Ihmiset vain numeroita kuntien talouslaskelmissa

Yhden numeron äiti kirjoitti:

"Van­huk­set jae­taan mi­tat­ta­vis­sa ole­van toi­min­ta­ky­kyn­sä mu­kai­siin luok­kiin. Tä­hän as­ti niin sa­not­tu ta­sa-ar­vo toi­mii, sil­lä suu­rin osa kun­nis­ta so­vel­taa sa­mo­ja mit­ta­rei­ta.

Kun­nan käy­tet­tä­vis­sä ole­vis­ta mää­rä­ra­hois­ta sit­ten riip­puu se, mi­hin luok­kaan kuu­lu­vat van­huk­set saa­vat pal­ve­lu­ja. Ta­sa-ar­vo eri kun­nis­sa asu­vien van­hus­ten kes­ken lop­puu tä­hän.

On­gel­mia syn­tyy, kun pit­kään töis­sä ol­leet ja toi­sen­lais­ta hoi­va­kult­tuu­ria näh­neet hoi­ta­jat ei­vät alis­tu ta­lous­ke­hy­sa­jat­te­luun. Hoi­ta­jis­ta tun­tuu jo­pa hu­vit­ta­val­ta, et­tä kou­lu­tuk­ses­sa ope­te­taan hoi­va­työn eet­ti­siä pe­rus­tei­ta mut­ta op­pe­ja ei voi to­teut­taa käy­tän­nön työs­sä. "

HS:n pääkirjoitus käsittelee tänään vanhustyössä olevia ristiriitoja, jotka kuormittavat myös työntekijöitä, vanhuksista puhumattakaan.

"Van­hus­työn­te­ki­jät koh­taa­vat ko­tei­hin­sa lu­kit­tu­ja, lää­ke­tok­ku­ras­sa kaa­tui­le­via ja avun kut­su­mi­seen ky­ke­ne­mät­tö­miä van­huk­sia, joi­den sel­viy­ty­mi­nen hir­vit­tää työn­te­ki­jöi­tä. Hei­tä pe­lot­taa pai­naa ovi kiin­ni pe­räs­sään ja syök­syä seu­raa­vaan paik­kaan.
Teol­li­suu­des­ta omak­sut­tu tuot­ta­vuus­ajat­te­lu ei so­vi van­hus­työ­hön sel­lai­se­naan. Pa­him­mil­laan pyö­räh­te­ly­hoi­to voi joh­taa jo­pa avun­tar­peen kas­vuun."

Teollisuudesta omaksuttu tuottavuusajattelu määrittelee myös kuntien suhteen lapsiin. Etenkin erityislapset ovat vain ikävä kuluerä, joiden kuntoutuksesta yritetään laistaa monella tavalla.

Törkeyden huippu on ollut siirtää heidän kuntoutuksensa suurelta osin vain ls-laitosten vastuulle, joissa lasten kohtelua ei valvo kukaan. Sosiaalityöntekijät kiemurtelevat laittomien huostaamisvaateiden edessä ja lapset sinnittelevat miten kuten kukakin, jotkut syrjäytyen ja moni kotiutetaan laitoksesta huonommassa kunnossa kuin on ollut sinne mennessään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä