Läheisen vaihdevuodet

Kyllähän tuo vaikuttaa ihan muulta, kuin vaihdevuosijutulta. Ihan kaikkea ei voi sentään laittaa siihen piikkiin. Kitsofrenialta enemmän kuulostaa. Kyllähän itsellänikin alavirettä välillä on, mutta tuollainen solvaaminen ei ole koskaan käynyt mielessänikään.

Kiitos kun vastasit. Aamusydämellä-ohjelmassa oli kerran eräs rouva joka kertoi että hän oli ollut aivan kauhea kunnes sai hormoonilääkityksen vaivoihinsa. Hän ihmetteli että miten hänen läheisensä olivät kestäneet hänen raivoamistaan.

Siitä ajattelin että lähisukulaisen vaihdevuodet olisivat syynä moiseen käytökseen. Ennen ei ollut mitään ja olimme hyvät ystävät.

ei kaikkea aina vi liittää vaihtareiden piikkiin.kyseisellä ihmisellä voi olla henkisiä ongelmia ja niitä on nuoremmillakin,ilman että niihin liittyisi hormoniongelmia. ei ihminen muutu kummajaiseksi vaihtareiden aikana,vaan hänen henkinen tasapaino on järkkynyt tai epätasapainossa elämäntilanteiden heitellessä syitä on usieta.jospa kilpirauhasissa heittelee?

No jos näin on että hänellä on henkisiä ongelmia niin mitä on tehtävissä? Ei hänelle voi sanoa että menisi psykiatrille kun ei hänelle voi sanoa mitään muutakaan. Tuntuu pahalta että se ihminen jonka kanssa on paljon yhteisiä asioita ja juttuja niin hänen mielenterveytensä on kiinni siitä että saa purkaa vanhat kaunansa viattomiin.

Kyllä minä kestän hänen solvaamistaan koska voin kertoa suruni miehelleni. Olen tehnyt kyllä virheen kertomalla ja itkemällä aikuisille lapsilleni mutta silloin tilanne oli ihan käsillä ja pelkäsin. He joutuivat minua lohduttamaan eikä se kuulu heille. Sen jälkeen hyvittelin ja kehuin sukulaistani heille koska oikeasti tämä hermokimppu on tosi mukava kun on hyvällä tuulella.

Tuntuu pahalta että luottamus hyvään ystävään on katkolla. En yhtään luota koska milloin tahansa tulee moitteet.

Olen edelleen sitä mieltä että kyseessä on tavallista voimakkaammat vaihdevuosioireet. Joillakin se vaan menee ihan yli ja syyllisiä pitää löytyä pahaan oloon. Se huutaminen kun ei auta milloinkaan eikä mihinkään.

olkoon vaihtari- tai kilpparioireet, niin kyllä ne oikeesti voi tehdä ihmisestä aika v---maisen olennon. Itselleni yritettiin vaihtarioireisiin eräässä vaiheessa Terolut-lääkitystä vaan niinpä kävi ainakin mulle, että ne just aiheutti hirveää kiukkuisuutta. Muutaman kuurin aikan tajusin kerran, että kun olen ottanut pari kolme ekaa tablettia, niin jo alkaa pannu kiehua. Kerrankin tyhjällä pyörätiellä kävellessä tuli vain sellainen olo, että seuraava kuka vastaan tulee saa just turpaansa.
No, tästä gynelle kerroin, niin heti lopetettiin lääkkeet. Eli kyllä voi olla kyse kumasta vaan sillä ainakin tuo Terolut on just lääke molempiin, vaihtareihin ja kilppariin

"Pelkään häntä ihan kauheasti"

Meissä ihmisissä on moneksi. Vaikuttaisi kiusaamiselta, ja tarkoitukselliselta syyn hakemiselta. Jos olet alkanut jo pelkäämään, pitäisi hälytyskellojen soida ja ikävä kyllä se lopu, vaan pahenee ajan kanssa. Siinä tilanteessa on joko tehtävä pesäero tai nostettava iso meteli. Olipa ratkaisu minkälainen hyvänsä, se ei tehoa normimittakaavassa, vaan siinä on käytettävä volyymia, ja muutenkin tämänkaltaisissa tilanteissa on oltava tarkkana, kuunneltava omaa intuitiota, eikä pidä olettaa asioiden muuttuvan hyväksi.

Itselläni ollut samanlainen tilanne joskus. Olin niin väsynyt ja masentunut lähisukulaiseni puhensoittoihin, joissa minua nälvittiin, arvosteltiin, mitätöitiin ym, "mukavaa". En saanut edes suunvuoroa kun huudettiin jo päälle, olisin puolustanut itseäni, mutta ei, niin ei. Minun oli pakko ajatella itseäni, en vastannut enään puheluihin, en koskaan enään soittanut sinne päin. Tilanne rauhoittui joksikin aikaa, mutta hän keksi soittaa miehelleni, ja sitä kautta alkoi taas "natkutus". Mutta minä en koskaan ole tavoitettavissa. Pesäero vaan, niinkuin joku jo kertoikin. Elämänlaatu paranee huomattavasti, sinulla on perhe tukenasi.

