1v 3kk kiinni koko ajan

Niin,sellaista se on lapsen kanssa. Tämän ikäiset tarvitsevat vanhempiaan ja ovat heistä riippuvaisia.

Vai kuvittelitko että he vuoden jälkeen sanovat että "heippa äiti ja isi. En tarvitse teitä enää!"

Anteeksi nyt näin karskisti sanottu,mutta en voi ymmärtää miksi ei voi käsittää sitä että vielä yli 1 vuotias on PIENI. Ja tarvitsee vanhempiaan lähelle. Ei se eroahdistus valokatkaisijaa vääntämällä lopu kun 1 v. täyttää. Joillakin se voi mennä sinne 2 vuotiaaksi asti.

Annetaan pienien olla pieniä. Hetken he sitä vain ovat.

Huutoa voi tyynnytellä ja näyttää että äiti/isä on paikalla vaikka huomio on hetkeksi jossain muualla.

Meillä lapsi on 1,5 v. eikä mitään tietoa siitä että saisi rauhassa vessassa käydä tai tehdä ruokaa. On sitä istuttu lapsi sylissä pöntöllä ja luettu kirjaa. Tai tehty ruokaa ja samalla käyty lattialla halimassa ja leikkimässä palikoilla.


"ahdistaa kun toinen on koko ajan lähellä."

Ja lapsi on vasta 1 v 3 kk ja vielä on pitkä matka aikuisuuteen? Voi,voi... en muuta osaa sanoa. Sitä ne pienet ovat. Lähellä koko ajan ja täysillä painetaan klo 06-20. JOKA PÄIVÄ.

Edellinen vastaaja on kyllä ihan oikeassa minusta eli ei esim eroahdistus välttämättä vielä minnekään ole mennyt. Ja käsittääkseni niitä sellaisia kausia voi tulla useampia. Sinua itseäsi ehkä helpottaisi kuitenkin ajatella, että lapsesi elää nyt todnäk jotain aika lyhytkestoista vaihetta, josta ehkä jo puolen vuoden päästä on vain muistot jäljellä.

Minä otan vauvat yleensä mukaan vessaan, kun ei ne siitä nyt mitenkään häiriinny. Tämä seuraava neuvo varmaan kirvoittaa kovat vastalauseet, mutta sanonpa kuitenkin. Jos jostain syystä tarvitsen hieman enemmän rauhaa, esim ruuanlaittoon, niin olen käyttänyt telkkaria lapsenvahtina. Meillä ei isommat eikä pienemmät katso telkkaria kuin pari kertaa viikossa, mutta siitä on tietyissä tilanteissa suuri apu. Olen saanut jo 10 kk lapsen nilkastani irti avaamalla tv:n. Olettaen tietty että sieltä tulee jotain rauhallista katsottavaa eikä lasta jätetä pitkäksi aikaa tv:n lumoihin.

Sä kysyit vielä siitä että miten pitäisi reagoida huutoon. Ei ole varmaan hyvä jättää sitä huomiotta noin pienellä, mutta toisaalta luulisin että lapselle pitäisi riittää osittainenkin huomio jota ruuanlaiton ohessa voi antaa. Miten lapsesi reagoi huutaessaan jos annat hänelle käteen jonkin lelun tai kynän ja paperia tai vaikka omenanpalan? Eikö hänen huomiotaan tosiaan pysty harhauttamaan sinusta?

Ihan normaalilta lapselta tuo kuulostaa :D Meidän kolme veelläkin taitaa olla vielä eroahdistus! Jos lapsi haluaa olla lähellä niin koita ottaa mukaan touhuihin. Meillä on päässyt helpommalla, kun jättää vessan ovet auki, ottaa ruuanlaitossa mukaan värkkäilemään, pyykkejä ripustamaan, imuroimaan jne. Televisiota en ole katsonut vuosiin rauhassa kuin iltamyöhällä. Keksi muksulle tekemistä siksi aikaa, kun teet välttämättömiä hommia. Jos hän on hoidossa, muista pyhittää aikaa myös ihan teille kahdelle päivän mittaa. Kohta se muksu kasvaa ja huomaat, ettei se enää kaipaa äitiään ja touhottaa omiaan. Silloin näitä aikoja tulee ikävä!

Kiitos vastauksista,

Sinulle "en käsitä"-otsikolla kirjoittanut haluan sanoa, että en tosiaan kuvitellut ettei lapseni tarvitse läheisyyttä tai että 1v täytettyään kuin salamaniskusta on jo omatoiminen. Ei kaikki äitit nyt vaan jaksa esittää superäitejä joille lastenhoito on kuin juhlaa, eikä mikään askarruta. Äitiyteen liittyvät tunteet on ihan normaaleja, myös negatiiviset. Ja tässä asiassa koin ahdistusta, ja kun puhun siitä ja luen muiden kommentteja, ymmärrän, että tämä on normaalia ja ahdistus helpottaa.

