Bhagavad Gitassa puhutaan paljon kolmesta luonnonlaadusta. Niistä terveellisin on selkeyden laatu, jossa pysyttely johtaa parempaan tulevaisuuteen. On myös intohimoisuuden ja velttouden luonnonlaadut, joista seuraa kärsimystä ja taantumista.
17. luvussa Krishna antaa neuvoja siitä, millainen on järkevää hengellistä elämää (eli hengellistä elämää selkeyden tilassa) ja millainen ei.
17.14 Devojen, opettajakastiin kuuluvien, gurujen ja viisaitten palvomista, puhtautta, yksinkertaisuutta, siveyttä ja väkivallattomuutta sanotaan ruumiilliseksi itsekuriksi. (*)
17.15 Totuudenmukaisten, miellyttävien ja hyödyllisten sanojen, jotka eivät loukkaa ketään, sanotaan olevan puhetta koskevaa itsekuria, ja sitä on myös pyhien kirjoitusten tutkiminen.
17.16 Mielenrauhaa, lempeyttä, vaiteliaisuutta, itsehillintää ja olemuksen puhdistamista sanotaan mielen itsekuriksi.
17.17 Kun ihmiset, jotka eivät haikaile uhrien hedelmien perään, keskittyvät vahvassa uskossa kilvoittelemaan näillä kolmella tyylillä, heidän katsotaan tekevän sen selkeyden tilassa.
17.18 Ylpeä kilvoittelu tämän maailman arvostuksen, kunnian ja palvonnan saamiseksi on horjuvaa ja pysymätöntä itsekuria intohimoisuuden tilassa.
17.19 Velttouden tilassa suoritetuksi kilvoitteluksi nimitetään typeriä itsekidutusponnisteluita, joiden tarkoitus on aiheuttaa muille vahinkoa.
17.20 Almua, joka on annettu antamisen itsensä vuoksi sen arvoiselle henkilölle oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikkei tämä voi antaa vastalahjaa, pidetään selkeyden tilassa annettuna almuna.
17.21 Mutta vastalahjan ja tulosten toivossa tai sitten vastentahtoisesti annettua almua pidetään intohimoisuuden tilassa annettuna.
17.22 Almu väärään aikaan väärässä paikassa henkilölle, joka ei sitä ansaitse, tai saajaa kunnioittamatta tai pilkallisesti annettu almu on annettu veltossa tilassa, niin sanotaan.
(*) Deva voidaan suomentaa jumalaksi, mutta hindu voi kutsua omaa puolisoaankin devaksi. Ehkäpä parempi käännös olisi "palvonnan arvoinen olento".
Jälleen kerran huomautettakoon, että Gitan mukaan kastit _eivät_ määräydy henkilön sukujuurten vaan hänen oman luonteensa perusteella. Ellei henkilöllä ole pitkää listaa opettajakastin ominaisuuksia, hän ei ole opettajakastin jäsen, vaikka niin väittäisikin ja vaikka hänen vanhempansa olisivat miten vahvasti opettajia.
17. luvussa Krishna antaa neuvoja siitä, millainen on järkevää hengellistä elämää (eli hengellistä elämää selkeyden tilassa) ja millainen ei.
17.14 Devojen, opettajakastiin kuuluvien, gurujen ja viisaitten palvomista, puhtautta, yksinkertaisuutta, siveyttä ja väkivallattomuutta sanotaan ruumiilliseksi itsekuriksi. (*)
17.15 Totuudenmukaisten, miellyttävien ja hyödyllisten sanojen, jotka eivät loukkaa ketään, sanotaan olevan puhetta koskevaa itsekuria, ja sitä on myös pyhien kirjoitusten tutkiminen.
