http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=satujose&source=web&cd=1&ved=0CFYQFjAA&url=http://satujose.blogspot.com/&ei=bxb7T8-KBseg4gS924nqBg&usg=AFQjCNHQUgHM4DZoOf7x6a82Wq3GUvlg6A&cad=rja
Mielenkiintoinen blogi.
Muistan SatuJosen hyvin täältä ja edellisestä blogista, joka käsitteli kirjoittamista.
Mielenkiintoinen blogi.
Muistan SatuJosen hyvin täältä ja edellisestä blogista, joka käsitteli kirjoittamista.
Vastaukset 40
Vanhimmat
"Miten heittää irti unelmasta jota kohti on kipuillut vuosia?" Hyvä kysymys ja minulle nyt tosi ajankohtainen. En heitä irti unelmasta ainakaan vielä. Toivon että et sinäkään, sillä sinulla on hyviä oivalluksia.
Niin, jossain vaiheessa jos taiteen tekeminen muuttuu elämää häiritseväksi muuttujaksi, on aika tehdä muutoksia. Irtipäästäminen ei ole huono asia. Ehkä tauko antaa lisää uutta taitoa ja kykyä nähdä taidettaan. Tai sitten ei. Oivallukset syntyvät usein ajallisella tauolla. Ja onhan elämässä toki niin paljon muutakin kuin taiteen tuottaminen, esimerkiksi muiden taiteesta nauttiminen. Priorisointia, priorisointia - sehän ei ole tunnetusti helppoa. Eikä tarvitse ollakaan. Koskapa elämä olisi?
Blogissa mainittiin julma hylkäyskirje syynä kirjoittamisen lopettamiseen. Kannattaa pitää ihan kunnon tauko ja lukea se kirje uudestaan. Kun teksti hylätään, siihen on syy, joka kirjeessä kerrottiin. Ehkä kirjoittamista on mahdollista parantaa, jos ottaa opikseen.
No en nyt käynyt blogilla, mutta eikös hän ole jo kirjoittanut niitä kevyitä romanttisia pokkareita vaikka kuinka ja paljon
?
Mikä nyt mättää ?
Hän on siis pokkaristi mutta ei oikea kirjailija. Onhan tässä vissi ero. Kävin kurkkaamassa blogia ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun satujose toipuu tyrmäävästä kustantajan hylsykirjeestä, hänen tulee kääriä hihansa ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Tuo vanhojen päiväkirjojen hävittäminen oli ehkä liioiteltua (sieltäkin irtoaisi romaani-ideoita), mutta voi olla oman mielenterveyden kannalta ihan hyvä. Minusta hän kirjoittaa selkeästi, joten epäilen että hänen kustantajilleen lähettämissä teksteissä on ollut ongelmia joko rakenteessa tai ne eivät ole aiheeltaan erityisen kiinnostavia. Itse kirjoittaminen kuitenkin näyttää sujuvan, joten ei kannata lannistua. Ennemminkin olisin huolestunut silloin, jos ei osaa muodostaa järkeviä lauseita ja ilmaista itseään ymmärrettävällä tavalla. Sellaisia ainakin tällä palstalla tulee useinkin vastaan, mikä voi tietysti johtua kiireestä.
Miksi SatuJose ei jatkanut pokkarikirjailijan uraa? Tarkoitan, jos ihminen inspiroituu kirjoittamaan viihdepokkareita, niin varmaan se on juttu, josta nauttii ja jota haluaa tehdä lisää. Kirjoittaminen käy työstä, kiinnostaisi tietää miksi ura pysähtyi vai loppuivatko aiheet, ideat?
Kai kunnianhimo ajaa eteenpäin. Tässä tapauksessa ehkä hylsyt pysäyttivät. Mutta ainahan voi jatkaa pokkarilinjalla. Onko muuten tietoa, onko joku päässyt Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi pokkarikirjailijana vai onko vaatimuksena kovakantinen ja kaupallisesti tunnustettu kustantamo?
Kun puhutte "pokkarikirjailijasta" niin mitä tuo tarkoittaa ? Kuka on kustantaja ?
Kolmiokirja. Lääkäri- ja timanttisarjoista on kysymys.
Satujose kirjoittaa taas. Mihin kissa karvoistaan pääsee. :)
Vaikuttaa siltä kuin suunta olisi kateissa niin kirjailijan kuin siviilimaailman osalta. Kaaoksesta voi syntyä kiehtovaa taidetta. Katsellaan, mitä tapahtuu.