Ja sitten ihmetellään miksi äitit masentuu tai tekee kamalia tekoja lapsilleen, kun jos asioita ottaa esille niin saa tollaisia kommentteja vastaukseksi. Itse ainakin ymmärrän sen, että muilla voi olla sellaisia huolia jotka minulla ei aiheuta ongelmia. No, mutta kiitoksia muille hyvistä vinkeistä, ja ehkä itselleni helpotti jo se, että sain asian kirjoitettua paperille.

Meillä oli tosi pahaa eroahdistusta 1v ja 1v6kk välissä. Sitten alkoi helpottaa. Nyt on oikeestaan tosi leppoisaa 2v kanssa kun ei (ainakaan vielä) kauhean paha uhma :)

Minustakin kuullostaa normaalilta eroahdistukselta, saattaneepi myös hampaiden tulo vaikuttaa asiaan. Itselläni on juurikin saman ikäinen lapsi ja lisäksi kohta 4 vuotias. Enkä minäkään kyllä vessassa saa yksin olla, meillä lapset leikkii siellä minun seurana kun sinne menen.:/ Joskus ois tietysti kiva siellä olla rauhassa, mutta..Ruuanlaittossa kanssa saatetaan roikkua lahkeessa mutta jos en pysty pitämään samalla sylissä esim. kun teen kastiketta niin sitten olen ottanut lapsen syöttötuoliin siihen lähelle että hän näkee mitä äiti tekee. Yleensä sekin on jo ollut tarpeeksi rauhoittavaa. Pyykkejä en myöskään laita yksin, ne levitetään pitkin huoneita ja saan yleensä niitä keräillä milloin mistäkin kuivumaan mutta sekin sujuu ilman kiukutteluja kun he saavat "auttaa".=D Tsemppiä, kyllä se siitä joskus rauhoittuu. Paljon vaan haleja ja suukkoja sillon kun siihen on aikaa.=)

Miksi laitat vessan oven kiinni..? Itse kun käyn vessassa niin annan oven olla auki, niin ei tule pienelle hätä kun äiti meni oven taakse piiloon.

Voi hyvänen aika, kai sitä nyt saa kakalla käydä ovi kiinni. Meidän 1v1kk on sellainen, että änkee vessassa itsensä pesukoneeseen (saa luukun itse auki), menee tonkimaan lattiakaivoa jne kaikkea sellaista, joka ei hänelle ole hyväksi. Minä olen siis nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi pitää vessan oven kiinni. Itkua joutuu kuuntelemaan joo, mutta eipä se kakkaaminen niin kauan vie aikaa, että lapsi siitä jotain elinikäistä traumaa saisi!

Mutta aloittajaa kohtaan tunnen sympatiaa. Meidän lapsi on kans aivan hirveän aroahdistunut. Joinakin päivinä olis vain sylissä, ihan kaiken aikaa. Turha silloin edes yrittää tehdä mitään. Lisäksi lapsi ulisee, märisee, itkee, huutaa myös silloin kun on sylissä. Tyytymätöntä ulinaa, surumielistä märinää, välillä raivoitkua, ja niin edelleen. Kaikki unille käynnit on 0,5-2 tunnin huutotaistelun takana. Helpoimmillaankin hermoja raastavan ulinan takana. Itselleni juuri tuo tyytymätön ulina ja märinä on kaikkein vaikein kestää kuunnella. Toistaiseksi ainut (meillä) ulinaan auttava konsti on ollut tuttipullo. Sillä rauhoittuu edes hetkeksi.

Näille kaiken tietäville, besser-wisser, muita paremmille mutseille esitän kysymyksen, että eikö teitä KOSKAAN ahdista? Oletteko aina hempeitä, ihania, maailman parhaita äitejä lapsillenne? Ihan kaiken aikaa? Ikinä ei yhtään ota pattiin, ei ahdista, eikä suututa lahkeessa roikkuva, maailman rakkain pikku-märisijä?

Minä tulin (turhaan...) hakemaan apua/vertaistukea tältä palstalta lapseni eroahdistuksen aiheuttamaan omaan ahdistukseeni. Kun tekee mieli vaan huutaa suoraa huutoa ahdistuksen takia, joka taas johtuu lapsen eroahdistuksesta. Kun lapsi vaan märisee, ulisee, kiukkuaa ja itkee. Niinä päivinä tuntuu oma mielenterveys olevan aika heikoilla kantimilla. Ja juu, sellaiselle joka nyt kauhistelee, että "Miksi ihmeessä teit sitten edes lapsia?!" niin voin sanoa, etten olisi tehnyt jos olisin tiennyt etukäteen tämän ahdistuksen määrän. Perheneuvolaan ollaan menossa koko porukka, juttelemaan sillä sitä kaipaan eniten. Että saan puhua ahdistukseni ulos!

