Lempeän koirarodut?

Kaiken rotuiset koirat ovat yleensä vieraille ystävällisiä, jos tottuvat niihin pennusta asti. Laumanvartijakoiratkin ottavat reviirinsä ulkopuolella vieraat hyvin vastaan, jos ovat niihin hyvin totutettuja, olen huomannut sen itse monista ihmisten parissa kasvavista laumiksista. Mutta koira tarvitsee myös paljon ulkoliikuntaa, varsinkin jos jonkin terveen rodun haluat. Mutta jokin bernhardinkoira, mastiffi tai vastaava valtavan kokoinen ja massava rotu olisi sopiva rauhallisempaan elämänmenoon, koska rakenteensa ja kokonsa vuoksi ne eivät kykene liikkumaan kovin ketterästi ja tästä syystä niistä kasvaa aika rauhallisia aikuisia koiria. Mutta sairaita sellaiset kovin raskaat rodut monin puolin ovat, liian pitkälle jalostettu ulkomuodollisesti. Nöffikin olisi sellainen. Ja yleensä kotinsa ulkopuolella energisemmätkin koirat ovat rauhallisia, nauttivat matkailusta ja vieraiden seurasta. Kyllä kaikki koirarodut käyvät minun mielestäni, jos olet valmis totuttamaan koiran vieraisiin pennusta asti, osoittamaan koiran paikan laumassa sekä tarjoamaan koiralle tarpeeksi liikuntaa.

Ennen kuin koirasta saa terapiakoiran, sen koulutukseen ja aikuistumiseen menee vähintään 2 vuotta. Sitä ennen en oikein usko nuorelta koiralta löytyvän sellaista kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta että sitä voisi käyttää "työkaluna". Rotu on minusta tässä toisisjainen asia. Hakisin alhaisen energiatason koiraa, joissakin roduissa näitä yksilöitä on toki enempi, tutustu esim tuohon kaverikoiratoimintaan ja kysele.

Eikö noita pittbulleja paljon käytetä terapiakoirina?

Koira työpaikalle tuollaiseen työhön ei taida olla kovinkaan hyvä idea. Toki koiranomistajat saattaisivat ilostua,, mutta entä ne muut; koirapelkoiset, koiria inhoavat ja koirille allergiset ihmiset? Vaikka koira ei olisikaan aina paikalla, tuo se työpakalle allergeeneja, joista allergiset voivat saada oireita. Sinulla pitäisi olla näkyvä selkeä ilmoitus koirasta vastaanotolla joka paikassa, jossa mainostat itsesäsi, jotta sellaiset, jotka eivät halua koiraa terapiaansa mukaan, voisivat pysyä poissa. Ja tietysti uusille asiakkaille pitäisi asiasta kertoa jo ajanvarauksen yhteydessä.

Itseäni koira työpaikalla ei häiritsisi, jos se olisi kiltti, lempeä, kuolaamaton ja hajuton ja pienehkö rotu, joka tulisi esimerkiksi syliin.Leikkisä ja iloinenkin se voisi olla, niin siinähän varmasti rentoutuisi, kun koiran kanssa hetken leikkisi. :)

Kultainennoutaja haisee omasta mielestäni niin voimakkaalle ja sen turkki on yleensä epämiellyttävän rasvainen, ettei sellaista tee mieli silitellä. Ja se kuola on epämiellyttävää ja sotkee vaatteet.

Jos päädyt ottamaan koiran, niin valitse sellainen rotu, joka kaikilta ominaisuuksiltaan sopii sinulle ja jonka tarpeet pystyt tyydyttämään.

Meillä on kaksi lasta: toinen on autistinen ja toisella on lievä aspergerin syndrooma.

Siksi meillä on koirana kultainennoutaja. Rotu on luonteeltaan maineensa mukainen - joskin poikkeuksiakin tietenkin on.