Satujosen blogista lainaus:
"Koska minä nautin kirjoittamisesta, keskityn seuraavat 5 viikkoa hautomaan käsikirjoitustani luovien alojen hautomossa."
Mikä tuollainen hautomo on?
Olen huolissani Satujosesta
En tunne häntä, mutta hän on ollut joskus erittäin aktiivinen juuri täällä kirjailijanalut palstalla.
Silloin hän oli itsevarma ja toiveikas. Hänellä oli paljon tietoa kirjoittamisesta ja hän saattoi koska tahansa kirjoittaa pitkän esitelmän kirjoittamisen teorioista ym. asioista.
Kun Satu alkoi menestyä lääkäri- ja romantiikkapokkareiden kirjoittajana, hän perusti kirjoittamista käsittelevän blogin ja jättäytyi tämän palstan ulkopuolelle.
Nyt Satujosen blogin alaotsikkona on: Epätäydellisen naisen epäonnistunut elämä ja muita tarinoita.
Ei liene liioiteltua olettaa, että itsevarmuus ja toiveikkuus on vaihtunut masennukseksi?
Tätäkö se kirjoittaminen tekee?
Miten voisi ja osaisi auttaa tuntematonta netti-ihmistä?
PS. Eivät ole tainneet muutkaan sen aikaiset palstalla räksyttäjät mitään julkaista, jos omakustanteita ei noteerata.
Pokkarikirjailija on oikea kirjailija eli kustantaja ostaa tekstejä. Jos omat tavoitteet ovat korkeammalla, ottaa varmasti aikansa toipua pettymyksestä, mutta ammattikunnan perusehto on nimenomaan ammattimainen, kustantajan julkaisemien teosten kirjoittaminen.
Minun ei nyt tietenkään pitäisi laittaa tähän minkäänlaista kommenttia, mutta
laitanpa kuitenkin mieleeni tulleen kysymyksen, että:
Kuinka vaikea ja kivinen on tie jonka joutuu kulkemaan että romanssipokkarikirjoittajasta kehkeytyy
kaunokirjoittaja
ja vieläpä Suomessa arvostettu sellainen ?
Ja selvyydeksi tuohon alkulauseeseeni, että minähän olen
vain
itse kustantanut runokirjani
juokse pupu juokse
Miksei pitäisi? Kivinen tie on kaikilla, jos sen niin tahtoo nähdä, mutta onhan useamman tunnetun kirjailijan taustalla vuosia kestänyt viihdeura salanimellä. Viihteen kirjoittaminen on erittäin hyvä tie kaunokirjailijaksi, eikä mitenkään väheksyttävä kirjailijanura muutenkaan. Jostain syystä entiset viihdekirjailijat eivät vain asiasta metelöi, ihan turhaan. Ammattilaisia, ehdottomasti.
" entiset viihdekirjailijat eivät vain asiasta metelöi "
sepäse
sepäse
hehe !
Mitä hehettelyä tuossa on? Moni kirjoittaa varmasti henkensä pitimiksi edelleen viihdettä salanimellä. Apurahojen saaminen kun ei ole itsestäänselvää, kilpailu on kovaa. Kirjoittaminen elääkseen vaatii paljon enemmän kuin monikaan täällä kirjoitteleva alkuunkaan tajuaa.
salanimellä tai ilman, mutta
päästäkseen arvostetuksi kaunokirjailijaksi
kirjailija piti kirjoittamani tuossa aloittamassanikin, eikä kirjoittaja, joten tulkoon korjatuksi.
Tänpäivän lehdessä on hyvä arvostelu, mutta sen onkin kirjoittanut naiskriitikko,
kirjailija Pulkkisen uusimmasta.
Myös kriitikot ovat.
Tämä kaunokirjailijoiden oma maailma on näin ulkopuolisena koettuna4
kummallinen.
Että kenellä on se oikea jäsenkirja ja mitä kaikkea milloinkin pitää olla.
Ja tässä taannoin oli hesarissa tämä turkulainen kirjailija Korhonen uuden kirjansa myötä esittelyssä.
Ja voevoevoe.
Aika säälittävää menoa hesarissa.
Joo.
