Lahjamunasolulasten vanhempia kuulolla?

Itsellä ei ole lapsia. Mutta aion ehkä joskus hommata lahjamunasolulla lapsen, (jos siis löydän semmoisen miehen jonka kaa lapsen haluan). Mihinkään kirkon kirjoihi ei oo siis kirjoitettu että haluisin ees lapsia (ainaka vielä, oon alle 30). Mutta kerrotko miten se prosessi meni, oliko se henkisesti rankkaa? Aiotteko kertoa pojalle, että pojan äiti ei ole sen oikea äiti vaikka se on sen kohdussa ollutkin. (olettaen että lahjamunasolu)

Sitten kun lapsi on niin vanha että tietää että haikara ei tuo lasta, vaan siihen tarvitaan mieheltä siittiö ja naiselta munasolu. Eli varmaan samoihin aikoihion kun noista asioista alaastella ekaa kertaa kerrotaan. 8-10v?

Yleensä nuo lastensaamisasiat on hyvä ennen koulun alkua selvittää.

Meillä on lahjasiittiöillä alkunsa saaneita lapsia. Itse olen luovuttanut munasolujani muille.

Oikeita vanhempia ovat ne, joiden kanssa lapset elävät. Larjoittaja on tietysti geneettinen vanhempi, mutta ei missään nimessä mitenkään oikea vanhempi.

Meillä lasten kanssa on juteltu hiukan eri ikävaiheissa. Vanhimmaisen kanssa varmaan jo kolme-vuotiaana, jolloin oli kauhean kiinnostunut vauva-asioista. Nuorempien kanssa hiukan myöhemmin 5-6v, mutta eiköhän uusia keskusteluja heidän kanssaan pidä jossain vaiheessa käydä.

Ovat kiinnostuneita lisääntymisen kaikista mahdollisuuksista. Ja kyselleet, että miksi joku luovuttaa sukusolujaan. Ja kerrottu, että koska kaikilla niitä ei ole tai ei ole toimivia sellaisia, niin ne joilla on haluavat auttaa niitä toisia. Monella ehkä on itsellään lapsia ja he tietävät, miten mahtavaa se on ja siksi tahtovat antaa jollekin lahjan, jolla hekin pääseävt nauttimaan vanhemmuuden riemiusta. Eivät pidä lahjoittajia isänään tai ole sne ihmeemmin olleet hänestä kiinnostuneita. Heille tärkeitä ovat ne vanhemmat, joiden kanssa elävät elämäänsä. Kertomisen kautta isästä ei ole tullut yhtään vähempi isä tai oikea kertomisen ja keskustelujen jälkeen.

Hei,

itse odotan lahjamunasoluhoitojen avulla alkunsa saanutta tyttöä, nyt rv 37. Me ainakin käytiin ennen hoitojen aloittamista keskustelemassa psykologin kanssa, ja käsittääkseni tämä on näiden hoitojen kanssa aina käytäntö.

Asioihin perehtynyt psykologi neuvoi, että parhaiten on mennyt kun lapselle on kerrottu tasonsa mukaan ihan alusta asti, ihan vaikka satujen muodossa. Tarkoitus olisi, että lapsi ei muistaisi edes päivää kun hänelle on kerrottu jotakin suurta vaan kasvaa asian kanssa pitäen sitä aivan luonnollisena. Tässä on tietenkin se puoli, että lapsi sitten voi puhua tästä myös ihan kaikille, vaikka itse ehkä ette olisi ajatelleet että jokaisen ei niin läheisen tarvitsee asiasta tietää. Mutta meillä on ajateltu ettei lapselta voida kuitenkaan salata mitään näin suurta itseensä liittyvää.

Prosessi maksaa tuhansia euroja ainakin yksityisellä, jossa käytiin. Tarkkaa summaa on hankala sanoa, mutta 5000 - 6000 € kaikkine lääkityksineen jne. Henkinen rankkuus riippuu varmasti paljon siitä miten hoidot tuottavat tulosta. Meillä kävi oikein hyvä tuuri. Keskimäärin lapsen saa käsittääkseni kuitenkin noin 3/4, mutta ei välttämättä heti ekasta yrityksestä.

Tottakai se kuka lapsen synnyttää ja kenen kanssa lapsi kasvaa on äiti, ihan lain edessä ja kaikin puolin muutenkin. Kaikki mitä teet raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen vaikuttaa lapseen, ympäristöllä on kuitenkin iso merkitys. Itse ainakin olen rakastanut maha-asukastani ihan alusta alkaen, eikä voisi tuntua yhtään vähempää omalle. Ei sillä väliä minkä väriset silmät tai hiukset toisella tulee olemaan :)