Näytätkö vanhalta?

En näytä :)

Iloiset silmät ja naurava suu, positiivinen elämänasenne ja se tärkeä pilke saavat "vanhankin" näyttämään nuorelta.

Hyvin nuorelta näytän
kiharine hiuksineni.
Suloista!

Noh, näyttääkö vanhalta,vai ei? Noin yleensä? Ehkä, ei voi tietää, tässä iässä. Toisen mielestä voi olla vanhannäköinen, toinen on taas toista mieltä...Mielestäni olet juuri niin vanha, kuin haluat olla, tai haluat näyttää. Tietysti myös se vastapuoli muodostaa oman kuvansa, jota et voi muuttaa... Mutta kuten yritin sanoa; olet sellainen kuin olet, iästä huolimatta, huomatkoon sen joku, ken ymmärtää. Kaikkea hyvää sinulle ja meille muille samanlaisille =).

Jokainenhan meistä on ikäistään nuoemman näköinen.

En minäkään vanhalta näytä vaikka ikäni on jo 47v. Yritän ja pysynkin hoikkana. En ole mikään himoliikkuja ja syön aina vähän sisältäen hedelmiä ja vihanneksia, proteiineja syön - raejuusto, Polar-juusto.

Kyllä minä kuitenkin kävelen aina kun voin. Ja lihaksikaat käsivarret omistan, joten kehtaan pistää vähintään T-paidan ylleni. Olen pieni nainen 159cm ja ylpeä siitä. ;)

Harrastin joskus kasvojumppaa ja siitä ei ollut mitään hyötyä.

Ei minun ikääni ole koskaan yritetty arvata, koska se on ihan tyhmää.

Kaikki näyttävät omasta mielestään ikäistään nuoremmalta. Mikähän on se oikean ikäinen näkö???

Taidan näyttää just oman ikäseltäni (48v) ja henkkareita ei ole ikinä kysytty, ei edes 18 vuotiaana. Onko se nyt sitten hyvä vai paha asia että näyttää siltä mitä on?

Juu mä en voi käsittää miten isoäiti, rva Lindgren voi näyttää kaksikymmentä vuotta ikäistään nuoremmalta. Tulee mieleen lehtiartikkelin jouluomena, joka oli ostettu loppuvuodesta -11 ja oli heinäkuun alussa vielä todella hehkeän, sanoisinko helenalindgrenmäisen näköinen.
: )

jokainen näyttää sen ikäiseltä miltä itsestä tuntuu.minä olen 65,ja haluaisin naisen joka olisi alle 50,löytisiköhän täältä?

No minä olen salaman tappaman pirun näköinen.

Jonkun mielestä näytän ikäiseltäni ja taas jonkun toisen mielestä en. Varsinkin naisten ikää on vaikea arvioida 35 - 55 ikävuosien väliltä, ei se mitään erikoista enää nykyisin ole.

Olen suht terve ja elämäniloinen, se riittää. Aivan sama luuleeko joku minua 3- tai 5-kymppiseksi; määrittely on aina katsojan silmissä.

Tai jos haluaa testata; kutsuu sen ikäarvioijan aamulla arvioimaan ikää, eiköhän se todellinen ikä silloin hahmotu.

Tähän mennessä ei kukaan ole osunut lähellekään oikeaa ikääni ellei ole ensin kuullut lasteni ikää. Ens vuonna ois edessä viiskymppiset - miten sitä voikin olla jo näin "vanha" kun ei yhtään tunnu siltä?
Iän arviointiin vaikuttaa paljon myös ihmisen koko olemus mm. hänen luonteensa, käyttäytymisensä ja vaatetuksensa. Jos on tällainen lapsenmielinen hassuttelija ja iättömästi pukeutuva pienehkö ihminen, ei ihan heti tuu kanssakulkijoille mieleen että siinä on mummoikää lähenevä nainen.... ;)
Ja muistan kyllä, miten nuorena kiukutti näyttää ikäistään nuoremmalta - eipä kiukuta enää!

