On äärettömän mielenkiintoista, että AINA, kun minulla synkkaa jonkun ihmisen kanssa henkisesti tosi hyvin, hän ei säväytä seksuaalisesti millään tavalla. Ja sitten toisin päin: sellaiset ihmiset vie aina jalat alta, joiden luonne ei sovi yhtään omaan luonteeseen. Olenko jotenkin kieroutunut vai onko se jotain luonnon ironiaa? Toimivatko ihmiset kuin erinapaiset magneetit, eli vastakohdat vetää toisiaan puoleensa?
Elämässäni on nyt kaksi ihmistä, joista toinen edustaa tätä ensiksi mainittua "henkistä" tyyppiä ja toinen "jalat alta" -tyyppiä. Molemmat ovat ilmaisseet omilla tavoillaan olevansa kiinnostuneita minusta ainakin jonkin verran. Henkinen tyyppi on ystäväni, ja hän on oikeasti tosi upea ihminen, jonka kanssa saa aikaan mahtavia keskusteluja. Mutta hän ei vain sytytä minua millään tavalla! Tahtoisin olla kiinnostunut hänestä ja hän olisi varmaan ihana tyttöystävä. Mutta kun ei niin ei.
Jalat alta -tyyppi on koetellut hermojani moneen kertaan, ja olemme eri mieltä lukemattomista asioista. En voi sietää useimpia hänen kavereitaan ja luultavasti ei hänkään minun kavereitani. Mutta auta armias kun vaikka hipaisemme toisiamme vahingossa! Kaikki järjelliset ajatukset katoavat päästäni ja haluan vain koskettaa sitä ihanaa naista...
Sama on toistunut aiemminkin niin miesten kuin naistenkin kohdalla. Kaikkea ei ilmeisesti voi saada samassa paketissa. Pitäisi osata tehdä jonkinlainen kompromissi, mutta en tiedä kumpaan suuntaan pitäisi kallistua...
Elämässäni on nyt kaksi ihmistä, joista toinen edustaa tätä ensiksi mainittua "henkistä" tyyppiä ja toinen "jalat alta" -tyyppiä. Molemmat ovat ilmaisseet omilla tavoillaan olevansa kiinnostuneita minusta ainakin jonkin verran. Henkinen tyyppi on ystäväni, ja hän on oikeasti tosi upea ihminen, jonka kanssa saa aikaan mahtavia keskusteluja. Mutta hän ei vain sytytä minua millään tavalla! Tahtoisin olla kiinnostunut hänestä ja hän olisi varmaan ihana tyttöystävä. Mutta kun ei niin ei.
Jalat alta -tyyppi on koetellut hermojani moneen kertaan, ja olemme eri mieltä lukemattomista asioista. En voi sietää useimpia hänen kavereitaan ja luultavasti ei hänkään minun kavereitani. Mutta auta armias kun vaikka hipaisemme toisiamme vahingossa! Kaikki järjelliset ajatukset katoavat päästäni ja haluan vain koskettaa sitä ihanaa naista...
Sama on toistunut aiemminkin niin miesten kuin naistenkin kohdalla. Kaikkea ei ilmeisesti voi saada samassa paketissa. Pitäisi osata tehdä jonkinlainen kompromissi, mutta en tiedä kumpaan suuntaan pitäisi kallistua...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla tulee mieleen, että jos harrastaisitte seksiä tämän sytyttävän persoonan kanssa, niin mitä tapahtuisi...todennäköisesti lataus purkautuisi, ja mitä jäisi jäljelle?
Ehkä kumpikaan näistä ei ole se oikea?
Joo, totta. Olen ajatellut samaa, että kumpikaan ei taida olla se oikea. Kummankaan kanssa suhde ei varmaan onnistuisi pidemmän päälle, eri syistä vain. Ihmettelen vain sitä, miten tämä tuntuu aina menevän näin. Ja kyse ei ole vain pelkästä latauksesta ennen seksiä, vaan jotenkin sen vaan vaistoaa jo etukäteen, kenen kanssa synkkaa sängyssä ja kenen kanssa ei. Ja siinä vaiheessa asiat vasta monimutkaisiksi menevätkin, kun sitä seksiä on harrastettu ja on todettu, että todellakin synkkaa sillä puolella. Mutta sitten ihminen on muuten ihan vääränlainen itselle. :/
Jos sä et sitten ihan pohjimmiltasi haluakaan perinteisen mallin parisuhdetta... Jos sulle olisi toimiva ratkaisu, että sulla olisi vakituinen seksikumppani, mutta muuten teidän ei tarvitsisi yrittää sovittaa elämiänne yhteen? Vaihtoehtoisia elämänmalleja on niin monia. Mikäs siinä, jos aikuiset ihmiset keskenään sopivat pelin säännöt eikä ketään käytetä tunnetasolla hyväksi...
mjaa tutusstu kumpaankin paremin ja katso sitten vieläkö samat on tunteet.
