Uskovaiset väittää täällä, että ei-kristityillä ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä..Moraali puuttuu ja se vähäinenkin mitä on, niin on peräisin kristinuskosta....
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" 23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html
Katsellaan nyt asiaa miten päin tahansa, niin kristittyt eivät voi esittää väittettä, että vain kristityt tietäisi oikean ja väärän. Jumala itse sanoi, että ihminen tietää oikean ja väärän...Ei pelkästään uskovainen tai kristitty. Toisaalta me voitais luterilaiseen tapaan ohittaa Jumalan ilmoitukset ja luoda omaa kirkkoa tukeva oppi...
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" 23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html
Katsellaan nyt asiaa miten päin tahansa, niin kristittyt eivät voi esittää väittettä, että vain kristityt tietäisi oikean ja väärän. Jumala itse sanoi, että ihminen tietää oikean ja väärän...Ei pelkästään uskovainen tai kristitty. Toisaalta me voitais luterilaiseen tapaan ohittaa Jumalan ilmoitukset ja luoda omaa kirkkoa tukeva oppi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi mave
En minä kyllä allekirjoita sitä, että uskovaiset omisivat kyvyn moraaliin mitenkään itselleen. Kyllä ihmiskunnassa on jo ihan "lajiominaisuutena" kyky tietoisuuteen myös moraalin ja etiikan suhteen.
Ei voi myöskään olla mitään taetta, että kristittykään tietäisi oikean ja väärän väliä, sen kummemmin kuin ei-kristittykään, joka ainoassa tilanteessa. Moraalikysymykset ovat erittäin vaikeita ja monisyisiä. On mahdotonta ymmärtää koko elämän kokonaisuutta ja sanoa että minäpä tiedän mikä on eettistä milloinkin.
Silti sitä kohti tulee pyrkiä. Hanskoja ei saa heittää naulaan. Meillä on kyky valita tekojamme, asenteitamme, arvojamme. Minä uskon, että kristillisen etiikan mukainen elämä on hyvää. Ratkaisevaa ei ole, että se on kristillistä, vaan se, että siinä toteutuu Jumalan meille antama tehtävä rakastaa toisiamme, itseämme ja luomakuntaa. Kussakin yksittäisessä tilanteessa on vain yritettävä tehdä oikeita ratkaisua ja pyydettävä anteeksi kun teemmekin väärin.
meiju, diakoni
meiju diakoni.
Hyvä kommentti, mukava olla tässä samaa mieltä kanssasi.
Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
Buddhalaisuus: Älä aiheuta toiselle sellaista kipua, jota et itsekään halua kokea.
Juutalaisuus: Älkää tehkö mitään sellaista kanssaihmisillenne, jota ette halua tehtävän itsellenne.
Kungfutselaisuus: Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.
Taolaisuus: Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi.
Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.
Monessa vanhemmassa opissa esiintyy tuo sama sanoma kuin kristinuskossa. Miksipä nämä vanhemmat uskonnot eivät olisi oikeassa muissakin moraalisissa kysymyksissä?
Aivan, mave, monissa uskonnoissa on kultaisen säännön tyyppisiä eri muunnelmia lähimmäisenrakkauden velvotteesta.
Mutta.
Kristinuskon pointti ei pääty moraaliin eikä etiikkaan. Kristinusko ei julista vain kilvoittelua ja oikein elämistä, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, vaan armoa.
Armohan ei ole siinä mielessä moraalista, että ei siinä paha saanut palkkansa, se ei "mennyt oikein". Vaan armo on ilmaista, ei omista moraalis-eettisistä teoista seuraamuksena tullut tila. Vaan horjuvalle, epävarmalle, virheelliselle ihmiselle, tuomion ansainneelle annettu armo, joka syntyy vain Jumalan rakkaudesta rakasta lastaan kohtaan. Etiikka on tarkoitettu toinen toisemme ja luomakunnan parhaaksi. Jumalaa kohtaan emme voi olla "eettisesti kestäviä" vaan vain rakkaita.
