Story of my life

Joskus itken kuolemaa, ja mietin tuliskohan se huomenna ?
parempi paikka olisi tuonela tai siis ei mitä vittua,
en mä noin ajattele, oon realisti,
vaikka joidenkin asioiden tajuaminen kesti,
siis se et oon nobody ilman tukea,
vaikka sä tätä luet, et sä silti mua kuule,
avun huutoja ensimmäisestä asti,
oon vieläkin sisimmältäni lapsi,
ja sen takia tätä rustaan,
toivon vaa et joku huomais,
mun itkun, tuskan, raivon,
kuule oon vieläkin tääl kaivol.

Sisin sanoo, lopeta jumalauta,
kaiku vastaa, kukaan ei sua auta,
miks tä on näin ? oonko vaa sama vanha,
pikku paska joka yrittää väistää massaa,
luulen et se on totuus, siitä et tä maailma ei oo mitenkään uus,
jos etit totuutta kannattaa silmät sulkee,
etsä haluu kattoo,
tä on se päivä kun mä kuolen.

Katon peilistäni refleksiota, niin rumaa,
samalla katon tätä kuvaa, se hiljaa mulle lupaa,
ettei tuu mun mukaa, mun elämä on helpompaa niin,
kai se on niin, oon yksin siis, nipistän itteni hereille,
ja tajuan olevani rikkinäinen, vitun kuolevainen,
mikä tässä on, miks oon onneton, kai oon vaa sekaisin,
kuvittelen sut ja ystävät, luulen et mulla on joku,
hah, se kuoli siinä missä minustakin loput.