17.16 Mielenrauhaa, lempeyttä, vaiteliaisuutta, itsehillintää ja olemuksen puhdistamista sanotaan mielen itsekuriksi.
17.17 Kun ihmiset, jotka eivät haikaile uhrien hedelmien perään, keskittyvät vahvassa uskossa kilvoittelemaan näillä kolmella tyylillä, heidän katsotaan tekevän sen selkeyden tilassa.
17.18 Ylpeä kilvoittelu tämän maailman arvostuksen, kunnian ja palvonnan saamiseksi on horjuvaa ja pysymätöntä itsekuria intohimoisuuden tilassa.
17.19 Velttouden tilassa suoritetuksi kilvoitteluksi nimitetään typeriä itsekidutusponnisteluita, joiden tarkoitus on aiheuttaa muille vahinkoa.
17.20 Almua, joka on annettu antamisen itsensä vuoksi sen arvoiselle henkilölle oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikkei tämä voi antaa vastalahjaa, pidetään selkeyden tilassa annettuna almuna.
17.21 Mutta vastalahjan ja tulosten toivossa tai sitten vastentahtoisesti annettua almua pidetään intohimoisuuden tilassa annettuna.
17.22 Almu väärään aikaan väärässä paikassa henkilölle, joka ei sitä ansaitse, tai saajaa kunnioittamatta tai pilkallisesti annettu almu on annettu veltossa tilassa, niin sanotaan.
(*) Deva voidaan suomentaa jumalaksi, mutta hindu voi kutsua omaa puolisoaankin devaksi. Ehkäpä parempi käännös olisi "palvonnan arvoinen olento".
Jälleen kerran huomautettakoon, että Gitan mukaan kastit _eivät_ määräydy henkilön sukujuurten vaan hänen oman luonteensa perusteella. Ellei henkilöllä ole pitkää listaa opettajakastin ominaisuuksia, hän ei ole opettajakastin jäsen, vaikka niin väittäisikin ja vaikka hänen vanhempansa olisivat miten vahvasti opettajia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö olisi osuvampaa puhua selkeyden sijasta hyvyydestä, kuten yleensä on tapana? Selkeyshän on eräs hyvyyden laadun ominaispiirre(eli seuraus), ei itse laatu. Sama pätee mielestäni myös velttouteen, tietämättömyyden(ja intohimoisuuden)laadun ilmenemismuotoon. (Tämä näin niinkuin sivustakatsottuna)
"Yleensä" tarkoittaa tietenkin Prabhupadan kirjoja. Jos tutustut Bhagavad Gitan muihin käännöksiin (englanninkielisiin), törmäät moniin muihinkin termeihin kuin goodness. Makuasia :)
Onko tuo"selkeys"sitten yleinenkin vaihtoehto käännöksissä? Ainakin netistä ei löytynyt vaihtoehtoa"hyvyydelle"(Eng. goodness), eivätkä ne kaikki olleet Srila Prahpubadan sivustoja. Ja mitä joskus muistan lukeneeni muitakin käännöksiä(osa melko vanhojakin), niin ei niissäkään ollut käännetty toisin. Eihän tämä mitenkään tärkeä aihe ole, kunhan mielenkiinnosta jauhan. pääasiahan kuitenkin on, että lukija ymmärtää lukemansa. Muu onkin sitten pelkkää hienosäätöä. Hyviä jatkoja sinulle!
Sait minut käymään Gita-arkistojani läpi ja tutkimaan asiaa.
Gita on käännetty englanniksi varmaankin kymmeniä kertoja. Kaikkiin tai varmaan edes puoliin näistä käännöksistä en ole päässyt tutustumaan. Oma kokemukseni on ollut, että kaikkein useiten kääntäjät ovat halunneet käyttää alkuperäisiä sanskriitin sanoja sattva/sattwa, rajas ja tamas (esimerkiksi Mahatma Gandhi ja Sri Aurobindo).