Olet ymmärtänyt väärin, kyse ei ole kaunokirjailijoiden maailmasta, vaan kustantamisen, arvioimisen ja lukemisen maailmasta, siis maailmasta, johon kirjailija itse ei voi vaikuttaa. Jäsenkirja kirjailijaksi tulee kirjoitetuista ja kustannetuista kirjoista, olivat nämä mitä lajia tahansa. Kyllä kirjailija arvostaa kirjoittamaansa ainakin elantonsa arvosta, mutta muu maailma ei ajattele samoin. Siksi monipuolisuutta ei välttämättä "mainosteta" vaikkapa kustantajan sivuilla, vaikka se CV:ssä olisikin.
Minulla on tietysti ihan oma käsitykseni kaunokirjailijoiden maailmasta, jonka olen vuosien varsilla kasannut yhdeksi möykyksi, joka on
kateellisia selkäänpuukottajia kaikki tyynni ja
tykeimmin menee niillä, jotka
kirjoittavat tuotannoissaan ulos kaiken,
niin läheisensä kuin naapurinsa kuin kumminkaimankumisaappaidenväritkin.
Juu.
Näin se minulla menee.
Kuinkas Teillä kaikilla muilla ?
Entäs kustantajat, millaisia he ovat, hyviksiä vai pahiksia?
" kaunokirjailijoiden maailmasta, jonka olen vuosien varsilla kasannut yhdeksi möykyksi "
kirjoitin yllä, ja se maailma sisältää kyllä kustantajat ja kriitikot ja yleensäkin kaiken kaunokirjalliset kuviot. Minulle runous ja kaunokirjalliset teokset ovat sitä ykköstä.
Mitä tarkoitat "ykkösellä"?
Huomaan, että kirjoittaessani niinkuin puhun en aina saa ymmärretyksi Teitä lukijoita. Ykkösellä tarkoitan siis,
että runous ja kaunokirjallisuus ovat minulle sitä ainoaa oikeaa kirjallisuutta, mutta niitä kaikkia muitakin lajeja, genrejä, on seurattava, jotta pysyisi kärryillä ja olisi vertailua.
Olen ajatellut, että draamaan pitäisi syventyä vieläkin enemmän, siis minun,
kirjoittamalla
draamaa.
Ja täällä kun pidän tätä "päiväkirjaani" niin aika paljastavaahan se on osaltani.
Olenko jotenkin addikti,
ai en ole,
ai olen
?
On tietysti monenlaisia kirjailijoita. Pokkarikirjailija, omakustannekirjailija ym.
Oikein listanhan voisi koostaa, että
minkälaisia
kaikenlaisia
kirjailijoita
niitä täällä armaassa Suomessa onkaan.
Ja keneillä menee
tykeimmin ?
Alle promille käsikirjoituksista julkaistaan ja niistäkin osa suhteiden avulla.
Harva pystymetsästä tuleva on niin lahjakas että ylittää julkaisukynnyksen.
No niin, ei kai ketään kiinnosta tyhjästä syntyminen, vaan tyhjyyden täyttäminen omilla näkemyksillä?Ja se vaatii lahjakkuutta, personaallisuutta ja uteliaisuutta kerätä, syntetisoida monenlaista tietoa. Kirjailijan työ on äärimmäisen kiehtova juuri taiteen vaikeudessaan ja haastavuudessaan. Kunnianhimoiselle sopii juuri taidetyö ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kyllä.
Niin.... kukas siitä julkaisukynnyksen ylittämisestä kirjoitti?
Niin, onko kolmiokirjalle kirjoittava oikea kirjailija?
Onko hän edeslähempänä julkaisukynnyksen ylittämistä kuin tavalliset harrastajat?
Miksi kolmiokirjalle kirjoittanut kirjoittaja olisi oikea kirjailija? Hänen tekstejään on ainakin julkaistu niin, että niistä on maksettu palkkiokin, toisin kuin moni tällä palstalla pyörivä harrastaja...
Paikallinen ravintola järjesti laulukilpailun, jonka eräs nuori mies voitti.
Voitto kihahti päähän, ja mies kerjäsi haastatteluja jokaiseen mediaan, paikallisista valtakunnallisiin. Lisäksi hän alkoi keikkailla.
Sitkeällä puurtamisella hän sai muutaman pikkujutun itsestään jopa valtakunnan mediaan.
Keikkojakin tuli muutamia. Jotakin sukujuhlia ja hirvipeijaisia.
Hän tuntee vieläkin olevansa laulaja ja julkkis, vaikka ihmisten naureskelu on muuttunut sääliksi aikoja sitten.
Sama juttu on kirjailijaksi ryhtymisellä.
Jos kirjailijana olemisen voi itse päättää, niin ei kannata päättää sitä liian aikaisin.
