Mua ärsyttää se, et kukaan ei piittaa eikä välitä musta :( Jopa mun kamut jätti mut, ja ne syrjii, six pelottaa menn yläasteelle, ja oon jopa miettiny vakavasti itsarii. Enkä hae huomiota tällä! Mä oon myös alottanu just ennen kesälomaa viiltelyn, mut lopetin sen ku kesä alko eikä sit onnex oo kouluu. Mut mietinpä tässä vaan, et mä ehkä saatan alottaa sen taas, jos mua syrjitää yläasteellakin. Ja sittenhän se on jo kahta kauheampaa. Ja mua pelottaa. Eikä kukaan poika vilkase mua ees. Mä joudun sietää sen. Mä vihaan itteeni. Mix synnyin tälläsenä? Mä tiiän etten kelpaa kellekkää koska oon.... mua satuttaa sanoa tää ku mä en ite sille oi mtn, mutta mä oon... suoraan sanottuna aika ruma!
Mut oon alkanu hyväksyy rumuuttani, ja mun mielest en oo enään nii kauhee ruma. Mut sitte ku yx "kamu" lähetti mulle et se suosittelee mulle nenäleikkausta, siinä sitte itsetunto lopahtikin. Muiden mielestä olen ruma. Vihaan sitä. Mä oon ajatellu myös leikkausta mut en sais.
Musta tuntuu etten mä koskaa saa poikkista D: tai voin saadakki, mut se on silti joku rumilus (anteeksi) jonka oli pakko valita mut ku ei kukaa hyväksyny sitäkää. Koko kesästä en saanu mtn iloa irti ku mietin vain miten mun koulu sit menee. Tai kestänkö edes sinne asti... Vanhemmatkaa ei tee mtn, eivätkä välitä, ja musta tuntuu, et jos mulla ois poikkis, nii se sais mua jatkamaan, siitä saisin voimaa ja lohtua... Mutta kun ei ole. Kun kukaan ei haluu =(
Joo ette vrmaa jaksa kuunnella mun säälittävää ruikutusta, moni nauraakin mulle tiietään ei tarvii erikseen sanoa tääl, mut oisko ketään, siis jotakin noin mun ikästä tyyppiä, joka ymmärtäs mua ja haluis ehkä jutella s-postin kautta?
Kiitos jos todella jaksoitte lukee tän.
Mut oon alkanu hyväksyy rumuuttani, ja mun mielest en oo enään nii kauhee ruma. Mut sitte ku yx "kamu" lähetti mulle et se suosittelee mulle nenäleikkausta, siinä sitte itsetunto lopahtikin. Muiden mielestä olen ruma. Vihaan sitä. Mä oon ajatellu myös leikkausta mut en sais.
Musta tuntuu etten mä koskaa saa poikkista D: tai voin saadakki, mut se on silti joku rumilus (anteeksi) jonka oli pakko valita mut ku ei kukaa hyväksyny sitäkää. Koko kesästä en saanu mtn iloa irti ku mietin vain miten mun koulu sit menee. Tai kestänkö edes sinne asti... Vanhemmatkaa ei tee mtn, eivätkä välitä, ja musta tuntuu, et jos mulla ois poikkis, nii se sais mua jatkamaan, siitä saisin voimaa ja lohtua... Mutta kun ei ole. Kun kukaan ei haluu =(
Joo ette vrmaa jaksa kuunnella mun säälittävää ruikutusta, moni nauraakin mulle tiietään ei tarvii erikseen sanoa tääl, mut oisko ketään, siis jotakin noin mun ikästä tyyppiä, joka ymmärtäs mua ja haluis ehkä jutella s-postin kautta?
Kiitos jos todella jaksoitte lukee tän.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mä en oikeestaa haluis kertoo mis asun, mut sen verra voin sanoo et jossai keski-suomes :) Ja tota... Mä en haluis ku yhen kaa jutella, ja joudun valita nyt jommankumman... Kertoisitteko hiukan ittestänne? Harrastukset yms, en odota henkilöllisiä tietoja, ellette tahdo :)
Mutta kiitos että suostuitte, mulle tuli ees vhä parempi olo ;)
täh? Mikset ny vaan juttele kahelle sehän on vaan parempi mitä enemmän kavereita? Niin ja mäkin voin jutella sun kaa jos vaan haluut, oon kylläkin tyttö ja ysille menossa mut ymmärrän sua koska itelläni on aika samanlaista. Ja haha asun myös keskisuomessa:D
HEI!
Asiat eivät ole noin niinkuin ajattelisit. Varmasti joku sua pitää kauniina, joku sua arvostaa luonteeltas, joku sua rakastaa ja joku voi olla vaikka ihastunut suhun, mutta ei uskalla kertoa siitä.
Ei kaikki ole aina niinkuin itse luulisit ja mitä sitten vaikka et saisikaan mitään maailman komeinta poikaystävää? Vaan saisitkin sellaisen poikaystävän joka todella rakastaa ja välittää sun hyvinvoinnista, haluaa viettää sun kanssa aikaa ja tehdä kaikkea.
Mikset etsisi sellaista poikaystävää mikä olisi realistinen? Ja muista ettei elämä ole elokuvaa, ei sun ovelles seuraavana päivänä tule koulun komeinta poikaa ruusukimpun kanssa ja pyydä sua treffeille. Se ei vaan mee niin.
Jos haluat itselles poikaystävän, niin tutustu eri poikiin! Aluks vaikka ihan kaverimielessä ja katso mitä siitä sitten tulee.
Sä oot liian nuori päättämään elämääs tuohon ja muutenkin sun kasvot ja koko kroppa muuttuu vielä ja et sä vielä tuon ikäisenä voi tietää miltä sä tulevaisuudessa näytät.
Itsekkään en pitänyt tuon ikäisenä itsestäni yhtään ja poikaystäväkin tuntui siltä että sellainen on pakko saada. Mutta miksi hätäilisit sen asian suhteen? Itse tapasin kivan pari vuotta vanhemman pojan hiukan ennen kahdeksatta luokkaa ja olen hänen kanssa yhdessä ja menossa ensi vuonna naimisiin.
Tunnen yhden tytön tästä lähistöltä joka on kanssa menossa yläasteelle ensi vuonna, ei hänelläkään ole poikaystävää, eikä se ole maailman tärkein asia tuossa iässä.
Kavereitakin tulee ja menee, mun kaveripiiri on vaihtunut kauttaaltaan elämän aikana useesti. Ja yleensä siinä niin käykin että yläasteelle siirryttäessä tulee uudet kaverit ja kyllä muakin jännitti sinä kesänä ennen yläastetta, mutta se on ihan normaalia!
Sul oottaa ehkä elämäs jännittävin aika nyt juuri 13-15 vuotiaana, niin se yleensä kaikilla on. Paljon ehtii tapahtumaan ja sul on täyttä aikaa elää, harrastaa, rakastaa, pitää hauskaa, ennenkä sun pitää miettiä ensimmäisiäkään tulevaisuuden suunnitelmia.
Ja muista, poikaystävän tuut varmasti saamaan joskus tulevaisuudessa, vaikea sanoa että milloin, mutta joskus joku kiva poika tulee vastaan johon rakastut ja josta välität juuri sellaisena kuin hän on.
Eikä se poikaystävä välttämättä ole ajankohtainen asia juuri tuossa iässä, vaikka jollain muulla saattaiskin olla. Eroaminen on pahempaa kuin se että ei ole poikaystävää.
Joten tässä sulle ohjeet:
- tutustu uusiin ihmisiin
- pidä hauskaa
- aloita vaikka uusi harrastus
- puhu jollekkin pojalle johon oot ihastunut
- arvosta itseäs ja kirjaa asiat ylös mistä itsessäsi pidät
- ota joka päivä uutena seikkaluna SILLÄ ikinä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu!
- lopeta elokuvamainen ajattelu elämästä
- ajattele realistisesti
- elämä on seikkailu!
kiitos vinkeistä, mutta semmoinen asia, että en voi saada uusia kavereita luokalta, ku kaikki on meiän koulust :( sit se mun "kamu" oli lähettäny mulle et en saa roikkuu niitte porukas yläasteella. se oli sit sellane uhkaus :/
Toi kuulostaa ikävältä, mutta voihan olla että se sun entinen kaveri jossain vaiheessa haluaakin olla sun kaveri. Ja eihän niiden kaverien oo pakko olla samalta luokalta, voithan tutustua jonkun muunkin luokan tyttöön! :)
Ikin ei tiiä mitä käänteit elämäs käy; yhtäkkii ollaan kavereit, yhtäkkiä ei olla ja sit taas ollaankin. Ei se välttämättä oo lopullista! :)
Voi v*ttu noi sun "kamut" on säälittäviä, sun pitää vaan ajattella silleen tyyliin et 'i don't give a fuck what they say' eli siis se on sun elämäs, älä välitä mitä muut sanoo. Everything is gonna be allright, get it?
