Jos ei ihan tärkein, niin nopeutti prosessia ruuan tuotannossa, aikanaan.
Meillä marjasato kypsyy juuri jäädäkseen metsiin, kun poimijat pelkää karhuja, punkkeja ja hirvikärpäsiä. Sekin homma on ulkoistettu, pelottomille, ahkerille ja tietysti rahaa arvostaville neitokaisille.......
Mitä opimme tästä, no ei mitään - paitsi sen että nuorisomme etääntyy tukien turvin työstä, luonnosta ja muista ihmisistä, ei sentään kaikki..............
--kun on sirppi niin pitäisi osata käyttää sitä ja leikata kylvämäänsä--
Meillä marjasato kypsyy juuri jäädäkseen metsiin, kun poimijat pelkää karhuja, punkkeja ja hirvikärpäsiä. Sekin homma on ulkoistettu, pelottomille, ahkerille ja tietysti rahaa arvostaville neitokaisille.......
Mitä opimme tästä, no ei mitään - paitsi sen että nuorisomme etääntyy tukien turvin työstä, luonnosta ja muista ihmisistä, ei sentään kaikki..............
--kun on sirppi niin pitäisi osata käyttää sitä ja leikata kylvämäänsä--
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanopas muuta (aloittaja). Meidän nuoret eivät enää metsään mene ja meidän ikäisillä alkaa fysiikka pettää marjastaessa. Selkä ja polvet ovat monella sökönä.
Eikä ainakaan tuntemilleni nuorille edes kotimaiset marjat maistu. Eksoottiset tuontihedelmät ovat trendikkäämpiä. Onneksi japanilaiset ovat meidän mustikan perään. Terveystuotehan se on, kuten puolukkakin.
.
"Mitä opimme tästä, no ei mitään"?
Olen "oppinut", että kaupungeissa asuvien nuorten nyt on mahdotonta osallistua marjojen poimintaan, ainakaan siinä määrin että se tätä "vaatimusta" esittäviä tyydyttäisi.
Tuskin maaseudun lapsia/nuoria metsiin laitetaan ilman vanhempia. Harva kai haluaa käyttää koko lomansa marjojen poimimiseen. Lähimetsän tai oman tontin marjat on äkkiä poimittu.
Tuosta olen samaa mieltä, että tukien takia ei aina työnteko ole "houkutteleva" vaihtoehto. MUTTA, eihän joka paikassa edes ole edes niitä pienipalkkaisia töitä, joita yleensä ei kannata tukien menettämisen takia ottaa vastaan.
Ei oikein aukene tuo sirppijuttu, eikä nuo "neitokaisetkaan"?
Minulle ei aukea tuo, ettei tukien menettämisen takia kannata ottaa työtä vastaan. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani lähtivät kuutena päivänä viikossa töihin, itse viitenä samoin kuin lapsenikin. Tukia ei ole koskaan saatu, ei myöskään tarvittu ja töitä on riittänyt.
Näin se oli ennen (sirppikin on oma). Nyt vain on toinen aika. Aggraariyhteiskunta on menetetty, automaatio on syönyt työpaikkoja, tuontantoa on siirretty muualle.
Jos tässä myllerryksessä joku ei löydä paikkaansa, enpä olisi häntä siitä kovasti moittimassa.
Silti meidän sukupolvi ansaitsee kaiken kunnian ja jos olemme onnistuneet vielä saamaan lapsemme "sijoitettua" työelämään, voinemme olla tyytyväisiä.
Eihän se tietenkään niin saisi olla, mutta kun se on. Useimmilla tukien varassa elävillä ei taida olla varaa ottaa pienipalkkaista työtä vastaan. Täällä pääkaupunkiseudulla asuminen on hyvin kallista. En ole varma asiasta, mutta luulen että esim. asumistuen menettää jo hyvin pienillä tuloilla.
Oikeassa olette monessakin asiassa. Eihän tämä ollut tarkoitus kertoa marjanpoimimisesta, kuten huomasittekin vaan ihan yleisestä *syrjäyttävästä asenteesta - toimista jotka siihen johtavat.
Ehkä tämä ei ole sopiva paikka arvokeskustelulle nuorten työttömyydestä, mutta kun meillä useimmilla on kuitenkin jälkipolvea.
Työnantajat katsovat sitäkin, jos on mennyt töihin kesäksi, jos tekee myös ns. alempiarvostettuja töitä opiskelun lomilla ym. Aina on hyötyä TEHDÄ työtä. Nyt on huonot ajat, mutta kukaan ei kotisohvalta hae, itse on työnsaannin eteen jotain tehtävä. Mistä saat työkokemusta siihen kohtaan paperia, kun kysytään työkokemusta valmistumisen jälkeen työnhaussa, onko se eka paikka n. 26v.
Se sirppi oli lähinnä metafora noihin lapsiin - eli sitä niittää mitä kylvää -
Eikö ne marjojen kerääjät ole juuri nuoria naisia vai kuinka.
Työn yleinen arvostus on heikentynyt. Myöskin nuorten vanhemmilla.
Aivan liikaa puhutaan myöskin nuorten kotona nuoren tulevasta opintosuunnasta ja siitä saatavasta palkasta.
Jos kotona jo pilkataan avustavia töitä tekeviä luusereiksi, niin siinä sitä sitten ollaan.
Nuorelle yritetään hakea tulevaan ammattiin kuuluvaa kesätyötä täydellä palkalla.
