kesäpalmikot
puheesi sointi
puunlehvästön laitaa
paljain jaloin kuljet
tuulikellon tietä
sinitaivastelua
lähteen silmässä pilke
kesäpalmikot
heinänkasvua vartesi verran
ilonalkuja maasta ylös
tuhatta pilvenkertomaa
puheesi sointi
puunlehvästön laitaa
paljain jaloin kuljet
tuulikellon tietä
sinitaivastelua
lähteen silmässä pilke
kesäpalmikot
heinänkasvua vartesi verran
ilonalkuja maasta ylös
tuhatta pilvenkertomaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täätäätää oli... meinasin sanoa että soi heleästi kuin tuulikello, mietin mistä se tuli mieleen, tarkistin ja siinähän se luki. Noin sitä huijataan lukijaa keksimään hienoja vertauksia joita keksit jo! :))
Tämä oli Soiva Runo. Hieno.
Kiitos. Kesällä leijuu aivan uudenlaisissa sfääreissä, kokee uudenlaisia tuoksuja ja makuja. Jaa, mielenkiintoista.. tavallaan runous on kenties lukijan huijaamista, johtamista tiettyihin ajatuksiin joita ei haluaisi kokea. Tai uskottelemaan lukijalle, että näin sinä tunnet kuin minä olen sanoiksi pukenut. Tai runo on opas, joka johtaa oikeaan. Huijaaja tai opas. miten asian sitten haluaakin nähdä. Kommentista ja heränneistä ajatuksista kiitellen.