Nisäkasvaimien poiston jälkeen ilmennyt uusi kasvain

Minkälaatuisia poistetut nisäkasvaimet olivat? Onko uusi kasvain erilainen?

En leikkauttaisi, koska lääkärikin oli sitä mieltä. Olisi koirallekin kohtuutonta joutua leikkaukseen uudestaan heti ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Koiralle saattaa tulla kasvaimia lisää ja olisi koiralle liian raskasta leikkailla niitä yksitellen. Ja ehkä muutenkin, kun sydämessä on vikaa.

Tsemppiä. Nauti koirastasi joka päivä.

Hei!
Eivät olleet ns. karsinoomia. Lääkäri selitti asian niin, että kasvaimet ovat olleet kiinteitä, sileitä ja selkeitä. Eivät rypyläisiä tai lonkeromaisia. Jälkimmäisellä kommentilla tarkoitti että, eivät ole sitä tyyppiä joka lähettää etäpesäkkeitä keuhoikoihin ym.? Paperissa lukee kasvainkudos nodulus. Minä olen myös sitä mieltä, että en ala itsekkäistä syistä leikkaamaan koiraa. Syötän eläinlääkäriltä ostettua laadukasta ruokaa ja megadermia. Sitten lenkeillään paljon. Näillä mennään toistaiseksi =)

Koirallani oli aikalailla sama kuvio. Nisäkasvaimet poistettiin vuosi sitten, tehtiin kaksi isoa leikkausta noin kuukauden välein.
Kevättalvella huomasin, että koirani vatsassa on ehkä joku kova möykky. En aina sitä kuitenkaan tunnustellessani löytänyt ja vasta nyt kesäkuun alussa vein lomalle jäätyäni koiran tutkimuksiin koska se oli laihtunut kovasti kevään aikana.

Koira kuvattiin. Vatsassa näkyi iso kasvain ja keuhkoissa etäpesäkkeitä. Ei enää toivoakaan.

Koira on elänyt onnellista koiran elämää tähän asti, nauttinut kesästä mökin rannassa. En ole havainnut, että koira olisi kärsinyt kipuja. Ainoastaan tavallista tiheämpi hengityksen rytmi ja hidastunut ja vähentynyt liikkuminen kielivät siitä, että kaikki asiat eivät ole kunnossa. Keuhkoihin hiljalleen kerääntyvä neste aiheuttaa henkityksen tihentymisen.

Mutta tänään on yhtäkkiä tullut elämä vaikeaksi. Entistäkin tiheämpi hengitys, läähätys, ruoka ei maistu ollenkaan. Edes koiranmakkara. Helle 26 vaivaa lisäksi ja laitoinkin kulmäkalleja paksun pyyhkeen alle makuualustaksi. Annoin kipulääkkeen. Näyttää hieman olevan avuksi.

On tullut aika saattaa 11 vuotta toukokuussa täyttänyt terrierini viimeiselle matkalleen. Vaikka on ollut aikaa tottua ajatukseen, siltikin tuntuu vaikealta. Yhdessä on leikitty, harrastettu, lenkkeilty, uitu, syöty, juhlittu, kierretty näyttelyissä, kerätty palkintopokaaleja ja valiotuksia.

Paras isännän antama palvelus uskolliselle koiraystävälle on päättää sen kärsimykset ennen, kuin ne ovat kohtuuttomia. Ensi viikolla käyn eläinlääkärillä ja kaivan sitten lemmikilleni haudan puutarhaani.

Suuri ikävä ja kaipaus jää taaskin elämääni, olen elämäni varrella haudannut jo neljä uskollista koiraani viimeisen 30 vuoden aikana. Kaikki ne ovat olleet suuria ja vaikuttavia persoonia ja ansainneet paikkansa minun elämässäni. En koskaan tule niitä unohtamaan.