Omistan vähän yli vuoden ikäisen lapinkoira Haltin. Halti on lapsirakas, iloinen, leikkisä ja välillä vähä energiaakin löytyy. Tilanne on nyt semmonen, että ollaan mietitty tässä jonku aikaa Haltin myymistä ja että otettas joku lemmikki sen "tilalle". Mikään lemmikki ei tietenkään korvaa minun rakasta mussukkaa... Iskäni ei pidä ollenkaan koirista. Minun rakas karvapallo ei saa olla edes minuuttia sisällä (paitsi omassa huoneessa) niin se on jo karjumassa että vie se ulos, tömmöstä ei tänne tuua. Halti haluaa olla maidän perheen kanssa ja se tykkää olla aina minun lähellä. Kun se on sisällä (silloin kun iskä ei ole kotona) se käy tarkistamassa että enhän minä hävinnyt minnekkään. meillä on hyvä suhde ja olen kiintynyt Haltiin nopeasti. En usko että minun ja Haltin välinen ystävyys koskaan katkeaa. Olen huomannut, että Halti alkaa nyt oppia asioita, esim niinku mitä sille on pentuna opetettu, se alkaa mennä sen aivoihin ja se ymmärtää enemmän. Toki on ollut myös "kuuroille korville" puhumista, silloin kun on jotain hajuja yms mielenkintoisampaa. Minä itse olen 14v tyttö, menen kasille. Ongelmana on siis se, että meillä ei voi pitää koiraa, koska iskä inhoo koiria ja eihän semmosessa kodissa voi koiraa pitää... Joku varmaa nyt siellä ajattelee, että miksi me sitten hankittiin koira? No tykkään tooosi tooosi paljon koirista ja olin haaveillut koirasta jo monta vuotta. Koira otettiin sillä puheella, että se otettas ulkokoiraksi, mutta sitten kun koira otettiin ja Halti kiintyi minuun todella nopeasti, en tajunnut kuinka voi ihminen ja koira olla parhaita ystäviä. En haluaisi Haltin homehtuvan ulkokoirana kun se kuitenkin on seurallinen ja sääliksi käy, kun sen joutuu laittamaan häkkiin. Aluksi olin sitä mieltä, että myydään Halti mutta nytten mietin kun mietin asiaa tarkemmin niin ajattelin että olisi väärin myydä Halti lopullisesti kun se on kiintynyt minuun ja minä siihen ja sitten meillä synkkaa todella hyvin, Haltikin tottelee yleensä ja siitä tulee varmasti hyvä luonteinen nalle joka ei halua kenellekkään pahaa. Olen miettinyt pitäisikö muuttaa kaverin Kertun kanssa sitten peruskoulun jälkeen pois kahdestaan asumaan muutaman vuoden päästä ja ottaa halti mukaan, kun ei ole vanhempia/iskää voi Haltia pitää sisäkoirana (Kerttu kuitenkin tykkää niin paljon haltista ja me ollaan Kertun kaa bestiksiä ja paljon yhteisiä asoita löytyy.) Mutta minne Halti näiksi muutomiksi vuosiksi, olisiko teillä ehdottaa? Annanko "lainaan/hoitoon" sen ja käyn sen luona niin paljon kun ehdin? Toisaalta jos Halti ei saa olla mun kaa enää (kokoajan)/ asua mun kaa, meidän suhde voi taas mennä vähä pieleen... Halti tykkää olla sisällä ja kun tulemme lenkiltä, se suuntaa yleensä etu- tai takaovelle. Kaipaisin apua tähän. Kiitos kaikille auttajille jo etukäteen :))!
Millainen on koirani tulevaisuus?
Marsufani
18175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
voisi olla että käännyt mummisi ja/tai ukkisi puoleen, ja kysyt asiaa heiltä. Että voisivatko he mahdollisesti olla Haltin sijoituskotina sen ajan. Myös joku tätisi tai setäsi saattaisi olla mahdollinen sijoituskoti hänelle.
Meidän mummila oli aikoinaan serkkuni koiran koti, kun sen äiti oli sellainen hienohelma jonka mielestä koirat eivät kuulu ihmisasuntoihin. Niinpä mummi tarjosi sijaiskodin. Asuimme kaikki siinä lähellä toisiamme, niin oli serkkuni helppo lenkittää sitä ja siinä oli koira jolta ei ainakaan lenkittäjiä puuttunut. Kun kaikki me sukulaismukulat kävimme sitä taluttamassa ja rapsuttelemassa.