Uskon että elämänlaatuni paranisi kovasti jos voisin ottaa "pesäeron". Mutta en minä voi. Soitan hänelle kerran kuussa, hän useammin, joskus jopa päivittäin ja meillä on tärkeitä yhteisiä asioita joitten vuoksi en voi laittaa välejä poikki. Monasti kyllä päätän että nyt riittää moittiminen mutta sitten kun punnitsen vaihtoehdot niin ei voi katkaista yhteyttä. Liian paljon pelissä.

Olen ajatellut että aika tekee tehtävänsä. Vaihdevuodet loppuu ja hän muuttuu. Onneksi olen rauhaa rakastava ihminen enkä provosoidu hänen puheluistaan. En koskaan mene mukaan vaan myöntelen ja pyydän anteeksi käyttäytymistäni. Ihan selvästi hän rauhoittuu. Ja jos se vähänkin auttaa häntä niin saatan kestää vielä.

noh kaiken se kstää ,ns ystävyydetkin,mut rajansa kaikella! ettääny ja sano tarvittaessa napakasti että en ala riitelemään ja kuuntelemaan haukkumiasi,ja sano myös että hän onkovin muuttunut äksyksi ,että onko jotsin ongelmia tuulut elämään? ja minä lisäisin vielä että älä ota yhteyksiä,en ala kuuntelemaan moista.ystävyyksilläkin on aikansa,kärsivällisyytensä.tyhjät tynnyrit ne eniten kolisevatkin.sano että olet muuttunut ikäväksi ja mikä sua vaivaa kun olet ärtynyt? onko ongelmia ja vaihdevuodet hankalia? mene asian ytimeen,tuli mitä vaan niin suoralla sanomisella on vaikutus,suuttukoot ,miksi sinä siedät ja käännät poskesi? oletteo riippuvaisia henkisesti toisistanne? pini tauko,etäisyys pitää ottaa tai kylmästi välit poikki.hän käyttää lepsuuttasi valitettavasti hyväkseen ja sylkee kasvoillesi.miksi kysyt neuvoa jos et harkitse mitään asian parantamiseen? vaihtarit ei pelkästään nyt liity,vaan hänellä on isompi ongelma,ehkei hän edes huomaa sitä suossaan kunet huomauta moista käytöstä-sulla on nyt pallo ja ota asia hoitaaksesi

Kumpi sinulle on tärkempää, oma mielenterveytesi vai sukulaisesi kanssa väkisin pidettävät välit.? Kohta sairastut itse.

toden-näköisesti alkoholiongelma, ja samantapaista kokeneena, älä kuuntele, ota etäisyyttä..

Aika jännä juttu tuo keittiön emännän neuvo. Että sanosin hänelle että en ala riitelemään. Kun minä olen kuulemma se joka aina riitelen. Olen elämässäni yhden ainoan kerran riidellyt puhelimessa ja vieläkin mua hävettää. Tekisi mieli pyytää anteeksi mieshenkilöltä joka neuvoi väärin ja kuvittelin väittelyllä saavani jotain aikaan.
Jonkun oikeastaan pitäisi kuunnella meidän puhelua niin voisin varmasti tietää riitelenkö minä. Tämä sukulaisen minuun kohdistuva moittiminen on kyllä vaikuttanut niin etten enää soita juuri kellekään. Olen kuulemma huono puhumaan puhelimessa ja kun sitä on saanut kuulla niin monta kertaa niin meneehän viesti perille tyhmemmällekin.

En kiellä sitä ettenkö olisi vääryyksiä tehnyt. Niitähän tekee jokainen. Joskus vaan pitäisi lopettaa niistä jankuttaminen koska tehtyjä ei tekemättömiksi saa. Ja jos voisin niin tekisin aina oikein mutta sen tietää vasta myöhemmin oliko joku ratkaisu oikea.

Kyllä meillä on sellainen side toisiimme etten voi katkaista välejämme. Uskon että hyvyydellä saan enemmän aikaiseksi kuin millään muulla konstilla. Sananlaskukin sanoo että hyvyys tulee aina takaisin. Vain harvoin menee yöunet sukulaisen sanomisista.

Ihanaa että olette vastanneet.

Hyvä juttu että joku tohtii epäillä minuakin. Itse teen sitä kyllä myös ja mietin usein että vika onkin minussa.

