Mä oon todella yksinäinen ja itken nykyään monta kertaa päivässä koska mulla ei oo enään yhtäkään ystävää... En tiedä enään yhtään mitä mun pitäis tehdä kun jokanen ihminen jonka oon päästäny lähelleni on jollain tavalla satuttanu mua, ja sen takia mulle on kehittyny todella vakavii luottamus ongelmia. Mä oon vaan niin surullinen kun mulla on niin paljon unelmia mutta en ikinä pääse elämään niitä kun oon koko ajan yksin kotona. Mä oon yrittäny kaikkeni hankkia ystäviä itteni ympärilleni mut siit ei vaan oikeesti tuu yhtään mitään. Viime öinä mä oon yrittäny käätnyy netin puoleen, mut se on aika toivotonta kun täälä on niin paljon kaikenlaisia pedareita ja kusipäitä. Mun on vaikee enään jaksaa uskoo siihen et tässä maailmas on yhtäkään hyvää ihmistä kenen puoleen mä pystyisin kääntymään... Oon alkanut suunnittelemaan jo itsemurhaa kun jokanen päivä on vaan niin tuskasta etten nää syytä jatkaa. Mä pyydän teitä antamaan mulle neuvoja, pliis auttakaa mua. En tiiä kuinka kauan mä pystyn enää tähän...
T: 15-vuotias tytö salosta
T: 15-vuotias tytö salosta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ootko koittanut tutustua uusiin ihmisiin ketkä ei tunne sua ennestään? esim. uuden harrastuksen kautta?
Ei kaikki ihmiset ole kusipäitä vaikka siltä välillä tuntuu. :)
Kannattaa myös harjoitella etsiä jokaisesta asiasta hyvät puolet, myös sekin auttaa jaksamaan enemmän. :)
Lisäksi suosittelisin keskustelua ammatti auttajan kanssa. Tekstisi perusteella olet masentunut ja siitä on hyvin vaikea päästä yli ilman apua :)
Sinäkin olet vain ihminen ja sinulla on lupa pyytää apua! :)
Kesällä on varmasti ikävää olla ilman kaveria. Oletko ajatellut että on monen ikäisiä ihmisiä jotka ovat ilman kaveria. Olisiko se niin kamalaa jos itse muistaisit vaikka mummuasi tai jotain vanhempaa/ nuorempaa ihmisitä, joka myös ehkä on yksin? Voisiko mummun viedä rannalle? :)
..tai pihalla olla naapurien lasten kanssa. Ehkä he ovat aivan yhtä yksin. :/ ??
Sama juttu, must tuntuu et oisin ihan ypöyksin... Välillä mietin, mitä tää elämä oikeestaan ees tarjoaa. Onko elämä olemassa, jotta kuoltaisiin? Mua ainakin on tähän asti auttanu se ajatus, että kiusaajani ovat vitun huoria ja kusipäitä, jotka kiusaavat muita vahvistaakseen itseään ja varmistellakseen asemaansa "laumassa". Ja se, et ne ei ees ansaitse mua ja et täs maailmas on olemas ees joku, joka rakastaa sua, jos ei kukaan muu niin vaikka äitisi. Pura tunteitasi vaikkapa piirtämällä, lukemalla, kirjoittamalla tai laulamalla. ÄLÄ YRITTÄKKÄÄN PÄÄSTÄ PORUKKAAN. Se on viimeinen ja pahin virhe minkä voi tehdä, ja mä oon tehny sen. Yritin matkia heidän massatyyliä, ja he vain nauroivat seläntakana ja vittuilivat. Ole AINA oma itsesi, äläkä vilkaisekkaan tupakkaan, alkoholiin saati huumeisiin. Mutta PAHIN virhe on se, että riistat elämän itseltäsi! Kiusaajat ovat hirviöitä, jotka pitäisi hirttää ja polttaa helvetin tulessa... Mäkin oon viilelly, mutta onneksi pystyin lopettamaan ajoissa. Olen itkenyt ja pelännyt joka päivä, että ylä-asteella muhun aletaan käyttää fyysistä väkivaltaa ja joudun mukaan tappeluun, ja et mun ainoolle ja rakkaimmalle kamulle käy jotain, et ne alkaa kiusaa sitä rankkemmin... Mutta arvaappa mitä? Purin suruani, tuskaani, vihaani ja pelkoani punnertaen ja kuunnellen Mc Manen Teitte musta tän - biisiä, ja olen onnistunut hankkimaan jonkinlaisen haban, sitä ei kylläkään näy, mutta tuntuu kun käden jännittää. Enää en pelkää niin paljoa että he hyökkäisivät kimppuuni, sillä tiedän, että pystyn puolustautumaan. Eilen älysin, että meillä on vain yksi elämä, ja se pitää elää järkevästi ja niin, että pärjää. Elämästä pitää nauttia, kun sitä vielä on jäljellä, vaikka se välillä vaikealta tuntuisikin.