Joten, mieti soveltuisiko tuollainen vaihtoehto ja saisitko mummin tai kummin suostuteltua järjestelyyn...
Myy koira, koiran parhaaksi ja itke itskusi. Koira ottaa uuden perheen yhtä lailla sydänystäväksi kuin sinutkin. Nyt se kärsii yksinäisyydestä. Kysy apua Halitin kasvattajalta, siltä henkilöltä, joka pennun möi. Hän voi tietää neuvoja uudelleen sijoitukseen.
Olet niin nuori, että koira ehtkii tulla vanhukseksi, ennekuin pääset omaan kotiin
Monesti lapset muuttaa pois kotoo jo 16 vuotiaina nykyään että ei siihen nii kauan aikaa ois. Varsinkin jos maalla asutaan niin siellä ei oo tarjota opiskelupaikkoja ja on sitten ihan pakko joko muuttaa tai kulkee bussilla. Mun kaikki serkut äidin puolelta lähti kotoo opiskelemaan 16 vuoden iässä ja samoin teki myös mun veli ja itekin lähin Pohjois-Savosta Orivedelle ku ylä-aste loppu. Ja vaikka ei lähtiskään vielä 16 vuotiaana pois niin miten niin koira ehtii tulla vanhukseksi ennen ku muuttaa omaan kotiin? Koira on alottajan tekstistä päätellen vielä nuori, ei ehkä vielä vuottakaan. Ei se koira vielä parinkaan vuoden päästä mikään vanhus oo.
Kiitos Eräs ratkaisulle! :)) Mietin ja kyselen ystäviltä, sukulaisilta, kummeilta ja naapurista ois hyvä saaha joku sijoituskoti. Luomuhurtalle: Ai vanhaksi :OO ? Se on sillo noin 4 vuotias. Eihän koira silloin vanha ole :)) . En haluaisi luopua rakkaasta koirsta, niinkuin jo sanoin...
Minun mielestäni kannattaa kysyä kaikilta tutuilta voisivatko ottaa koiran hoitoon tai jos joku puhuisi isällesi järkeä että koira saisi jäädä. Myyminen on paha juttu, koska kodin pitäisi olla hyvä. Entä jos ei olekaan. Olet myös siinä iässä, jolloin koirasta luopuminen satuttaa eniten eikä ole hyväksi. Olet myös selvästi eläinrakas ja toivoisin että voisit jollain konstilla pitää rakkaan koirasi. Kerrohan miten asia etenee.
Olen niminerkki 8 kanssa samaa mieltä, että ei se silloin vanhus ole... Vasta jotain 4- vuotias. Mun koira on maaliskuussa täyttäny vuojen eli melko nuori koira vielä. nimimerkille uytrew: Koirani saa jäädä, mutta itse olen sitä mieltä, että se ei voi olla ulkokoira seurallisen luonteen vuoksi, joten kun emme voi sisäkoiraa iskän takia ottaa, on asialle tehtävä jotain. Miten niin olen siinä iässä että koiran luopuminen satuttaa eniten eikä ole hyväksi? Mitä jos myisin koirani ja kärsisin ja itkisin jne ja sitten kun on varaa vanhemmalla iässä, ostaisin taas uuden? Vai onko sijoituskoti parempi? Välillä tuntuu, että voisin myydä, välillä taas ei... Jos myisin Haltin, ottasin kanin. Tosin en tiiä oonko allerginen... Mut pitäs sitte käyvä kaverilla "kokeilee" tuleeko oireita.
jos teet niinkuin välillä mietit, eli myyt koiran ja ostat kanin. Niin saako kanisi sitten tulla sisälle? Mitä isäsi siihen sanoo? Kanithan eivät ole sisäsiistejä, joten sitäkin pitäisi pitää ulkona, kuten isäsi mielestä kai kaikkia eläimiä. Ei kiva kohtalo kanille joutua olemaan häkissä ulkona kun on kolmekymmentä astetta pakkasta. Ehkä kani ei sittenkään ole teidän juttu...
