onko kellään kokemuksia, ettei lapsi yksinkertaisesti kuuntele, kun kielletään, tai päinvastoin, silmistä näkee, että kuulee ja ymmärtääkin. saattaa löydä, nipistää, purra repiä ja riuhtoa, joka kerta kielletään sanomalla tiukasti ei. mutta ei mene perille, joskus suorastaan hymyilee ovelasti pahimmillaan nauraa, kun kielletään. fyysisesti ei kuriteta, olisiko hyviä keinoja meidän avuksi? lapsi on kaikin puolin normaali, toisinaan heittäytyy hankalaksi, eikä silloin tottele mitään. pääosin iloinen, reipas, tutkiva ja hyvin puhetta ymmärtävä aurinkoinen persoona.
1,5 vuotias ei usko sanaa EI
vanhemmat kysyvät
11406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä tuohon muuta vinkkiä ole kuin että normaali lapsi on.
Eipä meilläkään tuo puoltoistavuotias usko sanaa ei. Katseesta ja ilmeestä näkee että ymmärtää kyllä,mutta viis veisaa sanasta.
Meillä viedään tilanteesta pois jos kielto ei auta eikä tehoa. Selitetään lapselle miksi niin tai näin ei saa tehdä.
Meillä samanikäinen lapsi kuulemma tottelee hyvin päiväkodissa ja mummuaan, mutta ei isäänsä eikä äitiänsä. Jos kieltää tekee kieleetyn asian vaan uudestaan tai alkaa kiukuta kun kielletään. Tai nauraa räkättää. Tai puristelee päätänsä kun sanot "EI". Joskus kun käännät selän menee tekemään jotain jonka selvästi tietää kielletyksi. Katsoo ensiksi velmu ilme naamalla ja kun käännyt on heti "pahanteossa" ja nauraa kun tulet paikalle. Ei nipistä, pari krt on purrut. Mutta nyt on joskus alkanut huitasta.
Ärsyttää, kun mummu "leuhkii" kuinka lapsi kyllä häntä tottelee.
Lapsemme on muutoin siis kiltti ja aurinkoinen ihana poika ja useimmiten hyvällä tuulella.
aivan juuri näin meilläkin.
Meillä taas 1v 7 kk tyttö tottelee äitiään mutta ei mummiaan, ihan selvästi tajuaa että mummi antaa kaiken periksi mikä nyt tietenkään ei ole hyväksi.
Meilläkään lapsi 1v 1kk ei tajua mitä tarkoittaa kun sanotaan ei. Vaikka kui napakasti koittaa sanoa, kahtoo vaan hölmistyneenä ja jatkaa kiellettyä puuhaansa.
Eiköhän tuo joskus opi.. :)
Hmm tuo vaihe menee pian ohi. Pitäkää kiinni säännöistä, selittäkää ja kieltäkää, poistakaa lapsi tilanteesta ja kiinnittäkää huomio toisaalle. Sitten toistakaa tuota sata kertaa päivässä kunnes alkaa mennä perille :) Ei se heti perille mene mutta kärsivällisyys palkitaan, pidätte vain mielessä että se on ohimenevää. Meidän tyttö 1 v 9 kk ei enää tee tuota, ei ainakaan siinä määrin kuin vielä pari kuukautta sitten (satunnaisesti toki).
Meillä 2,5 vuotias taapero eikä usko ei-sanaa juuri koskaan. Tietää kyllä tasan tarkkaan mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta eipä vain usko. Jospa se joskus alkaisi menemään perille, sitä odotellessa..
Älkää jättäkö lapsen ohjaamista pelkkään kieltämiseen vaan auttakaa lasta muuttaamaan toimintaansa. Esim. jos lapsi yrittää sylissä ollessaan läpsiä kasvoille, sanotte "ei lyö, silitä vaikka näin", sitten kädestä pitäen näytätte miten silitetään isin tai äidin poskea. Ja päälle armoton kehuminen, kuinka tuntuukin mukavalta, kun lapsi osaa noin kauniisti silittää poskea. Sama kuvio missä tahansa muussa epätoivotussa käyttäytymisessä: Kiellon päälle ohjaus muuhun, sallittuun toimintaan, vaikka kädestä pitäen.
Kun lapsi läpsii, mä oon tehnyt noin, mutta ei ole ollut tehoa...
Se kyllä joskus tehoaa, että keksin jotain millä saada huomion toisaalle.
huh miten huojentavaa, kun kaikilla/useimmilla tuntuu menevän aivan samalla tavalla, olen saanut ympäristöltä sellaisen käsityksen, että on suorastaan epänormaalia, ettei lapsemme tottele. tosin hänen mummonsa, äitini, sanoo tytön olevan oikea enkeli, joka ei koskaan mitään pahaa tee. oikeastaan äitini ei juurikaan puutu tytön tekemisiin. nyt tyttö on 1vuoden8kuukautta, vähän on helpottunut parin kuukauden sisällä. ainoastaan pahin, mitä pitää vahtia ja seurata tarkkaakin tarkempaa on lapsen kanssakäyminen eläinten kanssa, kissoja haluaisi kovasti kiusata, koirakin on tulilinjalla, onneksi on yläkerta, jossa portti, kissat pääsevät karkuun ja saavat olla rauhassa. on tottakai kielletty ja heti perään annettu vaihtoehto, esim. silittää saa jne. nyt olen kokeillut näin: lapsi kiusaa kissaa, kiellän, sanon, että silitä vain, älä revi->jos ilme tässä vaiheessa näyttää silti, että revinpäs-vien tytön pois tilanteesta ennen kuin ehtii pahojaan tehdä. aikaisemmin saatoin jäädä toviksi jankkaamaan tytön kanssa, se oli tällaistä-> EI!, hyvä juuri noin, EI, silitä, hyvä juur..EI! älytöntä, liekö tämä väsymys. muutenkin tuntuu, että kun elämä on pitkälti tätä lapsen kanssa oloa, että sokaistuu ja unohtaa hyvät vanhat keinot, mitkä pitäisi olla hyvin selkeitä ja yksinkertaisia.
Kielto napakalla äänensävyllä (vihainen ei tarvitse olla) ja tilanteesta poistaminen. Ei positiivista huomiota kielletyn toiminnan seurauksena (eli ei niin, että tietää pääsevänsä syliin hellittäväksi jos yrittää tehdä kiellettyä asiaa).
Terveeltä lapselta kuulostaa, kuuluu kehitykseen :)