Oman narttuni valitsin huolella: kysyin tarkasti vanhempien luonteet ja kerroin mihin työhön koira tulee - ystäväksi lapselle, joka ei pysty solmimaan ystävyyssuhteita. Koira on ollut tässä kullan arvoinen! Se on väriltään kermanvärinen ja poikamme sanookin että sen kultaa ei ole riittänyt turkkiin, kun kaikki on imeytynyt sen sydämeen

Pitää miettiä, minkälaisille asiakkaille koira on menossa rapsuteltavaksi. Jos lapsille, kipukynnyksen on oltava kohtuullisella tasolla. Isot ja tummat koirat ovat pelottavia, eli ei sakemanneja, berninpaimenkoiraa. Mieluummin jokin polvenkorkuinen. Pörröiset tai normaalilla karvalla olevat koirat miellyttävä enemmän kuin sileäkarvaiset. Sormet saa upottaa karvojen sekaan, eikä ylimääräinen nahkakaan ole pahitteeksi. Koiriin tottumattomalle ehkä kivampi on tavallisella kuonolla oleva koira kuin lyttynokkainen = koira muistuttaa mielikuvaa koirasta.. Tässä mun ajatukset ;)

kalajärven (entinen kouluni) koulussa on 'koiraluokka' eli erityisluokka jossa oppilaita auttaa kaksi kultaista noutajaa (Cheri ja Tekla) ja yksi pienvillakoira (Tikru). Kaikki ovat lempeitä ja KOKO koulu rakastaa niitä. Tikru on nuorin, vasta 1.5 vuotta ja toiset ovat jo yli 7 vuotiaita.

Kultainen noutaja, labradorin noutaja tai pienvilla koira on hyvä valinta

Meillä on kotona Borderterrieri joka rakastaa vieraita ihmisiä. Se olisi tuohon työhön tosi sopiva, kooltaan pienehkö koira. Se ottaa ihmiset sydämmellisesti vastaan.

Mutta .... olen tavannut tätä rotua myös vieraille varautuvana. Myöskin se on melkoisen energinen. Yhdyn siis Kultaisennoutajan omistajan kirjoituksiin, tausta kannattaa selvittää oli rotu mikä tahansa.

Itse tulisin mielelläni sellaiseen paikkaan missä on ystävällinen koira. Toisaalta itse yirttäjänä en pidä koiraa töissä allergisten ihmisten vuoksi. Aina on myös heitä jotka inhoavat koiria.

Hyvä idea:
- koira on mainio "jäänrikkoja", keskustelun voi aloittaa vaikkapa siitä jos ei ihan heti kehtaa/uskalla alkaa puhua ongelmista joiden vuoksi terapeutille päätyi
- koirat ovat ihania ja lupsakoita otuksia joita silitellessä stressi tutkitusti vähenee
- jos asiakas ihastuu koiraan, hän palaa todennäköisemmin seuraavallekin sovitulle käynnille edes sen koiran vuoksi ja siinä ohessa terapia jatkuu kuin huomaamatta
- koira erottaa sinut massasta psykoterapeuttina, käsittääkseni Suomessa ei ole niiiin hirveän yleistä vielä tämä koiran töihin ottaminen

Huono idea:
- koira rajaa asiakaskunnasta allergikot
- koira rajaa asiakaskunnasta koirapelkoiset
- koira rajaa asiakaskunnasta koiria inhoavat
- jos koira ikinä koskaan puree tms. asiakasta (sinun pitää varautua tähänkin, koira on kuitenkin vain eläin joka toimii vaistojensa mukaan) sinä olet täysin vastuussa
- koiranpurema asiakas ei tee todellakaan hyvää pr-kuvallesi ja saat varautua jopa oikeusjuttuun
- koiran mukana tulee valtava vastuu, et voi ottaa koiraa pelkästään liikeideasi vuoksi ja asiakkaiden iloksi. Koirasta tulee sinun PERHEENJÄSENESI. Sinä olet vastuussa sen hyvinvoinnista, ja jos koirasi ei saa tarpeeksi liikuntaa, hyvää ruokaa, rokotuksia ja koulutusta siitä ei ole mitään "hyötyä" terapiassakaan.
- koiran täytyisi olla ainakin kaksi vuotias ennen kuin voit ottaa sen mukaan "oikeaan toimintaan". Toki se voi katsella esim. koiraportin takaa asiakkaiden menoa ja asiakkaat voivat sitä käydä moikkaamassa tullessa ja lähtiessä. Vapaana en sen kuitenkaan antaisi kulkea asiakkaan luona kovin varhain.

