haluttomuudesta tavata omaa lastaan?? Helppohan se on syyllistää lähvanhempaa kaikesta, mutta ei nähdä sitä tosi-asiaa että kaikki etävanhemmat ei halua ottaa lasta riesaksi. Kyllä he ovat itse myös osaltaan syypäitä siihen, että lapsi vieraantuu, kun ei haluta ottaa sitä lasta.
Miehen on niin helppo aloittaa oma elämä uudestaam yksin, kun ei ole niitä lapsia. Usein myös he ottavat naisen kuin naisen, jottei ole yksin.
Miheissä vika, mutta syyllistää exiä.
Miehen on niin helppo aloittaa oma elämä uudestaam yksin, kun ei ole niitä lapsia. Usein myös he ottavat naisen kuin naisen, jottei ole yksin.
Miheissä vika, mutta syyllistää exiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tein samasta aiheesta aloituksen otsikolla "Tapaamisvelvollisuus?". Se on surullista ja äitinä olen täysin voimaton tuon asian kanssa.
Lapsella on ikävä isäänsä mutta isällä ei tunnu löytyvän aikaa ottaa lastaan viikonlopuksi, edes kerran kuukaudessa tai kahdessa. Välimatkan vuoksi arkitapaamiset eivät ole mahdollisia. En tiedä milloin he seuraavan kerran tapaavat. Isä väläytteli mahdollisuutta, että elokuussa saattaisi olla mahdollista yksi viikonloppu. Saapa nähdä.
Voisin maksaa lapsen matkat ja saattajat, viedä hänet henkilökohtaisesti vaikka perille asti tai ihan mitä tahansa kunhan isä vain saisi järjestettyä aikaansa. Lapsella on niin kova ikävä.
Tiedän tunteen, muistan kun itse olin aktiivinen, ja soitin ja tekstasin exälle lasten puolesta, mutta aina oli töitä, aina jotainmuuta, joskus ei vastannut puhelimeen ym, ja sainkin kuulla että en anna lapsia ja häntä tavata... minusta todella alhaista touhua. Pelkkää säälin kerjäämistä moinen.
Lopetin sitten kun näin se hänelle vaivaksi ja pakkopullaksi.
Oli lapsilla ikävä, kun mies oli vielä aikanaan paljon lasten kanssa, touhusi ja otti kauppaanmukaan, ja ulkoili paljon heidän kanssaan, hyvä isä oli. Siksi se olikinlapsille tosi raskasta huomata, että niin ei enää ole.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, seura kelpaa, mutta ei kelvannut silloin, kun olivat pieniä jaminä poikki...!
Kun kertoo lapselle totuuden pääsee vähällä, ei anna lapsen odotuttaa isää, se lisää ikävää. Jos isä on tulossa, kertoo vsta sitten kun kun tietää että tulee,, ettei taas kerran pety, siinä äitikin leimautuu lapsen silmissä valhetelijaksi, kun sanoo että isä tulee, vaikkei tule!
En vain ole koskaan käsittänyt, miten mies voi jättää lapset, itse kun en ole koskaan voinut olla erossa, päiväkin on minulle paljon.
Näistä kahdesta lainauksesta on helppo päätellä miksi lasten isä "ei joutanut/halunnut tavata lapsiaan" : "kun olivat pieniä jaminä poikki...!" (voi voi, sinäkö uhrauduit taas...)
"miten mies voi jättää lapset, itse kun en ole koskaan voinut olla erossa, päiväkin on minulle paljon." (siis et osannut elää ja olla yksin vaan tarvitsit lapset TURVAKSESI YKSINÄISYYTEEN!)
Helpoin tapa tuon yksinäisyyden välttämiseen olikin vieraannuttaa lapset isästään valheita keksien!
Nyt sitten haet sääliä ja selkääntaputuksia muilta yhäriruikuttajilta kertoilemalla noita keksimiäsi satuja ja nuo saduthan ovat mielestäsi faktoja koska SINÄ "uhrautunut selviytyjä" ne kerrot...
Voisi "hieman" olla tarina eri jos se lastesi isä kertoisi miten HÄNEN mielestään asiat oikein menivätkään, mutta niin täällä kuin myös sossutanttojen pakeilla ne "voi voi reppana" -äipän kertoilemat sadut otetaan totena ja se pahis isä on valehtelija, miten muutenkaan...
Pakko jatkaa tähän ketjuun. Sovittiin siis elokuun toinen viikonloppu. Sen piti olla varma asia mitä mikään ei voi kaataa. Lapsellekin kerroin ja hän oli onnesta soikeana. Isäkin sanoi sen puhelimessa lapselle ja ovat suunnitelleet vaikka mitä yhteistä sille viikonlopulle. Minä olin iloinen että vihdoinkin pääsen itsekin johonkin ja suunnittelin ystäväni kanssa vaellusviikonlopun.
Eilen sitten tuli viesti että se ei onnistukaan, "tuli tärkeä meno, sovitaan myöhemmin uusi aika".
Minun tehtäväkseni jää asian kertominen lapselle ja hänen pettyneiden kasvojen kohtaaminen.
Päätin, että enää en muistuta lastani soittamaan isällensä. Enää en jaksa ylläpitää heidän suhdettaan. Se on nyt isästä kiinni. Ei enää lupauksia, ei enää mitään ennen kuin tulee aika pakata reppu ja lähteä isän luo.
Kyllä isä ottaisikin lapsen ja harvoin he lupauksiaan pettää. Noissa on aina takana ulkopuolinen nainen. He estävät miehiä tapaamasta lapsia. Otappa selvää, hämmästyt, miten uusi suhde voikaan manipuloida mihen omia lapsiaan vastaan!
Tiedän kyllä että isällä on uusi nainen mutta kuvittelisin että peruminen ja tapaamisten ainainen siirtäminen ei liity siihen koska naisystävälläkin on lapsia. Exääni en enää tunne mutta sen perusteella mitä joskus tunsin, en usko että uusi nainen voisi häneen niin paljon vaikuttaa että ei omaa lastaansa tapaisi.
En vaan ymmärrä mistä tällainen käytös voisi johtua.
Samassa kuorossa. Nyt lapset on jo niin isoja etten enää puolesta tekstaile tai soittele, ni onki sitten täys hiljasuus. Ei yhtää mitään!
Ja mä en ainakaan ole vaikea ollut, päinvastoin, olis mukavaa olla edes vähän aikaa yksin... takasin en exääni koskaan ole halunnut ja eronkin otti hän, eli mitään katkeruutta ei pitäis olla.
Viimeks jouluna käyneet. Sillonk uus puolisoi sai jonkin katastrofin aikaseks ja tyttö karkas. Minä toiselta puolen maailmaa (työmatka) asian hoidin. Pelotti kyllä silloin!
Miksei tästä puhuta? Aina otsikoihin nousee isät, jotka ei saa lapsiaan tavata. Mites me yh-äidit, jotka vastataan ihan kaikesta yksin, kun lasten isä ei piittaa lapsiansa nähdä. Tällasia äitejä on paljon, mun tuttavapiirissäkin useita.
Minun poikani isä on isä vain virka-aikana, eli 9-17, sekä nyt uutena tuli tämä lomilla-vapaavanhemmuudesta.
Poika ei saa käydä isän luona, eivät vietä yhteistä aikaa jne.
Kaikkea on vuosien aikana koitettu, ehdotettu.