Silloin kun sana sattva on käännetty, se on todellakin usein käännetty "goodness". Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pitänyt enemmän sellaisesta käännöksestä kuin "lucidity", johon ja jonka kaltaisiin olen myös törmännyt useammassa kuin yhdessä lähteessä (pikaisella haulla kykenin kuitenkin löytämään vain kaksi lucidity-käännöstä).
Ehkäpä suosin tuota sanaa siksi, että sattvan vastakohta tamas on usein käännetty "darkness" ja "ignorance". Mielestäni sana "selkeys" on selvemmin ja kauniimmin noiden vastakohta kuin "hyvyys", joka tuo sanana suomalaisen mieleen ehkä liikaakin. Luultavasti kumminkin eniten siksi, että Gitan vaikutus omiin ADHD-aivoihini on parhaiten kuvailtavissa sanalla selkeys!
Alkuperäisessä sanassa sattva on tietenkin kaikki nämä ominaisuudet ja sävyt. Ja tämä on tosiaankin makuasia :)
mahtavia viisauksia nuo: jos niissä pysyy, eli noudattaa, niin edistyy varmasti, oli uskonto-auto/kulkuneuvo mikä vaan.
Olen sitä mieltä, että hyvyyden seurauksena on selkeyttä, mutta toisaalta selkeyden seurauksena on hyvyyttä.
Hyvyyden katsoisin viittavan tunne-elämän puoleen: hyvyys kumpuaa sydämestä, ja voi myös kohdistua johonkin ulkopuoliseen, tai sitten hyvyys vain elää tunteena ihmisessä.
Tietysti hyvyys leviää sydämestä myös mieleen ja selkeyttää sitä, voi myös sanoa, että hyvät ajatukset resonoivat hyvän tunteeseen, joten mieleen voi tulvahtaa myös hyviä ajatuksia.
Toisaalta, jos esim. meditoimalla on hankkinut mielen "tyhjyyttä" -siis turhien ajatusten poissaoloa- niin mieli selkeytyy ja energisoituu, vahvistuu, ja tämä selkeys leviää sitten myös sydämeen, karkottaen turhia aineksia sieltä, ja raivaten tietä hyvyydelle sydämessä, joskaan mielen energian leviäminen sydämeen ei suoranaisesti aiheuta hyvyyden tunteiden tulvahtamista sinne, koska selkeyden energia, joka on mielessä, levitessään sydämeen, resonoi siellä tavalla, joka vetää enemmänkin selkeyden tunteita/ajatuksia sudämeen. Mutta välillisesti: kun sydän tyhjentyy turhasta, raivaa se tilaa hyvyyden ilmenemismahdollisuudelle siellä.
Siinä mielessä sydämen hyvyys on "korkeampi" ominaisuus kuin mielen selkeys: sydän on ihmisen arvokkain ominaisuus. Mutta mielen selkeys on tietysti välttämätön, joten jaottelu on siinä mielessä harhaanvievää -jos siis puhutaan jostain korkeammasta laadusta.
"Velttouden tilassa suoritetuksi kilvoitteluksi nimitetään typeriä itsekidutusponnisteluita, joiden tarkoitus on aiheuttaa muille vahinkoa."
tätä en kyllä ymmärrä. eikös itsekidutuksella ole tarkoitus ennen kaikkea yrittää päästä "ruumiinsa" herraksi-arveluttava pyrkimys sinänsä.
Hienoa pohdintaa selkeyden ja hyvyyden käsitteistä :)
Minulle tulee ensiksi mieleen tuosta itsekidutus-säkeestä hindulaiset kertomukset, joissa joku ankaralla kilvoittelulla hankkii yliluonnolliset voimat, joita hän sitten käyttää omien himojensa tyydyttämiseen vaikka se merkitsisi muitten vahingoittamista.
Arkisempi ja hyödyllisempi esimerkki voisi ehkä kuitenkin olla marttyyria leikkivä ihminen, joka jättää mieluisia asioita tekemättä saadakseen muille pahan mielen. Tunnemme varmaan kaikki jonkun tämmöisen ;)