Tämän sanottuani... Melkein mikä tahansa rotu käy. Sinun vain täytyy osata kohdella koiraa oikein ja kouluttaa kouluttaa kouluttaa sekä totuttaa totuttaa totuttaa sitä. Koiran täytyy tottua kaikennäköiseen kosketukseen, kaikenlaisiin ihmisiin ja tilanteisiin jo pennusta saakka. Kysy vinkkejä ystäväkoira toiminnasta. Heillä on tietoa ja taitoa kun kerta kouluttavat koiria ihan siihen tarkoitukseen, että ne käyvät ilahduttamassa lapsia, vanhuksia ja kehitysvammaisia.

Terrierit on hyviä hyvin ihmisystävällisiä ja jaksavat seurustella ja on sopivan pieniä niin niitä ei tarvitse pelätä. :)
Omat foksini saaneet lapset pois koirapeloista. Itse olisin omaani vienyt vanhustenhoitolaan jollei matka olisi ollut niin pitkä.

Eli kaikki rodut sopivat mutta minusta mieluummin pienet joita ei kukaan pelkää ja sellaiset jotka ei vahdi ja on avoimia. :)

Isoäitini on isoisoäitini omaishoitaja. Isoisoäitini, eli isomummoni, on huonokuntoinen ja joutuu makaamaan sängyssä nykyään koko ajan. Isoäidilläni on suomenpystykorva, joka tulee aina ilmoittamaan huonokuuloiselle isoäidilleni hänen nukkuessaan tai ollessaan muualla isossa talossaan, kun isomummoni alkaa voimaan huonosti yksin ollessaan omassa huoneessaan. Rauhallisesti ja kärsivälliesti se spk aina pitää isomummoani silmällä/kuulolla. Loistava vanhasta ihmisestä huolehtiva koira se suomenpystykorva. Uros sukupuoleltaan :-)

Mielestäni newfoundlandinkoira olisi parhain vaihtoehto jos haluaa rauhallisen ja kaikelle lempeän koiran (:

Itsellä on kääpiövillakoira ja keskari ja kumpikin niistä jumaloi minua ja ei pidä vieraista ihmisistä mitenkään erityisesti, toinen jopa murisee että mene kauemmaksi äläkä koske minuun, jos joku tuntematon yrittää lääppiä. Joka tapauksessa mistään koirasta ei voi varmuudella sanoa että siitä tulisi vahvahermoinen, sosialinen terapiakoira. Itse suosittelisin aikuista koiraa, josta jo tietää mitä se on. Naapurissakin on ihana hirvikoirasekoitus joka rakastaa ihmisiä. Isovillakoirissakin on joka lähtöön luonteissa.

Villakoirat eivät ole rauhallisia ;) mutta iloluontoisia ja ystävällisiä kyllä helppo karva.

'Lempeän koirarodut' ovat nähdäkseni yhtä harvinaisia kuin suomea oikeakielisesti kirjoittavat Psykoterapeutit isolla peellä. Pöh. Jo nyt moisella koulutuksella luulisi kirjoittajan osaavan kirjoittaa oikein ammattinimikkeet kuten myös tyyppiin 'luulekaan' ja 'kärpäsellekään' kuuluvat sanat, ja samoin hän osaisi kirjoittaa koirarodut pienellä alkukirjaimella. Yritä vaan huijata ketä haluat, mutta psykoterapeutti sinä et oikeasti ole. Ja jos olet, niin herra paratkoon Suomen kansainvälisestikin kiitettyä koulutusjärjestelmää...

Mitä taas tulee aloittajan varsinaiseen aiheeseen eli "terapiakäyttöön soveltuvat koirat", totean, että rodulla ei niinkään ole väliä, vaan lähinnä yksilön ominaisuuksilla. Terapiakoiran tulee olla vähästä hätkähtämätön, olla säikähtämättä mitä omituisimmista puheäänistä, mitä erilaisimmilla apuneuvoilla kulkevista ja normaaliin liikkumiseen verrattuna hassusti jalkojaan ja käsiään liikuttelevista ihmisistä. Terapiakoira ei hätkähdä, vaikka koiran 'silittäjä' ei osaa 'silittää' oikein. Hyvä terapiakoira ei ikinä kuvittele, että omituinen liikehdintä olisi uhka. Terapiakoira ei väsy istuskelemiseen, turkin alituiseen nypläämiseen, eikä se hermostu pitkästäkään paikallaanolosta.

Suosittelen ketjun aloittajalle, että ilmoittaudut koirinesi Suomen Kennelliittoon halukkaaksi terapiakouluttajaksi. Kennelliiton koulutuksen jälkeen voitte alkaa vierailla vaikkapa vanhainkodeissa ja kehitysvammaisten hoitokodeissa ja mielenterveystoipilaiden tukihenkilöinä. Edelyttäen, että sinulla itselläsi on vähintäänkin tukihenkilötoimintaan oikeuttava koulutus.