Omat vaihdevuodet olivat helpot. Ei ole ollut hikoilua, unettomuutta eikä mitään mitä muilla. Ehkä vähän masennusta mutta siitäkin ajasta on jo aikaa vaikka kuinka paljon.

Minun lähisukulaiseni on oma sisko, joka on 49 vuotias. Hän on aina ollut ärhäkkä. Nyt vaan kaikki on korostunut.

Tänään keskustelin asiasta anoppini kanssa joka kertoi ihan samanlaisesta ihmisestä joka oli ollut hänen naapurinsa. Kysyin että oliko tämä naapuri ollut aina samanlainen. Oli kuulemma. Anoppi piti aina välillä pientä paussia ettei ollut tekemisissä. Että onhan näitä ärhäköitä muidenkin tiedossa että siskoni ei ole ainoa.

Olin kerran puhelinyhteydessä sairaanhoitajan kanssa joka oli samana päivänä keskustellut siskoni kanssa. Hoitaja kysyi minulta että onko siskollani kaikki kunnossa? En ole kertonut tätä enkä edes uskaltaisi.

Voi kun voisin kertoa uskomattomia esimerkkejä tilanteista. En voi, koska tiedän siskoni lukevan kaikkia vaihdevuosipalstoja.

Asioilla todellakin on aina kaksi puolta. Siskollani on varmasti ihan erilainen käsitys minusta ja itsestään. Mutta edelleen uskon että hyvä ei koskaan tule tyhjänä takaisin. En moiti ketään ja olen hyvä unohtamaan menneet. Mitä niitä muistamaan kun koko ajan tapahtuu uusia asioita.Ainakin nyt. Vanhempana voi olla tapahtumaköyhempää ja jää miettimään asioita ihan eri tavalla.

hei, siskosta jos on kyse, niin yllättävän paljon näin läheinen suhde kestää. Oon oman siskoni kanssa ollut välillä huonoissa ja välillä hyvissä väleissä. Kyllä se suhde kestää kuule ihmeitä.
toisinaan sieltä sataa päälle minullekin ihan mitä vaan, mutta tiedän kuitenkin, että joskus taas kaikki on kuin vedellä pesty. Aika parantaa. En minä ole enää moneen vuoteen viitsinyt kovin kirjaa pitää, mitä siskoni milloinkin suoltaa tulemaan. Tottakai tulee välillä paha mieli, mutta ajattelen sen niin, että hänelläkin olo helpottuu, kun saa purkaa mieltään. Yleensähän sillä, joka kiukkuaa ja riehuu, on paha olla.
Ei kukaan voi jatkuvasti olla pahalla tuulella. Tulee niitä suvantokausiakin. pippuriluonteisesta tuskin koskaan mitään tasaisen harmaata hiirulaista koskaan tulee, mutta sellaistahan elämä on. Pitää olla niitä kuoppiakin, että mäen päällä ymmärtää miten fanastiset maisemat on....

näin on, sisaret voi välillä olla todella ilkeitä, ja taas välillä, niin kivoja, eikä loppua näy, vaikka ikää tulee :)

mutta miksi täytyisi sietää senkin takia pirullista ihmistä vaikka ollaan sisaruksia? eikö etäisyys ja omat elämät ala jo kiinnostaa enemmän? mulla on siaruksia useita ja mitä vähemmän ne ovat tienneet mun elämästäni-sen parempi! hankkikoot elämänsä aikuiset ihmiset,emme ole tilevelkaa kellekään kun alamme elää omaa elämää.omat lapsetkin aikuistuvat ja ottavat normaalilla tavoin etäisyyksiä ,eivätkä jää kiusaamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan .

Niin, kyllä kai aloittajankin kannattaa pitää etäisyyttä noin hankalasti käyttäytyvään siskoon. Vanha sananlaskukin sanoo, että joka syyttä suuttuu, se lahjoitta leppyy. elikkä että jos aloittaja omasta mielestään on syytön siskonsa rähinään niin ei muuta kun pidät vaan tarpeeksi taukoa niin kyllä se sisko sieltä itsekseen yhteyttä ottaa, kun tarpeelliseksi katsoo. Toisilla se vie aikaa viikon, kaksi, toisilla jopa vuosia. Se ei kuitenkaan varmaan pahenna tilannetta. Aloittja saa itse lepuuttaa hermojaan ja sisko saa miettiä, että mitähän tuli auottua päätään.

mikähän siinä on et lullaan on oltava sukulaisten kanssa yhteydessä, vaikka olis kuinka inhottavia, ihan kun pelättäs siitä seuraavan jotain?, vai olisko et joskus sitä pitää kuitenkin tavata, vaikkapa omien vanhempien takia..

minuakin on syytelty ja rumasti vaikka mistä, ja jos olisvat muita kun sisaruksia, olisin jo tehnyt kunnianloukkaus syytteen..