Toivottavasti saat nyt mietittyä asian jonkinlaiseen järjestykseen, vaikka sitten sukulaisten voimin. Tsemppiä.
Mutta entäälle: meillä on marsutki sisällä, joten todennäköisesti...Mutta voi olla että vain minun huoneeseen. Kanit oppii käyttämään vessalaatikkoa, yleensä, niin olen kuullut ainakin. Ainoastaan yhet eläimet on ollu sille et se on pystyny sietää niitä koko talossa, nimittäin akvaario, mutta ei siinä mitään järkeä ole kun ei pysty niitä silittää yms eikä niistä ole seuraa. Kalat myytiin tutuille kun meillä oli sillee et tosi moni kala kuoli ja se oliki aika työläs, se jokaavikkoinen imurointi. Myös hamsteri oli muutoman päivän häkissä olohuoneen pöydällä mutta empä mä niistä hamsuista sillee tykkää, ei niistä ole seuraa...... En pysty elää ilman lemmikkiä, muuten elämä on täyttä pashaa... en tiedä mitä tässä tekee. Ihan avuton olen. Antakaa vinkkejä mitä teen koiralleni, minne sen siis laitan n. 2 vuodeksi kun iskä hyväksy koiraa ollenkaan..., kiitos!
Entäs kun muutat pois kotoa niin minne sen kanin heivaat? Sinun pitäisi saada koira tottumaan kaneihin ja kani koiraan eikä se käy muutamassa päivässä.
Ja muutenkaan opiskelijakämpät eivät juhli suuruudellaan...
Suosittelen että kestät sen 2 vuotta marsujesi kanssa, hankit kämpän, totutat koiran elämään siellä, yrität saada opiskelut pyörimään ja hoitaa eläimiä parhaan mukaan ja vasta sen jälkeen mietit mahtuuko kani sekaan.
Laita vaikka apulaan myynti-ilmo jossa etsit koiralle väliaikaiskotia kahdeksi vuodeksi, muistat vain käydä katsomassa sitä usein jotta tiedät hoidetaanko koiraa siellä oikein. Tai sitten kysyt kasvattajalta voisiko hän ottaa koiran omakseen 2 vuodeksi.
En osta kania jos pidän koiran. Jos myyn koiran lopullisesti pois nii sitte hankin kanin. Se kani tulis vaan niinku koiran "tilalle". Ja en kyllä edes tiedä olenko allerginen kaneille... Se voisi itseasiassa olla aika hyvä ajatus, että nyt marsut pitäisin ja antaisin Haltin sijoituskotiin :) . Koiraihmiset varmasti tietävät kuinka koira voi olla jollekkin äärettömän rakas ja tärkee, ja näin se on mullaki :)). Juttelen vanhempieni kanssa tästä asiasta.. Jos vielä muita ehdotuksia tulee niin saa kirjoittaa :) katson niistä sitten parhaan! :)) Mutta kiitos sinulle Mielipiteeni vaan:)) ! Hyvä idea :)).
Kyllä isäsi pitäisi sallia sinulle koira. Koira on tärkeä sinun henkiselle kehityksellesi.
Olen todella pahoillani puolestasi. Voisiko joku naapuri tai sukulainen läheltä ottaa koiran hoiviinsa, että voisit tavat sitä joka päivä?
Olet vaikeassa tilanteessa, koska olet vielä kovin nuori. Kyllä seuralliselle koiralle on parempi olla ihmisten kanssa eikä missään ulkona häkissä. Vanhempiaan ei voi valita, mutta toivottavasti isäsi pää on käännettävissä ja hän yrittäisi ymmärtää asiaa myös sinun kannaltasi. Mikähän hänellä on siihen syynä, ettei hän halua koiran olevan sisällä?
Voisitko vielä yrittää kertoa isällesi miten tärkeä koira sinulle on ja miten se tukee sinun fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiasi. Olet siinä iässä jolloin ihmisen elämässä vanhempien tuki on erittäin tärkeää. Käsitin, että sinulla on molemmat vanhemmat, joten eiköhän äiti voisi olla myös tukenasi selvittämässä tätä asiaa isällesi. Naisena hän voisi ymmärtää tätä sinun tilannettasi ja selvittää asiaa isällesi.