Jos noista kolmiokirjajutuista ei pääse pian oikean kirjan julkaisemiseen, niin kannattaa pitää itseään tavallisena harrastajana edelleen.
Sitäpaitsi monet harrastajat julkaisevat kirjan ilman, että ovat kirjoittaneet kolmiokirjajuttuja, joten ei kannata edes korostaa olevansa erityisen tasokas harrastaja.
Ei pidä katkeroitua, jos sitä oikeaa kirjaa ei tule. Myös ei kannata kadehtia niitä, jotka ovat päässeet kirjailijoiksi.
Nauttikaa harrastuksesta, älkää stressatko!
Aloitin aikanaan kirjailijanuran sattuman oikusta: löytyi aihe ja lukijaryhmä, jolle halusin kirjoittaa. Kirjoitin teosta tasaisesti ja epätasaisesti pitkin vuotta, lähetin yhdelle kustantajalle odottamatta sen suurempia.
Kun oli pari kuukautta kulunut, soitettiin ja pyydettiin kustantamoon aamukahville. Solmin sopimuksen. En kuitenkaan kokenut, että ulkoisesti mikään olisi elämässä muuttunut. Sisäisesti alkoi toki oma prosessi, mutta sitä en osannut ymmärtää, rekisteröidä.
Kirja sai mukavan vastaanoton ja minua rohkaistiin kustantamon sekä lukijoiden puolelta kirjoittamaan lisää. Koska työ tuntui mielekkäältä ja jatkoin tekemällä toisen kirjan. Olin valmistautunut vanhaan hokemaan, että toinen teos on hankala, mutta ihmeeksi huomasin omalla kohdallani tämän kirjoituskerran helpommaksi kuin esikoisen kohdalla. Se johtui varmaan siitä, että olin tehnyt tarkan treatmentin, jonka mukaan toimin. Ja ehkä osasyynsä oli lukijapalautteen inspiroinnissa.
Sain kolmatta teosta varten pidemmän apurahan, myös neljännelle. Uskalsin jäädä virkavapaalle. Onneksi työnantaja oli ymmärtäväinen, kulttuuriystävällinen ja vaivaton vapaan järjestelyssä. Kirjoittaminen virkavapauden aikana oli kunnianhimoisempaa, tyyli ja näkemykset vaihtuivat, kokeilu ja irrottelu tulivat aiemman ehkä varman päälle kirjoittamisen tilalla. Ymmärsin myös, että olin luomassa jonkinlaista "uraa". Taideura on kuitenkin niin erilainen kuin muut ammattiurat, etten mielelläni vertaisi niitä keskenään.
Kuudenteen sain pienemmän apurahan, kirjoitin sitä työn ja virkavapauden ohessa miettien jäisinkö kokonaan päätyöstä pois. Puolison mielestä ajatus oli mahdollinen ja mielekäs, itse olin epäileväinen. Lopulta pitkällisen pohdinnan, hautomisen jälkeen tein niin. Tietenkin talous romahti, mutta kirjoittaminen ja suhde omaan taidenäkemykseen muuttui aika radikaalisti, joten en varsinaisesti ole katunut. Onhan aina mahdollista palata takaisin järkevään työmaailmaan, mutta oma kirjoitustyö on muuttanut tapaani ajatella, elää, että minulle riittää tämä.
Kirjoittaminen on nauttimista. Eri elämänvaiheissa se voi olla hyvinkin erilaista. Tunnen kollegoja, jotka ovat kirjoittaneet hyvin nuoresta vapaina kirjailijoina, he ovat kertoneet, etteivät ole kokeneet omassa kirjoittamisessaa suuria muutoksia. Tarinat voivat viedä monenlaisille retkille. Omani on tällainen.
Satujose suunnittelee Reginan kirjoituskilpailuun osallistumista.
Kuka muu aikoo osallistua?
Käsittääkseni Satujosen takana on useita kirjoja julkaissut kirjailija.
mutta entäs jos tän
Satujose
takana onkin useita eri kirjailijoita ?
Ajatus vahvistuu..
Ilmoita itsestäsi Satujose. Blogi on lopetettu. Bloggaatko omalla nimellä jossakin?
Tämä tuntuu merkilliseltä.
Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä
http://satujose.blogspot.com/
Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia. Jos arvelet, että on tapahtunut virhe, ota yhteyttä blogin kirjoittajaan ja pyydä kutsu.
Ehkä Satu on kyllästynyt kaikenlaiseen pyöritykseen ja haluaa olla rauhassa.