Aivoleikkauksen jälkeen

Ilmeisesti ei. Tämä on kummallinen paikka tämä suomikaksnelonen. Jos kysyy jotain ihan asiaa, joko saa suoraan tuulettimeen tai sitten ei saa minkäänlaista vastausta. Sitä varmemmin, mitä enempi asiaa kysyy ei kukaan hiisku mitään. Jos ei voi vastata vttuilemalla ei vastata lainkaan. Voitte pitää tunkkinne.

Aivoleikkaus tehdään yleisimmin kalloluun läpi eli tehdään kraniotomia. Tunnustelemalla omaa päätään selviää helposti, että luun päällä on sangen ohut kerros pehmytkudosta. Nyt kun leikkaus on tehty tämän luun päällä olevan pehmytkudoskerroksen läpi, on samalla tehty pienempi tai suurempi trauma tähän kudoskerrokseen, haavan sijainnista riippuen. Luu ei anna periksi päähän päin, joten kudosturvotus pyrkii pienemmän paineen suuntaan ulospäin, jolloin turvotusta on näkyvissä. Esim vatsaonteloleikkauksessa pehmytkudostrauman aiheuttamaa turvotusta on ihan yhtä paljon, mutta kun vatsaontelo myötää (toisin kuin kalloluu), turvotus ei näy samalla lailla.
Turvotuksen määrä ja kesto on henkilökohtainen ja viillon kohdasta riippuvainen, viikkoja siinä helposti menee. Turvotuksen muodostumista on vaikea täysin estää. Jos haava-alue punottaa, kuumottaa, märkii tai vuotaa runsaasti kirkasta nestettä, kannattaa ottaa yhteyttä leikanneeseen sairaalaan.

Yllätyksekseni sainkin oikein asiallisen vastauksen. Kiitos siitä!

Voisitko vielä ystävällisesti kertoa, meneekö toipuminen niin, että kun joku toipumisen aste on saavutettu, se ei noin vaan katoa, eli noin vaan ei tule takapakkia. Jos vaikka aivojen turvotus on hävinnyt, se ei palaa ilman akuuttia, katastofaalista syystä? Olisi nimittäin jo mukava alkaa pikkuhiljaa hengittää vapaammin, eikä jännätä jokaista uutta tuntemusta.

Ymmärsin ehkä ensimmäisen kysymyksesi väärin, kun vastasin vain haavaturvotukseen. Nyt kun kysyt aivoturvotuksesta, on vastaukseni ympäripyöreämpi. Aivoturvotus on täysin riippuvainen tehdystä toimenpiteestä (verenvuodon poisto, kasvain, aivoverisuonipullistuman sulkeminen) eikä siihen voi vastata kuin leikkaava lääkäri.
Toipuminen pääsääntöisesti etenee sitä paremmin, mitä kauemmin leikkauksesta on kulunut, eli vaikeita leikkauksenjälkeisiä komplikaatioita tulee sitä harvemmin, mitä kauemmin leikkauksesta on.