Persunaisia?

Julkaistu: 29-07-2012
Mielipide
“Ruotsi – petettyjen maa”

Ruotsi on yhä suuremmassa määrin kuin pahoinpidelty lapsi, joka epätoivoisesti yrittää piilottaa rajussa käsittelyssä syntyneitä mustelmia ja haavoja. Mikään ponnistus ei ole kyllin suuri, jos sen avulla vältytään tunnustamasta, että kotona asiat ovat rempallaan ja siellä on turvatonta olla. Meidät maahanmuuttajat nähdään jatkuvasti säälittävinä tapauksina, joita on ihana helliä erilaisten hyväntekeväisyysprojektien puitteissa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajana en ole voinut olla pistämättä näitä seikkoja merkille.

Se, mikä alkoi lapsen vilpittömänä uteliaisuutena, miksi aikuiset eivät näe ja ymmärrä mitään, on tässä vaiheessa ehtinyt vaihtumaan aikuisen, intellektuellin naisen paniikinomaiseen epätoivoon, kun hänen rakastamansa maa itse aktiivisesti tekee työtä oman tuhoutumisensa puolesta. Poliitikot pimittävät todellisuutta sellaisella vimmalla, että voisi luulla heille maksettavan siitä ja journalistit sumuttavat tietoisesti vaikenemalla kaikesta, mikä saattaisi murentaa valheellista kulissia hyvinvoivasta maasta. Kaikki tehdään sen eteen, että kansalaiset eivät tajuaisi tulleensa juksatuiksi, kun he ovat uskoneet sinisilmäisesti omaan turvallisuuteensa ja tasa-arvoon.

Muutama päivä sitten poliisi ilmoitti tuntomerkkejä Twitterin välityksellä. Mustalaiselta näyttänyt ryöstäjä oli hakusessa. Pian alkoi karmea itku ja hammasten kiristys, mikä päättyi siihen, että poliisi joutui matelemaan valtakunnanmedian edessä ja anelemaan anteeksi sitä, että he olivat röyhkeästi asettaneet oman työnsä tekemisen ja rikoksen uhrin etusijalle harhakäsityksen asemesta, minkä mukaan kansallisuuksia tai etnisyyksiä ei ole olemassa.

Samaan aikaan Tanskassa julkistetaan tilastoja, joiden mukaan vuonna 2010 useampi kuin joka toinen raiskauksesta tuomittu oli lähi-itäläinen tai Afrikasta kotoisin. Vuosi sitten Norjassa julkistettiin tilastoja seksuaalirikoksista, jolloin kävi ilmi, että joka ikinen puskaraiskaaja Oslossa oli ollut taustaltaan ei-länsimaalainen maahanmuuttaja – viidettä vuotta peräkkäin. Tulijoiden yliedustus on suorastaan pelottava kun ottaa huomioon, että maahanmuuttajien osuus koko väestöstä Pohjolassa on 10 – 20%. Ruotsissa tällaisesta tilastoinnista pidättäydytään.

“Raiskataanhan Lesothossakin!”
Sen verran kuitenkin tiedetään, että Ruotsi 6.500 raiskauksellaan vuonna 2011 nousi raiskaustilastojen kakkoseksi koko maailmassa. Ainoastaan Lesotho kiri meidän edellemme. Esiin piirtyy kuva maan yli pyyhkivästä kammottavasta raiskausaallosta.

Tytöt ovat helppo saalis, kun he ovat ensin nielaisseet valheellisen virallisen selityksen, minkä mukaan jokainen tulija omaksuu länsimaiset tavat ja arvot sillä sekunnilla kuin heidän sandaalinsa ensi kertaa ottaa kontaktin Ruotsin maaperään.

Tulen suunnattoman surulliseksi ja vihaiseksi siitä, kun näen kuinka anteliaat ja ystävälliset ruotsalaiset tulevat petetyiksi. Vaikka Hyvät Ihmiset kuinka suojelevat avuttomia pakolaisia tämän petoksen avulla, on todellisuus aivan toisenlainen.

Arkielämässä tavalliset ihmiset näkevät virallisen tarinan ja todellisuuden välillä vallitsevan suunnattoman ristiriidan. Tässä välitilassa syntyy todellista rasismia, mikä saa ihmiset pitämään kaikkia maahanmuuttajia vihollisinaan.

Kovimman hinnan tästä poliittisesti korrektista farssista saavat maksaa aivan tavalliset ruotsalaiset ja tulijat, jotka hoitavat asiansa kunnolla. Suurimpia voittajia puolestaan ovat ne häikäilemättömät yksilöt, jotka kylmästi hyödyntävät hyväuskoisten hölmöyttä, minkä ansiosta he voivat notkua ja puuhastella täällä mitä lystäävät maailman tappiin saakka.

Minä en voi suvaita tätä, eikä pitäisi kenenkään muunkaan.

Nasrin Mosavi Sjögren
Lähde: Världen idag