Musta tuntuu,että kukaan ei välitä vaan musta, eikä ketään anna edes ajatustakaan mulle.
Mulla on kyllä kavereita ja hyviäkin kavereita, mutta mä oon kokenu sellasta,että ne on ollu mun kavereita,niillä on ollu jotain ongelmia ja mä oon tapojeni mukaan auttanu niitä selviämään niistä. Sitten heti kun niillä alkaa mennä muutenkin vaan hyvin elämässä,ni mut unohdetaan ja mä jään vaan miettimään,että miten tässä taas kävi näin. Näin on käyny kahden mun kaverin kanssa. Ja mä vaan koko ajan ajattelen,että en merkitse kenellekkään ystävälleni mitään,paitsi silloin jos he itse tarvitsevat jotain. Mä oon aina vaa varakaveri, en kenellekkään se joka on tärkeä tai en tiedä, kuulostaa nyt tyhmältä koko viesti,kun tuntuu niin vaikeelta selittää sitä.
Myös mua pelottaa,koska mun kaverit on nykyään niin eri tyylisiä.Ite haluisin tehdä enemmän kaikkea, oonhan jo sentää 16,mut ne vaan toistaa samoja juttuja ja mä haluisin jo hieman vaihtelua mun elämään. Musta siis tuntuu,et oon kasvanu niistä erilleen ja musta tuntuu nii yksinäiseltä.
Aloitan ens vuonna uuden koulun,mutta mua pelottaa,et hakeudun taas samantyylisten "turvallisten" ihmisten seuraan eli ihmisten jotka eivät varmasti satuta,mutta joiden kanssa ei pysty jakaamaan mitään mielenkiinnon kohteita.
En kuitenkaan halua,että joudun satutetuksi ihmisryhmältä, jotka vain on pinnallisia ystäviä.
Onko siis vaikeaa pyytää ihmisiä jotka aidosti haluaa olla mun ystäviä,joiden kanssa on hauskaa ja voi pitää hauskaa ? Musta tuntuu että se on mahdotonta.
Mulla on kyllä kavereita ja hyviäkin kavereita, mutta mä oon kokenu sellasta,että ne on ollu mun kavereita,niillä on ollu jotain ongelmia ja mä oon tapojeni mukaan auttanu niitä selviämään niistä. Sitten heti kun niillä alkaa mennä muutenkin vaan hyvin elämässä,ni mut unohdetaan ja mä jään vaan miettimään,että miten tässä taas kävi näin. Näin on käyny kahden mun kaverin kanssa. Ja mä vaan koko ajan ajattelen,että en merkitse kenellekkään ystävälleni mitään,paitsi silloin jos he itse tarvitsevat jotain. Mä oon aina vaa varakaveri, en kenellekkään se joka on tärkeä tai en tiedä, kuulostaa nyt tyhmältä koko viesti,kun tuntuu niin vaikeelta selittää sitä.
Myös mua pelottaa,koska mun kaverit on nykyään niin eri tyylisiä.Ite haluisin tehdä enemmän kaikkea, oonhan jo sentää 16,mut ne vaan toistaa samoja juttuja ja mä haluisin jo hieman vaihtelua mun elämään. Musta siis tuntuu,et oon kasvanu niistä erilleen ja musta tuntuu nii yksinäiseltä.
Aloitan ens vuonna uuden koulun,mutta mua pelottaa,et hakeudun taas samantyylisten "turvallisten" ihmisten seuraan eli ihmisten jotka eivät varmasti satuta,mutta joiden kanssa ei pysty jakaamaan mitään mielenkiinnon kohteita.
En kuitenkaan halua,että joudun satutetuksi ihmisryhmältä, jotka vain on pinnallisia ystäviä.
Onko siis vaikeaa pyytää ihmisiä jotka aidosti haluaa olla mun ystäviä,joiden kanssa on hauskaa ja voi pitää hauskaa ? Musta tuntuu että se on mahdotonta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei semmosii kavereita mihkää tarvi, paljon siistimpää ku ei tarvi kuunnella ketään molopäätä.
Kuulostaa tutulta. Ei niinkään enää ole tuollaisia tuntemuksia, mutta välillä, ja nuorempana oli. En arvosta pinnallisuuksia itse pätkääkään, ja sellaisen uhriksi on tullut jouduttua myös. Mulla ei nyt tässä mitään helppoa oikotietä ole mihinkään kysymykseen, mutta ajattelin rohkaista, että älä luovuta. Oikean ystävän voi huomata vasta vuosien tuntemisen jälkeen. Ja kun niin käy, tajuaa että toihan on ollut sellanen koko ajan, se vaan ei aina vaikuttanut olevan. Kaikilla on kuitenkin hyvät ja huonot aikansa, ja ihmiset käyttäytyy niinä eri lailla.
Koitahan pärjätä, eikä saa luovuttaa! Ja jos ne sun "ystävät" ei nyt pikkuhiljaa ala tajuta, miten ihmisiä kohdellaan, unohda ne. Jatka. Ja mikä tärkeintä, ET varmasti ole mitätön! ^^
itsekkin olen ns. ''kakkosvaihtoehto'' ja vituttaa. mun mielipiteitä ei kuunnella ja kaikki ovat aina samaa mieltä yhden kavereistani kanssa. hiiiiiiiieeeeeeeeeeman viiiiituuuutttaaa.... :):):)
sama tilanne!!! vvvvvvvvvvviiiiiiituuuutttaaaa.