Elämäntilanteet muuttuvat, arvomaailma ja mielipiteet kehittyvät. .
Tekijät kuten; viehätysvoimaa.. Se asia ei nimittäin tule muuttumaan....
( Intohimo on väkevä seksuaalinen voima - joidenkin kohdalla miltei vastustamaton.)
Sanotaan, että rakkaus tekee sokeaksi.
Rakastuu niin,että sydän ja tunteet ottaa vallan järjestä.
Itseasiassa mulla vähän sama ongelma. Toinen on ihmisenä aivan pas ka, ja mitään en ole elämässäni katunut kuin hänen tapaamistaan.Minkäs teet kun haluaa vaan niin sairaasti toista.
Toinen taas on järkähtämättömän itsepäinen ja vaativa, omilla jaloillaan seisova aikuinen nainen, jota en voi kuin ihailla -suorastaan palvon hänen vahvuuttaan ja sitä etäisyyttä. Eniten taidan olla kuitenkin imarreltu siitä, että minä kuulun hänen suojelukseensa -jos näin voisi asian ajatella. Mutta itse seksi ei vaan täytä sitä tunnetta, jonka koin tuon toisen kanssa
Onneksi olen löytänyt itselleni kumppanin, jonka kanssa on henkinen yhteys ja seksuaalinen kemia toimii 100%.
Toivottavasti sait itses vakuutettua tolla viestillä koska mua et nimittäin saanut. Jos sun suhde toimis oikeasti niin hyvin, niin miks sä kerskailisit sillä tällaseen viestiketjuun?
Molemmat. Kysehän on valinnoista, varsinkin jos on "tarjolla" erilaisia ihmisiä.
Meistä on niiiiiin moneksi. Joko valita jompi kumpi, tai jättää valitsematta kumpaakaan.
Mun mielestä molemmat ovat tärkeitä, henkinen yhteys on kantava pilari suhteessa, mikä antaa ns. sielunkumppanuuden tunnetta. Mutta myös seksi on tärkeää suhteessa, koska et koskaan pääse niin lähelle toista kuin seksi-elämässä.
Tosin meitä on tosiaan monenlaisia, toiset heittää kilpensä heti lattialle vaatteiden myötä, toiset on hitaasti lämpenevämpää sorttia, joten ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Ehkä mullakin on kriteerinä, että mun sänkyyn ei pääse ellei ole henkistä yhteyttä, ja sama toisin päin...
Molemmat
Jos toisella ja itsellä ei ole yhteiseen suhteeseen muuta annettavaa kuin kehonsa niin suhde on todella heikolla pohjalla. Hetken huuma ei ole rakkautta. Huuma kyllä sokaisee ja vie jalat alta, mutta yhtä nopeasti kuin se alkaa se myös loppuu eikä jäljelle jää kuin käytetty ruumis ja rakkauden tyhjiö. Kehot yhdistämällä ei yhdistetä sydämiä, vaikka se siltä voisi huumassa tuntuakin. Kuvittelee, että toisella on jotain mitä itseltä puuttuu ja se vetää puoleensa. Sittenkin kun kehot jo reistailee ja kuihtuu niin henkinen yhteys on se mikä säilyy olosuhteista huolimatta.
Yhdyn edelliseen. Jostain on jäänyt mieleen ohje, että jos joku ihminen vetää puoleensa 'hullun lailla', on paras juosta äkkiä pakoon. Omat kokemukseni puoltavat tätä. Yleensä kyse on silloin jostain omasta psykologisesta probleemasta, jonka toinen aktivoi. Sikxi kai usein esim kiltti retkahtaa hyväksikäyttäjiin tai läheisyydenkaipuinen tunnekylmiin jne. Ainahan näitä juttuja voi funtsia, ei siitä haittaakaan voi olla.
Mulla on sama ongelma kuin ap:lla, mutta olen nainen. Niistä pelkän henkisen yhteyden miehistä ei koskaan kehkeytynyt suhdetta. Nyt olen kokeillut pelkän seksuaalisen vetovoiman suhdetta, ja puolen vuoden kokemuksella sanonen, ettei tämäkään kauan tule kestämään. Kaipaan todellakin sellaista, jossa nuo voisivat yhdistyä samassa ihmisessä, mutta ei. En ymmrrä. Varsinkaan en ymmärrä, miten se tuntuu olevan muilla niin helppoa.
Mulla menee ensin niin, että nekin harvat keihin löytyy se henkinen yhteys, niin heidän kanssaan sitten myöhemmin syttyy se kipinä. Koska itsekin olen hitaasti lämpenevää sorttia, niin ajatus toisesta kutkuttaa aina vain enemmän mitä enemmän aikaa menee ja tutustuu toiseen paremmin.