Vaan ymmärsinkö oikein, että sinulla ei edes ole vielä koiraa? Siis ikinä ollut? Minkäänrotuista? Miten sinä muuten varmistat "omalla koulutuksellasi" että koira ei tee kärpäsellekään pahaa? Tämän tiedon varmaan haluaisi jakaa about yhdeksäntoista miljoonaa koiranomistajaa maailmassa...

Pitkä on tie edessäsi, mutta haasteitahan kyvykäs ja kunnianhimoinen ihminen kaipaakin. Toivottavasti aikanaan löydät itsellesi hyvän koiran ja pääsette koulutuksen jälkeen auttamaan kanssakulkijoita!

:D ajattelin samaa kuin edellinen.

Aloittaja painottaa koulutusta, mikä onkin tärkeää, mutta yhtä tärkeää on antaa koiralle tarpeeksi liikuntaa ja juuri sille rodulle sopivaa muuta aktivointia/harrastusta. Aloittaja hakee rauhallista ja laiskaa koiraa. Kannattaa oikeasti miettiä, onko koiralle nyt tai koskaan aikaa, sillä mikään rotu ei ole ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen rauhallinen ja harva on laiska aikuisena. Villakoira esimerkiksi ei ole laiskan hmisen koira; ei turkinhodoltaan eikä muutenkaan.

Jokin seurallinen kissarotu voisi olla parempi valinta kuin koira. Tai akvaario.

riiseni on lempeä

Ja vielä isovillakoira! Kun on niin hienon näköinen ja muuta vastaavaa. Mistäs hän sen luulee saavansa kun tuttu on jonottanut pitkään? Isovillakoirat ovat yleensä näyttelykoiria leijonaleikkauksineen. Tavallisen tallaajan on vaikea kyseistä rotua saada.

Olet kyllä oikeilla jäljillä ajatellessasi juuri esimerkiksi Newfoundlandinkoiraa, siinä vasta lempeä ja aikuistuttaan todella rauhallinen rotu:) Toisaalta se on varsin iso kokoinen ja voi sen takia kyllä pelottaa monia ei-koiraihmisiä, joten siinä mielessä jokin pienempi koira voisi kuitenkin olla parempi valinta.

Juurikin jokin berninpaimenkoira, labradorinnoutaja tai eräs hauska vaihtoehto voisi olla myös Chow Chow..

Vehnäterrieri voisi olla hyvä vaihtoehto. Koira on lempeän näköinen, yleisesti pidetty rotu, joka pitää niin lapsista kuin vanhuksistakin. Lisäksi sen turkki on vähemmän allergisoiva, tai näin ainakin väitetään.

Koira tarvitsee hyvän tapa kasvatuksen ja muutoinkin sanoisin että kannattaisi hankkia esimerkiksi joku kodinvaihtaja (tietenkin ei koirasta johtuvien syiden takia pois annettava) joka on jo muutaman vuoden vanha ja rauhallinen.

Ideasi varmasti rajaa asiakkaita, mutta uskon sen myös tuovan luottavaisia pidempiaikaisia sellaisia. Onnea perustamiseen! :)

Trimmaajana näen monia rotuja ja kyllä ehdottomasti kultainen noutaja on luonteeltaan tuohon tarkoitukseen paras. Helppoja käsitellä ja luottaa vieraaseen ihmiseen vaikka mitä tekisi. Ulkonäkökin on lempeä ja maine hyvä, joten tuskin moni koiriin tottunut pelkää.

Villakoirista isovillakoiralla on parhaimmat hermot. Niitä näkee vain niin harvoin, että en voi koko rotua luonnehtia parin aivan mahtavan tapauksen perusteella. Muissakin kokomuunnoksissa on ihan mukavia yksilöitä, mutta harvoin kovin avoimia ja rohkeita tapauksia löytyy.

Vehnistä ei ole kokemusta kuin yhden koiran verran, mutta se on mukava tapaus.

Chow chow'ta tuskin vieraat ihmiset hirveästi kiinnostaa, joten jos haluat koiran vain olevan, eikä ottavan kontaktia ihmiseen, niin siihen se sopii.

Nöffikin voi olla luonteeltaan sopiva. On vain niin iso, jotta koko voi pelottaa joitakin. Ja tosiaan se kuolaaminen ja paksu turkki.

Näiden vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että asia on ennemmin koulutuksesta kuin rodusta kiinni. On tullut vastaukseksi paimenkoiria, molossikoiria, terriereitä, pystykorvia, ajokoiria, noitajia, pelkkiä seurakoiria ym. kohta kaikkia rotutyyppejä :-D

Ja minusta vaikuttaa siltä, että terapia- tai kaverikoirana koirasta kasvaa suht. rauhallinen, eli koira osaa nauttia myös tällaisesta "ruumiillisesti rauhaisammasta" työstä :-)

Niin no, ei koiran minusta tarvitse rauhallinen olla perusluonteeltaan, vaan sellainen, joka tykkää olla paijattavana ja ihmisen lähellä. Vilkaskin koira rauhoittuu, kun nauttii ihmisen paijauksesta ja lähelläolosta. Aikuinen vilkkaampikin koira on yleensä sisätiloissa rauhallinen ja ulkona sitten purkaa energiaansa ja vilkkauttaan. Minusta tuollaiseen tarkoitukseen sopii pienehkö lempeä ja kiltti rotu eli sellainen, jonka ei ole kuultu purreen tai hyökänneen ihmsen kimppuun. Lisäetuna olisi, että turkki on siisti (itse tykkään silittää sileäkarvaista mieluummin kuim pitkä-, kihara- tai karkeakarvaista) ja että koira ei kuolaa.

Täältä voi katsella niitä rotuja, joita ei kannata ottaa terapiakoiraksi omasta mielestäni http://koirauutiset.blogspot.fi/

Hei! Olen myös vastavalmistunut psykoterapeutti - saas nähdä tavoittako vastaukseni sinua enää...
Itse hankin ns. tryffelikoiran eli italian vesikoiran viime keväänä ajatuksena, että sienien etsimisen lisäksi, tulevaisuudessa hän saisi kerran viikossa tulla mukaani vastaanotolleni. Päädyin ko. rotuun koska se on yksi vähiten allergisoivia rotuja. Etsin pentua aika pitkään ennenkuin löysin oikein rauhallisten vanhempien pennun. Toiveeni olisi ollut narttu, mutta niitä ei tullut pentueeseen kuin yksi ja kasvattaja halusi sen pitää itse. Aika näyttää, minkälainen koiruli meidän hulivili-pojusta kasvaa. Nyt kuljetaan hänen kanssaan koirakoulussa, missä kouluttaja on tietoinen terapiakoira-suunnitelmastamme ja antaa ohjausta myös sitä silmällä pitäen.

Enitenhän tässä ohjausta tarvitsee itse - lokakuussa on Turussa mielenkiintoinen viikonloppu-seminaari, missä mm. psykoterapeutti Ikäheimo puhuu aiheesta koira psykoterapiassa!

Onnea hankkeellesi!

Koiran käyttö kuntoutustyössä voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän koirilta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, kuten omistajiltakin, joten koira rotua on hyvä lähteä miettimään siltä pohjalta.

1. Ns kaverikoiratoiminta.
2. Puoli ammatillinen koira avusteinen työskentely
3. ammatillinen koiraterapiatyöskentely.

Erot menee jotenkin näin: kaverikoira on rapsuteltava tai ulkoilutettava toveri. Puoli ammatillinen koira osallistuu aktiivisesti kuntoutustyöhön. Terapia koiralla taas on ohjaaja, jolla on terapeutin koulutus ja hän kykenee arvioimaan eläimen vaikutusta kuntoutukseen oman erikoisalansa näkökulmasta.

Tässä on hyvä linkki, josta voi aloittaa meittimistä koiran käyttämisessä työstään: http://www.kasvatus-kuntoutuskoirat.fi/

King Charles Cavalier, maailman lempein ja kunnollisin koira..terveys jalostuksen seurauksena osittain pilattu, hyviltä kasvattajilta kuitenkin saatavilla terveitä pentuja.

Minä olen sitä mieltä että pienet ovat paljon lempeämpiä kuin isot tai jos ne molemmat puris niin pienet aiheuttaa vähemmän vahinkoa eli suosittelen sekarotuisia tai yrchinterrieriä mulla on pieni sekarotuinen joka on ehkä maailman lempein