Tällä palstalla on ihmisiä, jota muistavat vielä talvisotasyksyn dramaattiset käänteet. Suomi oli ollut sodassa jo yli vuoden, Juhannuksesta 1941 lähtien.
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_6.htm
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_6.htm
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aivan. Meikällä ikää 4v. Sen ikänen ei tajua vielä mitä sota on. Ei myöskään sitä, että nuo ajat teki meistä monista elämän ajaksi sotalapsia.
Kipeitäkin ne muistot on, oman isän ikävästä, joka jäi kentälle juuri heinäkuussa - 41 vain muutama päivä ennen välirauhaa.
Onneksi valtaosa isistä palasi perheidensä luo, ja pääsivät taas elämän alkuun. Mutta, eihän ne ajat koskaan voineet täysin unohtua. Sota ja senjälkeen koettu elämä terästikin monet nyt veteraanit :)
Katselin Espoossa Veteraanien juhlaa TV:ssä, ja ihailin heitä. ¨¨¨ uljaita vanhanakin vielä, nuo miehet lauloivat täysin rinnoin ja sydämin, silmän kimaltaessa kyynelin, - niinkuin katsojallakin.
Muisti on pyyhkiytynyt evakkoreisusta ja monen muunkin vuoden osalta.
Pieniä pätkiä evakkojunasta ja vasta ensi luokka Kontiolahdella on hyvin mielessä.
Asiantuntijoiden mukaan lapsi osaa pyyhkiä ikävät ja pelottavat asiat.
Kyllähän niitä isiä valitettavasti palasikin.
Yli puolet seinähulluja.
Monen lapsuutta varjosti mielisairas isä.
Siis sota on monipuolinen asia.
Vähemmän uljasta oli se Viipurista pake-
neminen, paskat pöksyssä.
Ylen arkistosta löytyy kuvia.
Tässä ote tuosta surullisesta, ehkä
historian suurimmasta rintamapaosta.
Täällä sekosi valtaosa veteraaneista.
Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista.[34] Neuvostoliiton tykistökeskitykset ja ylivoima mursivat suomalaisen puolustuksen[34] (Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944). VT-linja (Vammelsuu–Taipale) murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Samana päivänä tehtiin Elisenvaaran asemalle sodan tuhoisin lentopommitus, jossa kuoli yli sata, ja loukkaantui yli 300 henkeä.
Sinä se jaksat...
.....aamen!
Sodan ihme Suomen kannalta oli, että Stalin halusi armeijansa Saksan miehitystä varten. JS oli myös käärmeissään Saksan lento-avusta NL vastaan.
Mut onhan nuo jo kaukaisia asioita näin pitkän ajan jälkeen muisteltaviksi.
Hyvin muistan sota-ajan, aloin koulun 1941,olen oikeasta suurperheestä nuorin.
Talvisodan alettua oli minun veljistä 6 yhtäaikaa rintamalla,isä kuollut kun olin 3 vanha. Vanhin kaatui jatkosodan alussa. Kaikki nyt jo kuollet eikä niistä kukaan sanonut olleensa sotasankari, niinkuin nyt niitä "veteraaneja" kutsutaan.
Kalliisti hävitty sota.
Onneksi meitä oli vaan likkoja --minä nuorin s 1934 -- - Isä jostainsyystä ei tarvinnut mennä rintamalle --ei hän mitenkään sairas ollut --mutta sitä en tiedä miksi niin. Ja äidin velikin säästy . Mutta moni sanoi ,että ei ollut enään sama kun lähteissään sotaan-
Voi olla että ammuksia ja muuta oli tarvis kotirintamallakin joidenkin valmistaa.
Yksi äidin serkku ainakin oli jokin ,häntä aina kehuttiin kuinka hyvä metallimieshän oli Jokin erikoismies kuitenkin kotirintamalla.
Hyvä , että kirjoitatte jotka vielä muistatte . Kunnioitus teitä sodassa olioille on annettava .
Sotaan ei menty omasta tahdosta , sinne määrättiin .
Ja joka jäi hengissä , on varmaankin saanut rauhanaikana kuulla hävittömyyksiä -
Sota rikollisia on ollut Suomen sodassakin , jotkut saivat tuomioita --mutta paljon on jäänyt pimentoon --ja ehkä onkin parempi .
Sota on ollut Suomessa -- ja sotilaita Suomalaisia miehiä vietiin Ruotsinvallanaikaankin Ruotsia puolustamaan ,
. Toivottavasti sellaista ei tarvita enään.
Tarvittiinko koskaan mennä vieraan vallan puolesta sotaan ja kuolemaan?
No mutta kun Natoon mennään, päästään taas
sotimaan ulkomaille.
Niin -- näinhän se menee --jos on mennäkseen. Onneksi en ole sillon enään itkemässä .