Siis rakastuin yhteen poikaan leirillä ja se tykkäs musta ja me oltiin sen leirin ajan yhes koko ajan (1 viikko) mutta kun se leiri loppui menin kotiin ja itkin 3 päivää putkeen kun oli niin hirvee ikävä ja masennuin kun en nähny sitä poikaa enää. Tiesin missä se asuu ja sillee lähetin faceen viestejä mut se ei vastannu, rupesin viiltelee itteeni ku luulin et vika oli mussa mut kuukaus sen leirin jälkeen se poika lähetti mulle viestin että se ei pysty seurustelee kun sen edellinen suhde oli niin huono ja vaikee se sano siinä viestissä et oon nätti ja mukava mut se vika oli siinä itessään ja se pyyti multa anteeks ja sillee mut mulle silti jäi niin paha mieli et itsarinki meinasinki jo tehä et miten mää pääsen tästä yli :( Apua kiitos :'( ja oon vielä sen verran nuori (13) v et se tuntuu tosi pahalle mutten tiiä miks :( Ja se oli mun eka rakkaus :(
Auttakaa mitä teen :(
Firstlove 99
798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi vitun 99 ei sillä oo vittu es vielä karvoja
Nii mistähän sää sen tiiät????!?
Sitten ihmiset motkottaa minulle, kun sanon, että tuossa iässä ei ymmärretä seurustelua tai mitään muutakaan.
Tässä sen taas näkee. Lapset ei osaa käsitellä näitä asioita järkevästi. Heti aletaan itkeä pillittää ja viiltelemään, koska "rakkaus" on nyt ruvella.
Et ollut rakastunut, koska et tiedä mitä se on. Olit korkeintaan vähän ihastunut.
pane sitä satana!
Tässä tapauksessa yritä suhtautua siihen kaverina.. Ei oo aluks helppoo, mut kyl siihe tottuu. Itsemurha tai viiltely ei oo ratkaisu... Koska jos teet itsemurhan SINUN vanhempasi, ystäväsi ja sukulaisesi jäävät kaipaamaan sinua.. Varmasti myös tuo kyseinen poika.. Ja viiltely luo vain arpia käsiin. Unohda se ja pura paha olosi esim. lenkille. Saat raikasta ilmaa ja pystyt ajattelemaan. Kesällä on hyvä kun paistaa aurinko, voi laittaa aurinkolasit päähän niin kukaan ei edes huomaa sinun itkevän, ellet itke koko kehollasi. Itse teen vieläkin niin..
Tätä lukiessa voi tuntua, että mitä paskaa tuokin taas tänne tuli neuvomaan, mutta puhun kokemuksesta. En täysin samanlaisesta, vaan vielä pahemmista ongelmista...... Kuolemasta ja vanhempien erosta... Itkin paljon ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla vuosi kulunut, mutta en ole päässyt yli. Mietin usein itsaria, mutta loppujen lopuksi se ei todellakaan kannattanut. Elämä alkaa hiljalleen taas sujua.
Tällä tarkoitan lyhyesti, että surra saa ja myös "pitää", mutta pääset asian yli, kun aikaa on kulunut tarpeeksi...
Toivottavasti auttoi :)
Ei vittu ruveta ny pillittää tollasest asiast kui mikäki penska! Ellet sit oikeesti oo joku henkisest joku hemmeti 3vuotias. Ruvenx määki itkee ja viiltelee ja tappaa itteeni jos oon rakastunu yhtee tyyppii eikä se edes TYKKÄÄ musta? Mieti ny vhä paska sentää. Onse pahempi ku tuo. Kuules, jos olisin samanlainen kui sä, nii arvaatko mis mä olisin ny ollu? Tai oikeestaa oisin ollu siel jo aika kaua sitte...
Luulex todellaki tuon olevan normaalia? Luulex et toi kysene poika oli ainut MAAILMALLA joho voisit rakastuu? Luulex et jos se susta tykkäs nii luopus sust kokonaa? Kattokaa ny mikä ääliö tuolla ruudun takana itkee 24/7 ja viiltelee itteensä hautaa.
Jos et olis sanonu ikäs, oisin luullu sua 7vuotiaax ipanax. Elämä on, via luulex et kaikki tykkäsi susta? On täs huonomminki eletty.
Hahaha jonne uhoaa