täydelliset sisaret :( apua?

Tiedän suunnilleen millasessa tilanteessa oot :) iteki olin joku pari vuotta sittte... En ollu koulussa hyvä enkä urheilussa enkä missään muussakaa. Aattelin et oon ihan turha ja huono vanhempien mielestä ja sisarukset on niin mahtavia ja hyviä ettei mitää rajaa... Kun yhtenä iltana meil oli vieraita ja olin menos vessaan ni kuulin miten vieraamme kysyi, osaanko mä tehdä mitään muuta ku löhötä sohvalla ja kattoo tv:tä. Sillo mun äiti alko puolustamaa mua ja selitti miten hyvä ja tärkee m oon sille ja ettei sillä oo mitää välii osaanko jotai vai en mut oon silti sen lapsi ja se rakastaa mua.

sillo tajusin et vaikkei mitään osaiskaa ni silti vanhemmat aina rakastaa sua sellasena ku oot :)

tosta syndroomasta ni mä kyllä kertoisin... kyl se välittää siitä vaikka susta eriltä tuntuiski

jaksamisia...

hei kuules. minullakin on samanlainen tilanne. olen sairastanut touretten syndroomaa jo 7 vuotiaasta asti. tai oikeastaan se ei ole sairaus mutta joo. en itekkää menesty koulussa ja olen ahdistunut ja masentunut. vanhemmat odottaa multa yhtä hyviä suorituksia ku sisaruksilta just harrastuksissa ja koulunkäynnissä ja haluu mun olevan niiku ne, ellei parempia.. aika jännä juttu. olet ihan niinku minä. mäkin elän joskus omissa maailmoissani ja erotan todellisuuden ja ei-todellisuuden. mulla on jopa aika tarkkaan saman ikäiset sisaruksetkin ku sulla. veli 22 ja sisko 19. ei jumatsuikkeli multa nousi silmät päästä ku törmäsin sun kirjoitukseen. oot lähestulkoon samanlainen ku minä! :o