Eiköhän aika monella ole joskus sellainen olo, ettei jaksa ja haluaisi olla vaan yksin hetken. On niitä itselläkin ollut, tosin ei joka viikko eikä kovin pitkäkestoisia, mutta ihmiset ovat erilaisia. Olen huomannut, että jos sellainen fiilis tulee niin lasta ei saa rauhoittumaan. Lapsi aistii hermostuneisuuden ja hermostuu itse entistä enemmän. Jos sellaista on tullut olen antanut hetken huutaa ja mennyt hetkeksi toiseen huoneeseen ja yrittänyt laittaa ajatukset muualle tai laskenut numeroita päässä ja kun on rauhoittunut ja saanut fiiliksen, että saan lapsen rauhoittumaan niin onnistuu huomattavasti paremmin.

Meillä oli kanssa tuossa 1v tienoilla koko ajan tulossa syliin. Sitten ahdistaa kun on sotkuista ja vielä lisää ahdistaa kun mies tulee kotiin ja valittaa sotkusta, etteikö täällä ole kuin maattu kotona. Joskus onnistuu, että lapsi auttaa pölyjen pyyhkimisessä yms. mutta ei aina, ei todellakaan aina ja kiinnostus ei 1v kestä vielä kovin pitkään samaan asiaan.

Olen ottanut lapsen mukaan vessaan, on meilläkin yritetty kaivella lattiakaivoa yms. mutta niihin ei auta muu kuin kieltäminen. Jossain vaiheessa se lapsi kuitenkin alkaa käymään vessassa ja kaikki mikä on uutta kiinnostaa, eli edessä joka tapauksessa. Tiedän sekään ei ole helppoa, mutta kannattaa miettiä, että jos nyt sanon tuosta asiasta kolme päivää koko ajan, muutaman päivän taukoa ja taas muutaman kerran niin se on taas ohi pitkäksi aikaa ja pääsee helpommalla. Sillä mä olen siitä ainakin selvinnyt, kun meillä niitä rajoja kokeillaan ihan kunnolla, ennen kuin menee perille. Mutta tosiaan vessassakäynnit nyt on aika pieni osa päivää, että se tuskin tässä oli se pääpointti :)

Ruoan laitossa pyrin ottamaan lapsen istumaan syöttötuoliin ja vähän isompana pöytätasolle. Antaa jotain tutkittavaa, vaikka tyhjä kulho ja kauha millä voi leikkiä. 1v voi kyllä kaataa jotain johonkin kulhoon, mutta aina ei sellaista ole. Salaattia tehdessä voi hyvin antaa kurkun palan tmv mihin voi keskittyä. Jossain vaiheessa ostin niitä leikkiruoka juttuja, ja ensin niitä näyteltiin ja aina kerroin mikä hedelmä tai vihannes ja sitten on laittanut niillä ruokaa kun olen tehnyt itse. Joo ja voishan niitä oikeitakin antaa, mutta ne kärsii siitä kun niitä heitellään ja painellaan yms. Niin ja sitten ihan vaan kertoo koko ajan mitä tekee. Lapsi opettelee siinä kun haluaa tunkea syliin, kun tekee jotain. Olen selostanut koko ajan mitä tekee ja jossain vaiheessa oli tosi hauskaa kun teki ruokaa ja sanoi vaikka laittavansa paistinpannulle kanaa, niin lapsi matki kanaa kotkot ja räpytteli siipiä yms. Koko ajan vaan yrittää jollain keksiä jotain mielenkiintoista niin pääsee vähän helpommalla. Päästää lapsen siihen vierelle ja yrittää selittää, että äiti tarvitsee molempia käsiä.

Vaikka nyt tuntuukin kauheelta niin kyllä se siitä helpottaa lapsen kasvaessa. Meillä lapsi on nyt 2v ja asunto pysyy jo siistinä ja on aikaa jopa tehdä asioita rauhassa. Isompi lapsi keksii enemmän leikkejä, kykenee useampiin leikkeihin ja jaksaa keskittyä huomattavasti pidempään. Toki huonoja päiviä voi olla jos on nukuttu huonosti, mutta ne ovat onneksi harvinaisempia. Joten tsemppiä vaan! Yrität miettiä, että ei tässä mene enää kuin kuukausia, että helpottaa. Kuinka nopeasti jo ensimmäinenkin vuosi meni...

Niinkuin monessa tekstissä luki että ihan normaalia että lapsi haluaa huomiota ja on tietty ikä kun sitä halutaan enemmän jossain vaiheessa kuitenkin menee ohi ja alkaa äiti viha:D meillä suhteellisen rauhallinen 1v poika eikä suostu yksin jäämään toiseen huoneeseen esim vessa käynnin ajaksi joten olen laittanut oven auki ja lapsen syöttötuoliin ni viihtyy siinä hetken samanlailla jos suihkussa pikasee käy helpottaa kun ei tarvitse koko ajan kieltää lasta menemästä joka paikkaan:)