkoille hyvin helposti mukaan lähtevät, vaikka olisi jo 18 mittarissa ;). Tai peräti 20 vuotta.
Ihan ydinperheessä elellään ja lomaillaan toisinaan miehen kanssa kahdestaan ilman lapsia. Jos se on mahdollista, niin mikä ettei? Lomailemme myös lasten kanssa. Ja jos käymme jossain kahden kesken, ei se tarkoita sitä ettemme "huolisi" lapsia mukaan. Me hoidamme parisuhdettamme viettämällä aikaa toisinaan ihan vain kahdestaan.
Ei se ole perhemuodosta kiinni. Mitä pahaa siinä on, jos "uuspariskunta" lomailee kahden kesken? Jos lapset ovat exällään, on exän tapaamisvuoro, niin pitäisikö silloin vain nyhjätä neljän seinän sisällä ja pyöritellä peukaloita? Eikö silloin ole juuri se ihanteellinen hetki viettää aikaa ihan kahdestaan, käydä vaikka reissussa? Juuri se parisuhde on uusperheen kantava voima.
Ja tuohon kommenttiisi "nämä äidit eivät huoli lapsia matkoilleen, eivät halua lastensa oppivan yhtään mitään" : minä en paljoa päässyt matkustelemaan lapsena. Emme olleet kovin varakkaita ja meitä lapsia oli 6. Matkustelemaan aloin vasta nuorena aikuisena kun tienasin itse matkarahani. En silti koe, että "en ole oppinut mitään", vaikken lapsena reissannutkaan.