Olet kunnollinen nuori, sinulla on hyvä harrastus koirassasi. Pyydä isääsi ajattelemaan myös tätä puolta asiassa. On paljon nuoria jotka joutuvat hakoteille juuri sinun iässäsi, koska huonojakin vaihtoehtoja on olemassa. Koiran hoitaminen ja pitäminen kaverinasi sisällä ei ole mikään huono vaihtoehto - kerro se isällesi, jospa hänen silmänsä avautuisivat.
Toivottavasti asia järjestyy.
Minun mielestäni sinun ei kannata myydä koiraasi!
Jos teillä on hyvät suhteet koirasi kanssa miksi muuttaa ne?
Koira ei välttämättä kiinny uuteen perheeseensä.
Jos isäsi ei anna pitää koiraa sisällä, sinun on vain alistuttava siihen.
Isäsi mieli saattaa muuttua jossain vaiheessa ja hän saattaa antaa koiran tulla sisälle :) Pidä halti se on sinut ansainnut♥
Mummeliskalle: Yritän sanoa sille tästä asiasta. En ole vielä etsinyt mitään sijoituskotia Haltille, mutta kyllä täältä varmaa joku löytyy jolle voisi koiran antaa sijoitukseen jos ei se nyt meille jää sisäkoiraks... Äitini tykkää Haltista paljon enemmän kuin iskä ja äiti ymmärtääkin minua paremmin. Iskä ei vain yksinkertasesti tykkää koirista tai oikeastaan muistakaan eläimistä. Iskän lapsuudenkodissa on ollut koira, jolle tuli vesikauhu ja se purasi juuri iskää! Tämäkin voi tietenkin vaikuttaa siihen.. Olen sanonut iskälle monta kertaa, että kaikki koirat eivät pure, tai siis terveet koirat ei pure. Halti on niin kiltti, että tuskin sekään puree kun vain välillä leikkiessä mutta ei silloinkaan täysillä. haltille on annettu paljon rokotuksia ja yks on ollu juuri tätä vesikauhua vastaan, joten tuskinmpa sille tätä tulee. Kiitos mummeliskalle! :)) Yritän puhua iskälle järkeä ja sanon äitille että puhuu sen kanssa tästä.. Helmimursulle: Emmä myykkää sitä kuin jos on pakko mutta totta kai haluan ajatella Haltin parasta! En haluakkaan muuttaa suhteita. Haluan elää minun rakkaan koiran kanssa! kiitos myös sinulle, helmimursu!
Ole paljon ulkona koirasi kanssa/ ota toinen koira sen kaveriksi.
Seuraava viestikin minun.
Myy koira sijoitukseen. Sopikaa ehdot, että sinä saat koiran takaisin esim. 3 vuoden päästä.
Ei kylläkään järkevää. Pitäkää koira teillä. Ulko koirana. meilläkin on 3 ulko koiraa. 1 sekarotuinen ja 2 karjalankarhukoiraa.
Laitappa vaikka marsut ulkotarhaan niin on koiralla tekemistä :D (en tarkoita kouran kanssa vapaaksi samaan tilaan, koira voi ne syödä)
Koira voi hyvinkin olla ulkokoirana. Tai etsippä halvalla läheltänne koira, joka sopisi Haltin kaveriksi.
Näinille: Meillä se just tän illan aikana pääsi sisälle kun iskä ja poijat on Lapissa nii sen ajan ainaki saa olla jos hyvin menee. Sit katotaan jatkoa, yritän saada iskän suostumaan :)).
kyllä sen huomaa kuinka onnellinen se on meijän sisällä täällä perheenjäsenten kanssa :)) Ei laiteta mielellään kyllä tota koiraa ulos, sen verran seurallinen se on. Minulle riittää yksikin koira, sekin on jo iso aarre. Kahdessa koirassa olisi enemmän työtä ja yhdessä koirassa on juuri sopivasti :))
Joo ei kannata ottaa toista koiraa "toiselle kaveriks." Ei oo ikinä mikään hyvä syy ottaa toista koiraa sen takia että toisella koiralla ois seuraa, koska kaks koiraa vaatii tuplasti työtä. Ja jos alottajan isä ei kerta koirista tykkää niin tuskin mitenkään riemuissaan ois toista koiraa ottamassa. Ja pahimmassa tapauksessa kävis niin että tää toinenki koira ei viihdy tarhassa vaan haluis mielummin olla sisällä.