minulla on kohta 4v uros bordercollie-suomenpystykorva seropi ja olisin halukas ottamaan koiralleni kaverin. tulee kaikkien kanssa toimeen ikään ja sukupuoleen katsomatta. kiltisti leikkii aina koirapuistossa. ei dominoi, ei tunkeile. ja jos huomaa että koiratappelu on puistossa, se haluaa lähteä sieltä. ollaan mieheni kanssa seurattu sen puistokäyttäytymistä ja miten toimii laumassa. on erittäin fiksu tapaus. tietty jos uroksen ottaa se on vaan sattuman kauppaa mitä sieltä tulee. tietty kouluttamisella saa paljon aikaan. mutta pennun ottaisin jotta saisin tehdä kaiken itse... tyttökin olisi ok, mutta sitten haluaisin jo hieman vanhemman ja leikatun sillä uros koiraani en halua leikkauttaa, niin upea luonne sillä enkä tahdo pilata sitä( tutut menny leikkauttaa kilttejä uroksia, jotka ei olekkaan sit palautunu omiksi itsekseen, vaan ei hyväksy enää toisia uroksia) joten mielipiteitä. kumpi parempi mulle poika vai tyttö koira? vai onko väliä, koska koirani tulee kaikkien koirien kanssa toimeen niiku jo alussa totesin....
kyselen mielipiteitä
kesätyttö123
697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on virheellistä tietoa. Koiran luonne ei muutu kastroinnista mihinkään. Nämä urbaanilegendat ovat ihmisten omia keksimiä selityksiä koiran huonolle käytökselle. Että huono käytös alkoi kun leikattiin.
Oikea selitys on koulutuksen puute. Leikkaus ja käytösongelmat kun ajoittuvat yleensä samaan ikäkauteen, murrosikään, niin äkkinäinen yhdistelee sit niin, että olis leikkauksen vaikutusta.
Itselläni on jo neljäs uros, joista kolme aiempaa on leikattu, koska ei ole siitoskäyttöä. Kukaan niistä ei muuttunut luonteeltaan piirun vertaa, pois jäi vain nartuista vouhottaminen. Kaikki sosiaalisia ja leikkisiä muiden seurassa. Ja koirista tuli luotettavia pihassapysyjiä, leikkaamaton lähtee satavarmasti kun tuuli tuoksun tuo...
Helpompihan se uroksen leikkaus, ja varsinkin jos sekarotuinen, olisi järkevää mielestäni. Mut jokainen itse päättäköön.
Sekä uroksissa että nartuissa on puolensa, vaikea erityisesti suositella kumpaakaan. Voivat sopia yhteen tai tapella verissäpäin, luonteethan sen ratkaisee. Ja ihmisen toiminta: kaksi koiraa on jo lauma, joten on toimittava laumanjohtajana.
se koulutus sitten tahtoo koirilta kadota kun pallit viedään. Heh! Tule jo alas puusta, tämä on tosiasia, että palliton koira on eri koira. Et voi viedä palleja koiraltasi viemättä puolta sen luonteesta samalla kertaa.
Naisten keksimä yleislääke jokaiseen vaivaan.
Joistakin ihmisistä on vaan helpompi keksii selityksiä ongelmille. Jotkut hakee ihan ihmeellisiä syitä varsinkin koiran ongelma käytökselle tai että miks koira on sairastunu. Koirapuistossa yks nainen selitti suu vaahdossa että kuinka hänen narttunsa sai kohtu tulehduksen kun käytti juoksujen aikana housuja, ei voinut käsittää miten koira oli sairastunut kun ei ollut sairastellut kertaakaan elämänsä aikana, eikä uskonu että koira voisi tulla kipeäksi joten helppo oli sitten syyttää vaikka niitä juoksuhousuja kohtu tuluhduksesta. Olivathan nuo housut edes jotenkin lähellä kohtua kun olivat koiralla kerta jalassa.
Ja uskon että jos ihminen syyttää että koiran käytös on huonontunut leikkauksen jälkeen tämä johtuu siitä että koiralle on iskenyt kapina vaihe päälle jolloin kuulo koiralla pelaa vähän niin ja näin ja koira meinaa tehdä niin kuin itse tahtoo, eikä halua kuunnella. Tai sitten että koira on jo aikaisemmin käyttäytynyt huonosti ja omistaja havahtuu heräämään tämän ja miettii että mitä kaikkea koiran elämässä onkaan tapahtunut ja yhdistää sitten päässään pallien leikkuun aiheuttavan koiran huonon käytöksen.