meiju, diakoni
meiju diakoni
Armo on utopiaa realistisessa elämässä. Sen aika tulee sitten kun me poistutaan tästä maailmasta. Jumala katsoo sitten onko ihminen elänyt hänen tahtonsa mukaisesti lähimmäisen rakkaudessa vai ei. Se mitä hän sitten päättää, siitä on meidän aivan tarpeetonta ottaa mitään rasitteita elämässämme.
kristiuskon kirja,
ei varmaan tarvitse odottaa ajan loppuun: ihminen ole elänyt Jumalan tahdon mukaisesti lähimmäisenrakkaudessa, se tiedetään jo nyt. Mutta minun mielestäni armo nimenomaan on nykypäivää ja realistisessa elämässä. Olen mielestäni itsekin "saanut armon käydä oikeudesta" monituiset kerrat töppäiltyäni, loukattuani tai haavoitettuani toista. Olen silti saanut anteeksi ja uuden mahdollisuuden. Ja olen ainakin yrittänyt sitä armollisutta ja välittämistä myös jakaa eteenpäin.
Meiju
"Armohan ei ole siinä mielessä moraalista, että ei siinä paha saanut palkkansa, se ei "mennyt oikein"."
Armohan ei ole käytännössä muuta kuin kyky antaa anteeksi toiselle, jopa vaikkei toinen välttämättä ymmärrä "rikkeitään" pyytää anteeksi. Eikä anteeksiantamisen kyky rajoitu kristittyihin tai edes kristittyjen uskomaan Jumalaan. Ja mielestäni sisältyy jo arkipäivän moraaliin ja etiikkaan, lähimmäisenrakastamiseen ja / tai kultaiseen sääntöön, jokapäiväiseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa.
Vai julistaa kristinusko armoa..Eikös se ole luterilainen oppi, jonka Luther lanseerasi...Tuo sama mies, joka ei tuntenut itse armoa uudelleenkastajia kohtaan..tai juutalaisia kohtaan. Miten sinä näet kristinuskossa armon osuuden?..Tuo sinun armon julistaminen on hyvin nuori idealogi, jota on vasta viime vuosikymmeninä julistettu. Sitä ennne pappi saarnasi Helvetillä pelottelulla. Ei ollut puhettakaan armosta.
Onkos meillä samanlainen kirja kristunuskon historiasta? Ainakaan minun tietojen mukaan siellä on lähimmäisen rakkaus ollut hyvin kaukana. Pelolla on hallittu yhdessä hallitisjoiden kanssa. Niinkin lähellä kuin 1918 silloinen arkkipiispa käski tappamaan jumalankieltäjät.
"Monessa vanhemmassa opissa esiintyy tuo sama sanoma kuin kristinuskossa."
Olet taas käsityksinesi hunningolla.
Kristinuskossa sanoma on Jumalan tarjoama anteeksianto, sovitus, pelastus ja vanhurskautus.
No niinpä tietysti...Mistä Jumala tarjoaa anteeksiantoa?Itseltään. Miksi Jumala tappaa itsensä, että voisi antaa itsensä määrittelemän lain. Sen perusteella Jumala olisi erehtyväinen, kun ei ymmärrä mahdottomien lakien olevan mahdottomia noudattaa. Pelastaa pitää vain Jumalalta. joten ei siinä paljon rakkaus loista..Vanhurskaus on sellainen asia, että kristityt ei itsekkään tiedä sen sisältöä-
Joka kerta kun annat anteeksi ja päästät toisen pälkähästä, voit kokea toimineesi väärin koska oikeus ei toteutunut. Sillä tavoin toinen saattaa myös satuttaa sinua, rikkoa sinua sekä suhdettanne, olipa se välillänne mikä tahansa. Jos rakastat tätä henkilöä, et halua tälle rangaistusta, vaan saatat suostua kärsimään tämän rikkomusten tähden.
Teet pilkkaa asioista joita et ymmärrä. Vähämielisyytesi ei johdu kyvyttömyydestä tehdä päätelmiä, vaan kovetetusta sydämestäsi, vai etkö muka enää muista millaista on rakastaa ja olla rakastettu?
Järjettömyytenne loistaa hehkussaan.
Keep up the good work!