Luonnonvalinta karsisi kaikki yksinäiset

Ja ikäsi on?

Oletko kouluampuja?

Työssä käyminen on iso saavutus,olisit varmasti saanut naisen,jos et olisi asettanut liian kovia vaatimuksia.Kaikki eivät jaksa käydä töissä,nyt nostat itsellesi hattua hyvä mies!!

Tässä mitään aleta väistymään, pysytään täällä ihan vain piruuttaankin
mahdollisimman pitkään, kun ei sielu suostu antamaan periksi.

Hei. Et ole yksin, on paljon muita yksinäisiä.. Ajallemme on ominaista harha että joukossa voi paremmin ja onni löytyy olemalla samanlainen kuin muut jne.. Oman itsen kunnioittaminen ja kuunteleminen avaa mahdollisuuksia ymmärtää muita..
Eläinmaailmassa löytyy esimerkkiä miten vahvimmat ja hurjimmat pedot vaeltavat yksin ja saalistavat.
Olet ainutlaatuinen luomakunnan osa ja kunnioitan rohkeaa aloituskommenttiasi. Länsimaisen ajatusmaailman vaihtoehto löytyy hyvin helposti tutustumalla aasialaiseen ajatustapaan.. Itselle se on antanut todellista vahvuutta vaikeiden asioiden jälkeen.

Saatat tutustua muihin ihmisiin, on myös harrastuksia jne...

"Olen tullut siihen tulokseen että on joitain ihmisiä joiden ei olisi ns. eläinmaailmassa kuulunut selviytyä. Nykyyhteiskunta kuitenkin mahdollistaa sen että millainen tahansa luuseri saa elää kun taas eläinmaailmassa hän olisi karsiutunut."

Esim. agraariyhteiskunnassa ihmiset eivät eläneet niin paljon omissa kopeissaan kuin nykyään. Eli riippuu mistä aikakaudesta puhutaan.

Miksi murehdit.

Voit tehdä asialle jotain.

Tee työtäja rukoile.

Tee työtä ja ryhdy pelimieheksi.

Tee työtä ja juo sen verran alkohoholia että estot häviää ja mene iskemään naisia.

Muuta paikkakunnalle missä sen voi tehdä.

Käytät juuri samoja sanoja mitä olen ajatellut itsestäni: kuollut henkisesti. Minulla on ns. kavereita joiten kanssa voi käydä kaupungilla yms. mutta ei ystäviä, joille oikeasti voisi puhua. On niin rankkaa olla yksin.

Minkä ikäinen olet jos saan kysyä`?

Yksinäisyys on kyllä niin raastavaa varsinkin pidemmän ajan. ja juuri pahimmillaan se tuntuu siltä ettei ois eläny päivääkää kun ei ole ollut kenenkään kanssa jakaa kokemuksia. Itelläkin hyvin vähän hyviä päiviä 23v ikään mennessä ainoastaan kuukausia elänyt jonkun kanssa. ei edes 1v verran ns elettyjä päiviä :( ja pahinta on se kun kaverit saa jo perheet ja häät kuvioihin,mutta kaikista vahvimpia koetellaan koviten. Kaikella on tarkoitus Esim kouluampujat ens yhteys yksinäisten huonoon oloon.

"Olen tullut siihen tulokseen ettei minun tarkoitus täällä maan päällä ole jatkaa sukua vaan olla osa sitä alempaa kastia jonka avulla voidaan määrittää ylemmät luokat. "

Kukaa tuollaisen "tarkoituksen" asettaa? Joku Jumala vai? Ovatko esim. lestadiolaiset, joilla on 20 lasta, jotain superihmisiä koska pystyvät tuottamaan niin paljon jälkeläisiä? Minusta eivät.

"Olen ehtinyt elää jo yli teiniän ja tässä iässä pitäisi jo olla suhteita takana ja tulevaisuuden suunnitelmat selvät, minun kohdallani ne eivät ole."

Toisin sanoen olet vielä pirun nuori. Ehdit vielä vaikka mitä. Ei ole edes harvinaista, että perhe perustetaan kolmikymppisenä!

Darwin tuli siihen tulokseen, että eläinmaailmassa ei kenenkään kuulukaan selviytyä, mutta toiset vain soveltuvat vallitseviin olosuhteisiin paremmin, kuin toiset, ja selviytyvät. Nietzsche tuli siihen tulokseen, että selviytyminen on keskinkertaisuuden maksimoitumista, kun taas suurten henkien tragedia on jäädä omaan yksinäiseen suuruuteensa...

Olet varustettu ominaisuuksilla, jotka joissain toisissa oloissa olisivat elämän säilymisen kannalta keskeisiä? ehkä olet vasta kypsymässä löytämään itsesi? Tulevaisuus tuskin tarjoaa mitään, jos ei itse keksi mitä siltä kykenee ottamaan, ehkä tulevaisuus voisi tarjota matkan sen kartoittamiseksi? Ehkäpä jonain päivänä olet kastia, jonka mukaan määritellään luokat?

Minä en ole ollut koskaan kiinnostunut mistään erityisesti, mutta kaikesta yleisesti, ja ajattelen sekavasti, enkä koskaan ole oppinut puhumaan ihmisten kanssa, tai kyennyt jakamaan ajatuksia/ tuntemuksia kenellekkään. Nuorempana olisi kyllä halunnut, vaan ei luonnistunut. Vanhemmiten on oppinut että ajatukseni ja tuntemukseni ovat minun, ja vaikkeivät koskaan mihinkään johtaisikaan, niin ovat minun elämäni sisältö kuitenkin ja itseäni, ja omaa 'viihtymistäni' varten - elämän runollinen kokemus. Jopa kärsimykseni ovat jotain ainutkertaista ja yksilöllistä elämän virrassa! jotain mitä kukaan muu ei koe niin kuin minä...

Jos et löydä muita, niin etsi itseäsi.
Niin minäkin teen.

Niin, luonnonvalinta karsisi siten, että yksinäiset eivät pääsisi jatkamaan sukuansa. Eivät he mihinkään kuole, elävät vain yksinänsä, jossain syrjässä tai keskellä. Yksinäisiä tulee aina olemaan, se ei ole mikään tauti, joka katoaa maailmasta. Mielenkiintoista toki miettiä, miksi evoluution valinta estää yksinäisiä lisääntymästä, kun heitä kuitenkin tulee olemaan. Ehkäpä juuri siksi.