Itse leikkasin oman urokseni, koska koiraa en aio käyttää jalostukseen ja lisäksi muiden urosten kanssa koirallani on nyt paljon helpompaa. Koirapuistoon mennessä jotkut vanhemmat urokset näkivät nuoren urokseni uhkana ja saattoi hyvinkin tulla tappelu kun kävivät koirani päälle. Toki pyrin ennakoimaan tilanteet, mutta aina en pystynyt kuitenkaan ennakoimaan. Lisäksi oma koirani joka on muuten aivan rauhallinen kilahti siitä jos uros tai narttu yritti nylkyttää sitä mikä koirien kielessä tarkoittaa alistamista. Urostani ei haitannut jos joku koira painoi sen pään alas alistamisen merkiksi tai laittoi etutassut sen selän päälle, mutta nylkytystä se ei suvainnut, eikä kaukana ollut että koira olisi purrut. Näin jo koirani elekielestä että se napsahtaisi pian. IKINÄ EI PURRUT KOSKA ENNAKOIN TILANTEET JA LOPETIN TOISEN KOIRAN TOUHUT ETTEI MITÄÄN PÄÄSSYT SATTUMAAN. Nyt kun urokseni on leikattu kukaan ei enää ole hyökkäämässä sen päälle eivätkä urokset koe enää asiakseen yrittää alistaa sitä.
Jos koiran leikkaa silloin kun se on vielä parin vuoden ikäinen toisille uroksille uhoaminen jää pois ja koira hyväksyy toiset urokset paremmin, eikä koe että ne ovat tunkeilijoita reviirillä. Koirapuistossa nartut harvoin tappelevat tai aloittavat tappelua, se on yleensä ne urokset jotka ovat rähinöimässä tai joutuvat tappeluun. Varsinkin jos toinen uros ei voi sietää toisia uroksia olisi paljon parempi että koira leikataan, jotta omistajankin arki helpottuisi koiran kanssa siinä määrin että koira ei pyri eliminoimaan kaikkia "uhkana olevia uroksia".
Uroksen kastrointi ei ole mitään naisten vouhkausta tai naisten ratkaisu kaikkiin koira ongelmiin. Te miehet, jotka ette koirista mitään tiedä ettekä edes omista koiraa vaan näette sen sillä tavalla koska teistä kaikki naiset ovat salaliitossa miehiä vastaan ja kaikki uros puoliset saavat kärsiä teidän mielestänne naisten toimesta. Mielestäni hyvä ja järkevä koiran omistaja tietää ja toimii kun uros pitää leikata. Ja jos koiraa ei aio käyttää jalostukseen on suositeltu että se leikattaisiin. Oli sitten kyseessä uros tai narttu.
Nartuissa vielä se, että ne pyrkii alistamaan urokset - riippuen miten dominoiva narttu on. Ja jos uros ei pidä moisesta ni siinäpä sitten otetaan yhteen ja pahimmassa tapauksessa niin pahoin että loppuu kun toinen alistuu tai loukkaantuu vakavasti.
Ja todellakin, virheellistä tietoa tuo muuttuminen. Yhdyn edelliseen, että se on vain koulutuksen puutetta. Koira on leikkaamattomana näyttää tavan ihmisen silmissä siltä, että tulee toimeen uroksien kanssa, eikä välttämättä näe merkkejä siitä, että oikeasti koettaa pullistella ja osoittaa olevansa ''pomo'' tälle toiselle urokselle. Ne merkit voi olla hyvin vähäisiä joten tavan kaduntallaaja ei niitä välttämättä edes erota pomotteluksi (en väitä, että itsekkään kaikkia merkkejä tajuaisin). Mutta sitten kun tällainen uros leikkautetaan (ei ole enään toisten koirien mielestä uros eikä naaras, se on vain koira) se hämmentyy kun toinen uros ei enään välitäkkään tästä niinkuin ennen ja silloin tämä leikattu yleensä näyttää tämän ''pomomaisuuden'' aggressiivisuutena.
Itse olen leikkauttanut myös oman uroksen, seropi, ja ainut mitä siinä muuttui oli tosiaankin merkkaaminen lenkeillä - ei pysähdy jokaista ruohonkortta kuseksimaan, osaa leikkiä urosten että naaraitten kanssa oikein eikä yritä nousta enään selkään alistamaan. Juoksujen aikaan on levollinen eikä strssaantunut ja hermostunut ulisija kuin sillon kun vielä pallit omisti. Myös muiden urosten käytös tätä koiraani kohtaan on muuttunut, esimerkkinä, tuttavallani on uros joka ei voinut sietää koiraani kun tällä vielä pallit oli - oli käymässä päälle kuin yleinen syyttäjä. Sitten kun leikkautin ja pari kk sen jälkeen tämä tuttavani koira ei ollut moksiskaan koirastani
Oma uros leikattu 7- vuotiaana. Tulos: maailman ihanin, kiltein, tottelevaisin koira. Täydellinen koira. Merkkaa lenkillä, mutta ei karkaa mihinkään, eikä stressaa mistään. Kiltti ja ihana oli ennen leikkausta, nyt TÄYDELLINEN.
Minullakin on äärimmäisen ihana uroskoira, mutta erikoista siinä taitaa olla vain se, että sillä on munat tallella. En uskaltaisi lähteä leikauttamaan, jospi koirani vaikka tästä jotenkin siinä samalla muuttuisi, jota en iki maailmassa tahtoisi.