ei käy kateeks:( tiedän minkälaista on olla kiusattu en oo vaa ollu yhtä pahas jamas. Mut nyt oon luokan suosituin tyttö:) ja se "kamus" joka lähetti sen viestin nii älä välitä siitä ja jos ja toivottavasti sul on se viesti tallella. Kun koulut alkaa menet itsevarmana hänen luokseen, näytät viestin ja kerrot, että näytät sen hänen vanhemmilleen ellei he lopeta kiusaamista. Äläkä IKINÄ poista viestiä;)
Mul on kyl ne viestit tallella, mut en koskaa vois äidil näyttää niitä, must tuntuu et se antas tyylii mattopiiskaa mulle siitä, ja haukkus mua :( Syy on siinä et ku kerroin sille täst jutust, nii joskus ku se suuttuu mulle nii se alkaa haukkuu et ei ihme et mul ei oo kavereit, et kukaa ei haluu olla mun kaa ku oon nii vamu :(( Eli se vaa niinku nauraa mulle >:l Ja six just haluisin saada nopeeta jonku pysyvän poikafrendin ku se ois ainuu lohtu täs mun elämäs.
Mun ihastus on saman ikäne, asuu kans keski-suomes... en tied onks sil noit ongelmii mut... hmm... saanks kysyy etunimees? :)
Tota mä en usko et oon se... (mun ulkonäöstä johtuen). Mut voin kertoo sun s-postiis nimeni, ja ei siis oo pakko jatkaa kirjotteluu jos et haluu, sopiiko?
ja mun ihastus sano mul ku en oo minäkää tyytyväine ulkonäkööni... "älä aliarvioi ittees" suosittelen sullekki! ;)
Mä oon 15-vuotias tyttö ja oon kutosluokasta asti pitäny itteäni tosi rumana ja se on vaan pahentunu nyt yläasteella... Itseluottamus on nykyään ihan nollassa. Ja mä oon monta kertaa ajatellu itsemurhaa. Itken lähes joka päivä monta kertaa siks koska vihaan itteäni niin paljon! Ja en ymmärrä miks mun piti syntyä tän näköseks ja kaikki muut sai kauniit kasvot. Mua on monta kertaa kehuttu kauniiks, mut aina tuntuu että ne sanoo sen vaan kohteliaisuudesta tai siks et haluu mut niitten sänkyyn... Mut juu jos jotain kiinnostaa puhua mun kanssa niin laittakaa jooko sähköposti tänne?
Hei, mulla on oikeestaa sama juttu! Mulle on sanottu tai siis yx entisen kamun äiti hokee mulle koko aja et "sul on nätit kasvot" mut se varmasti sanoo sen vaa kohteliaisuutena, kosk se vrmaa arvaa et aattelen et oon ruma ja sit se aattelee vrmaa et mun itsetuntoo pitäs kohentaa. Mäki on itkeny useesti :(
Kauneus on katsojan silmissä ja en kyllä usko että aloittaja on oikeesti kenenkään pojan mielestä niin ruma kun itse antaa ilmi. Kun ei ole kuvaakaan niin en voi sanoa mutta näin se yleensä on. Ite poikana esim kun tyttöjä kattelen niin kyllä luokittelisin valtaosan kauniiksi ainakin jossakin määrin. Silti monet tilastot ja kyselyt osottaa että suurin osa teinitytöistä ei oo tyytyväinen ulkonäköönsä... esimerkiks mun yks frendi, yks 15vee tyttö meikkaa aina perhanasti, hankkii uusia vaatteita ja värjää hiuksiaan ym. ahkeraan koska pitää itteensä rumana, vaikka todellisuudessa se on ihan hemmetin kaunis, ei vaan mun vaan monen muunkin jolle oon jutellu mielestä. Siis älä tolleen vakuuttele itelles et oot ruma tai muuten alat tosissas uskoo niin, ihan hyvin joku kundi saattaa olla kiinnostunu susta muttei vaan uskalla sanoo? Ei se välttämät oo koulun komein kundi, mut joku joka osaa ajatella muutakin kun ulkonäköö. Jaksele ja unoha semmoset itsarit välittömästi! :-)
Kiitos :))
no sit en tunne sua! ;(
asutko jyväskylässä sillä mun 2 kaveria viiltelee(ovat itse kertoneet).
