Taskussa tuntuu tärinää ja pian sen jälkeen kuulen korvissani Popedan Pitkän kuuman kesän piipitysversion. Kuuntelen sen muutaman kerran läpi, mutta sitten joudun avaamaan silmäni. Hetkessä muistankin olevani ystäväni luona yötä ja katson kohti ystäväni sänkyä. Hän katsoo jo selvästi vihaisena siitä, että annoin sen soida niin pitkään. ”Joonas” vastaan puhelimeen vihaisena. ”Satu täällä terve.” Havahdun nopeasti istuma-asentoon kovalla patjallani. ”Moi Satu! Mitäs sulle kuuluu? Miks sä soitat tähän aikaan?” Kyselen vielä selvästi väsyneenä. ”Meiän täytyy puhua, Joonas.” ”Koska?” kysyn nopeasti ja tunnen kuinka pelko pistää rintaani. ”Nyt heti! Tuu tähän pihalle. Mä tiedän et sä oot Masilla.. Ootan tässä tiellä.” ”Siähän sataa!” Sanon ja ennen kuin Satu ehtii vastata lupaan tulla ja suljen puhelimen. ”Mun täytyy käydä tossa pihalla. Satu on siä ja sillä on jotain tärkeetä asiaa.. Tuun pian.” Selitän Masille vetäessäni kuluneita farkkujani jalkaan ja lähden ulos. Sade on kovempi kuin luulinkaan. Kadun päätöstäni jättää paita sisälle kun sade piiskaa selkääni ja tuntuu joltain hieronnan ja nipistelyn välimuodolta. ”No mitä?” Kysyn ja toivon ettei asia olisi kovin pitkä, sillä sade kastelee nopeasti. ”Mä tota.. Mä en voi… Me ei voida olla enää…” Satu sanoo sateesta. Nostan pääni pystyyn ja tuijotan Sadun märkien hiusten kehystämiä kasvoja kuin vaatien tarkennusta. ”Se on ohi.” Satu sanoo ikään kuin selventääkseen sanomaansa. Sadun äsken niin kauniit kasvot näyttävät yhtäkkiä surullisilta. Sade tuntuu nopeasti toissijaiselta. Sydäntäni puristaa ja minun tekisi mielii huutaa raivossani, mutta pelkään sen muuttuvan itkuksi ja kysyn vain rauhallisen syytä. ”Ei sun tartte tietää. Se ei johdu susta. Ihan oikeesti.” Puristan käteni hiljaa nyrkkiin ja pidän itseäni rauhallisena. ”Ei oo ketään toista.” Satu vastaa jo ennen kuin ehdin kysyäkään. ”Mun pitää mennä.” Satu sanoo noustessaan pyörän selkään ja katoaa sateeseen. Jään hetkeksi vain seisomaan. En edes huomaa kuinka olen läpimärkä ja kylmissäni. Viimein havahdun ja lähden kävelemään sisälle. Masi on juuri keittiössä penkomassa jääkaappia ja kysyy mikä minulla on. ”Ei me olla enää.” Vastaan ääni väristen ja menen peiton alle litimärkänä ja nukahdan heti.
Kommentteja?
Kommentteja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä teksti erottui oikeastaan jollain tapaa edukseen muista täällä lukemistani nuorten 'seuraelämää' kuvaavista novelleista. Usein ne kuvaavat liikaa kaikennäköistä pölhöilyä, joka ei jaksa minua henkilökohtaisesti syvemmin kiinnostaa, mutta kyseinen pätkä teki oikeastaan päinvastoin. Siitä puuttui monet aiemmissa samankaltaisissa tuotoksissa (anteeksi nyt vaan tämä niputus) toistuvat motiivit: alkoholia ei mainittu, samoin tytön topin väri ja kajaalin sävy jätettiin kertomatta. Tästäkin löytyy tosin tuo kännykkä, joka tuntuu esiintyvän (osittain kaiketi ihan ymmärrettävistäkin syistä) nykyään kovin keskeisessä roolissa niin monissa ihmissuhdenovelleissa. Mutta muuten monet asiat jäivät auki. Mikä oli päähenkilöiden suhteen tausta? Mikä oli pohjimmiltaan eron syy?
Joonaksesta pidin. Ensinnäkin nimi on kiva. Keskustelu Sadun kanssa sateessa on asetelmaltaan kiintoisa: enimmäkseen Satu puhuu ennakoiden Joonaksen mielenliikkeitä, Joonas itse reagoi etupäässä fysiikallaan. Loppu on ok. Joonas piiloutuu märkänä peiton alle ja nukahtaa defenssinomaisesti.
Suhtautumiseni tekstiin on loppujen lopuksi aika kaksijakoinen. On mukavaa, ettei se selitä kaikkea. Mutta toisaalta, jos alan itse paikkailemaan aukkoja, pelkään, ettei niiden tilkitsemiseen kuitenkaan löydy kuin sitä tavallista. Jos taas en niitä täytä, jää käteeni vain leväperäinen, suht. positiivinen viba päähenkilöstä.
Konkreettisella tasolla tekstissä löytyy petraamista, nostetaan nyt se tässä vielä velvollisuudentuntoisesti esille. Kappalejako! Oikeinkirjoitus! Pilkutus! Jäsennys!
Ihan kiva vaan et tunget... Omaks huvikseni joskus kirjottelen ja on kiva kuulla noin rakentavaa kritiikkiä siitä miten voin asioita parantaa.. Voisin yrittää kirjottaa pienen pätkän Joonaksen ja Sasun historiaa... =)
Teepä se. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miten käsittelet asiaa ja miten henkilösi ja kerrontasi näyttäytyisi siten muodostuvassa laajemmassa kokonaisuudessa.
Työn alla on.. toivottavasti en pilaa sitä vähää hyvää mikä tässä novellissa on... =/
Tuloksen näkee vasta, kun kokeilee. Eikä mikään ole kiveen kirjoitettua (vai satutko käyttämään sellaista tekniikkaa?), joten aina voi hioa ja parantaa. Ylittää itsensä. Go for it.