Muut työt, jo kotona, luokitellaan roskahommiksii.
Valitettavasti niitä kometologin, toimittajan, reikihoitajan, hevostallin hoitajan, muotisuunnittelijan tai kuvataiteilijan töitä on opiskelijoille kesätyöksi aivan liian vähän.
Juuri äsken törmäsin todelliseen koulutukselliseen ihmeeseen.
En voinut kun päätä puistella ja hymyillä vinosti nykyistä ammatillista koulutusta.
Työllistämme kolme nuorta henkilöä kesätyössä.
Tarvitsemme kokkioppia mahdollisimman pitkälle saaneita nuoria.
Pistimme heille kaloja suomustettavaksi ja uunikuntoon saattamiseen
Nämä nuoret naiset kysyivät (aivan aidosti hölmistyen) missä kalassa on suomu?
Nyt aukesi jo hämmästyksestä meikäpojankin suu ympyrskäiseksi.
No ei muuta kun aloin pitämään parin tunnin teoreettisen ja demostroivan oppitunnin nuorille kalan käsittelystä ja valmistuksesta.
Ei heille kuulemma ole puhuttu sanaakaan kalan käsittelystä koulutuksessaan.
Muutoin nämä nuoret työharjoittelijat ovat aidosti motivoituneita ja ihania persoonia.
Ei ollut heidän vikansa, jos eivät tienneet kalan suomujen paikkaa kalassa.
No nyt tietävät.
Elintasomme on kai jo liian korkea, - ja ainakin korkeampi kuin maissa joista nuo nuoret naiset tulevat marjojen poimintaan, eli valuuttojen kurssierolla se on selitettävissä..heidän työhalunsa..
Ei se marjastaminen mitään himohommaa ollut lapsena minullekaan, mutku se alkoi enempi retkeilynomaisesti eväineen, ja marjoja kerättiin määrä kipolliset ja sen jälkeenloppuaika vapaata liikuntaa, (missähän ne itikat silloin oli?)..., mutta siemen iti, vai siis se sirppikö..se oli..
Marjanpoimuri on myös hyvä keksintö. Samoin myös koppapajujen kuorimiskone.
Ennen vanhaa kuorittiin keväällä koppapjuja, niin että suupielet oli vihreinä, kunnes keksittiin taivuttaa naula, vedettiin paju siitä läpi, ja kuori irtosi helposti. Pajunippuun tarvittiin sata yli metrin pituista pajua, ja siitä sai markan.
Talvella sitten kerättiin käpyjä, kesällä harvennettiin sokerijuurikasta, kun marjat eivät olleet vielä kypsyneet.
Siinäpä ne kesätyöt sitten ennenvahaan oli.
Tai pyydettiin me keväällä piisamia, niistä sai viisimarkkaa nahalta.
Kyllä sirppi on nähty käytössä ja kaikki muukin vanha, mutta kehitys on jatkuvaa elämässä.....sen ajassa.
Voisin jatkaa *kehityshistoriaa tänään lukemani perusteella. Kirjoitus - moninaisissa muodoissa oli vallan väline ja erilaiset modernia edeltävät keksinnöt olivat kehitteillä, mutta väärässä paikassa, kun sopiva otollinen ympäristö ja tarve kohtasivat se oli valmis, toki se kehittäjän oivallus myös.
Tentti tulollaan kuun lopussa - harraste mielessä - ihan mukavaa kuitenkin. Kerron sitten kuin kävi.
Minäkin harventelin lapsena ilmaiseksi kotipellolla, penni ja metri maatalousoppilaitoksen pellolla, niinkuin muutkin.Ritsat taskussa, kuin veljillä, iltasella kasteltiin kasvimaata ja ampuiltiin rätkiä. Se oli simppeliä, nahka paloi joka kesä ja polvia koski aluksi pellolla.
Tentti--- niitä ei ole ollut elämässäni. Olet nyt hyvin viisas varmaan 60 , kun on tentti.
Oli hyvin kauan sitten--- aika kulkee ja tentit elämässä, juuri nyt on aika se tentti elämässä...aika vain näyttää tämän tentin....
Nimenomaan oli. Samoin sen paras kaveri vasara. Menneen talven lumia. Näin se vaan on.
Äläs nyt, Matti
Kyllä vasara on kova sana vieläkin. Varmaan 1 - 3 kertaa vuodessa tulee käytettyä.
Ei ole pitkääkään aikaa, kun jonkun ruukun pistin vasaralla paloiksi. Ihan itse älysin ensin pistää ruukun muovikassiin, tästä olen hieman ylpeä.
avkt
Kuten tuossa aiemmin mainitsin, minulla *on heinäkuun lopussa 5op-tentti.
Ihan tavallista, että *aikuiset 60 - opiskelee - harrastuksena ja maksaa tietysti itse siitä, kuten kuuluukin. (tämä 50 euroa) Suosittelen, ihan mielekästä ja palkitsevaa myös. Siinä on monta hyvää puolta, aivot työskentelevät - pysyy ajassa mukana- tarkoitan tietokonetta myös - saa seurustella uppo-outojen eri ikäisten kanssa jne.......
Nämä on niitä valintoja, elämän mielekkyyden kannalta, eikö........
Ai niin viisaus on vaikea laji, kirjat ja tieto voivat opastaa, mutta itse pitää oivaltaa
Hulluutta on monenlaista, onneksi tämä ei ole tarttuvaa eikä juoppohulluutta.