Ja toistan vain varmuuden vuoksi, että et luultavasti ole ruma vaan itse ajattelet niin. Kaverisi menettää paljon kun hylkää sinut :-) tsemppiä
Kaikki ovat kauniita, luotat vain itseesi ja olet itsevarma niin saat uusia kavereita/ystäviä.
Ja entiset kamusi olivat kaateellisia sinulle ja sen takia eristävät, tiedän kyllä mistä puhun. power to you :)
Jätkien suhteen itsevarmuus on avainsana.
tuollaisia ei kannata kuunnella, sua kannustetaan täällä eikä yks trolli sitä pilaa:)
Kiitos kaikille ♥ luuseri, ehkä toiveesi toteutuukin josku, mistä sitä tietää. ja mitäköhä tälläne rumilus tääl tekee. vastaus on siinä et oon vitu kyllästyny kaikkee !!! jos säki haluut, tuu vaa tänne nii voin sulle antaa turpaa :)
Rohkeesti vaan kohti yläastetta ;)
Mieti sitä uutena mahdollisuutena ja selviit varmaan ihan hyvin.
Ota elämä seikkaulun kannalta ja näin syksyllä on hyvä mahdollisuus aloittaa vaikka uusi harrastus ja etsiä senkin kautta uusia kavereita :)
Yläasteella on toden näiköisesti paljon enemmän porukkaa kuin vanhassa koulussasi ja paljon uusia ihmisiä joten älä ujostele vaan tutustu uusiin ihmisiin rohkeasti :)
Pärjäile♥
Nii, kaipa sitä pitää ajatella positiivisenä, varmaankin yksinki on iha mukavaa jos siihe nyt tottuis :)
´´tuu vaa tänne nii voin sulle antaa turpaa :)´´
kyl o kova uhkaus
luuseri nytmä tajuun sun ongelmas. sä kaipaat su sanaharkkaas jotaki perseennuolijaa, mutta etpä sitä ny täältä saa. kysy vaikka faijaltas jos se haluis. mua ei kiinnosta.
oon 11v ja mäki viiltelen itteeni ja oon harkinnu ja jopa yrittäny itsemurhaa ..
:( sä oot aika nuori. ei kande viel tehä itsarii, sun elämäs on varmaa viel jtn hyvääki :) ttosta on nytte aikaa ku oon kirjottanu ton viestin...
jos ketää kinostaa nii voin kertoo mun kuulimiset. eli oon aika yksinäinen ja joskus tuntuu et en jaksa elää. mut mul on nytte yks tosi hyvä ystävä ♥ se on vaa toisella luokalla...
ja oon kiinnostunu yhest pojast, mut en osaa oikee tulkita mun tunteita, pari pv sitte olin iha pihkassa siihe vaikken myönnäkkää ja nytte tuntuu taas siltä etten mä tykkää siitä vaa et haluun olla sen kamu.. en vaa uskalla lähestyy sitä ..
voi helvetti tätä elämää. prkl joululoma alkaa odotan vaa että pääsen näkemää ihastukseni kohta loppuu ysiluokka enkä varmaa näe häntä enää koskaan se ois sit itsarin paikka. perhe on perseestä stressaannun aina kotona kun pitää veljenkin kanssa asua samassa huoneessa. jään aina suremaan kauan kaikkea noloa mitä olen tehnyt tai sanonut nimittäin nolaan itseni melkein aina kun avaan suuni ja masennun kaikesta pienestä. kouluki on paskaa jaksan vain ihastukseni vuoksi en edes tunne häntä. kyllä ihmiset osaa olla perseestä tuntuu että kaikki kattoo kieroon ja tuntuu että kaikki ajattelee että olen jotenkin ala-arvoisempi. olen ihan norminnäköinen mutta paska puhumaan ja muutenkin kaikessa sosiaalisessa. kavereita on kyllä muutama mutta masentaa niin etten jaksaisi edes olla heidän kanssaan. koneella istun päivät pitkät kuuntelemassa musiikkia koska en jaksa muuta tehdä ja ahdistaa mennä pois huoneesta koska perhe on nii paska. olen poika btw. vittu tätä paskaa
niimp..