Eilen just huomasin että nyt on vanhuus iskenyt, halusin tai en. Röntgenissä ei enää kysytty olenko raskaana :))) Niisk.

Sanoo 50v. Kele. Ei minusta ole niinkään kyse siitä miltä näyttää, mulla ainakaan. Mutta ikä vierähtää nopeammin kuin itse tajuaa. Eihän tässä ehdi edes vilkaista peiliin, niin taas oot vanhentunut! Ei sille voi mitään.

Näkyykö se naamasta tai ei, onko kaunis vai ruma, ihan sama, kunhan ihmisellä on jotain karismaa. Joka voi tulla rypyistä, eletystä elämästä, viisaudesta, vihdoin saavutetusta seesteisyydestä. Siitä kun tietää kuka on kysymättä peililtä hyväksyntää olemassaololleen.

Kyse lienee useimpien kohdalla mielistelystä. Olen 49 v. (nainen) ja kyllä sitä lähes viikottain saa kuulla muka "hämmästelyitä". Näytän kuulemma korkeintaan 40-vuotiaalta jne.

Ja paskan marjat.

Totuus on, että näytän tasan ikäiseltäni. Ehkä varsinaisia ryppyjä ei vielä ole niinkään, mutta piirteet valahtaneet ja yleisolemus viisikymmpisen vyötärölinjan kadotessa. En ylipainoinen ole, mutta kummasti se vain on takapuoli litistynyt ja navan seutu leventynyt urheilusta huolimatta.

Näin on ja uskokaa tai älkää, ei se minua haittaa. Kivahan se on kehuja saada, mutta oikeasti en usko niihin pätkän vertaa.

Mä olen 50 v ukon jölli ja toisinaan nuoret kollit luulee minua kaverikseen, kuulema hiton paljon ikäisiäni nuoremman näköinen.
Ehkä, ainakin olen melko hyvässä kunnossa, kuntoilu ja hoikentavat geenit (on kyllä sanottu että tuo geenijuttu olisi hölynpölyä) mutta ainakin omalla kohdalla se pitää kutinsa ja tietysti sekin vaikuttaa että syön elääkseni enkä elä syödäkseni (sorry, oli pakko lohkaista).

Jaa-a. Minulta kysyttiin 37-vuotiaana viimeksi alkossa papereita kun ostin mietoa viiniä. Nyt olen 45 ja kyllähän se minun ikä monet yllättää jos eivät tiedä. Lapseni on aikuisia ja jotkut väittävät, että olen ne "lapsena" saanut. Nyttemmin ei muuten ole enään alkoon asiaa... ei ole ollut pian seitsemään vuoteen, raitistuin täysin.

Olin 20 vuotiaan poikani kanssa vakuutusyhtiössä ottamassa vakuutusta pojan autoon. Itse olin silloin 40 vuotias. Vakuutus oli tarkoitus liittää minun kotivakuutukseeni koska poika asui vielä kotona, ja vakuutus tuli sillä tavalla halvemmaksi. Virkailija kysyi olemmeko aviopari. Vähän hän siinä änkytti kun sanoin olevani pojan äiti, sanoi sitten hämillään että kun oli sama osoite ja sukunimi. :) Poika oli kyllä hiukan hämillään, kun äitiä vaimoksi luultiin, mutta naurua siitä on kumminkin riittänyt.

Jos tärkeää alkaa olla se, olenko ikäiseni vai nuoremman näköinen, silloin kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä tai jopa hankkia itsellensä elämä :) t: nainen 43 ja ihan ikäisensä näköinen

Joku päivä näytän nuoremmalta joku toinen päivä vanhemmalta... ;)
Joskus kehutaan ja se tuntuu mukavalle, oli totta tai ei...
Pääasia mun mielstä tässä iässä on huolehtia itsestään niin että oma olo tuntuu hyvälle...