Mä en ainakaan ole löytänyt ketään
ravintoloista/chateista /deiteistä.
Ravintoloissa katsotaan pitkin nenänvartta
tai ei ollenkaan. Yleensä istun
yksinäni 1-2h ja lähden pois. Ei kiitos
paari-illoille.
Deittipalstalla on ollut ilmoitus ja
ne muutamat jotka vastasivat, kertoivat
suunnilleen kolmannessa neljännessä viestissä,
että kaveri löytyi..
Alan epäillä että mun ei olekaan tarkoitus
löytää enää koskaan ketään.
Olen kyllä miettinyt siirtymistä miehiin.
Kait mieskin on parempi kuin tuhannen
vuoden yksinäisyys.
Muita yksinäisiä ?
ravintoloista/chateista /deiteistä.
Ravintoloissa katsotaan pitkin nenänvartta
tai ei ollenkaan. Yleensä istun
yksinäni 1-2h ja lähden pois. Ei kiitos
paari-illoille.
Deittipalstalla on ollut ilmoitus ja
ne muutamat jotka vastasivat, kertoivat
suunnilleen kolmannessa neljännessä viestissä,
että kaveri löytyi..
Alan epäillä että mun ei olekaan tarkoitus
löytää enää koskaan ketään.
Olen kyllä miettinyt siirtymistä miehiin.
Kait mieskin on parempi kuin tuhannen
vuoden yksinäisyys.
Muita yksinäisiä ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
..aivan! Paitsi oon kyl mielummin yksin ku miehen kanssa. En tiedä, ehkä oon tylsä ku en vedä mielettömiä kännejä ja ketään turpaan yms. Jaah, ehkä sit parempi keskittyy muuhun. Ei kai hakemal mitää löydäkään. Tai jotain.
itse en ole tällä hetkellä yksin, mutta ei se ole seurustelukaan aina helppoa. melkein helpompaa olla yksin.
Minä olen miettinyt tässä sellaista melkein vakavissani, etten haluakaan ikinä seurustella kenenkään kanssa, sillä en usko, että kestäisin sitä, kun tulee ero. En usko, että mikään liitto kestää ikuisesti, tai ei ainakaan kovin pitkään, ei ainakaan minun kohdallani. En todellakaan halua mitään sydänsuruja enää tämän enempää!
olen miettinyt itsekin. eroaminen on sietämätöntä. varsinkin kun minä olen aina ollut se joka jätetään.
Juuri tollaisella asentella ei ikinä löydä ketään. Itsesääli nurkaan ja vähän positiivisempi asenne kehiin. Itse en ole löytäny ketään mistään netistä. No en kyllä ole etsinytkään ketään sieltä. Se et vaan tapaa uusia ihmisiä ja uskaltaa olla oma itsensä niiden seurassa on jo hyvä alku. Ja onhan se monta kertaa todettu et ei sitä ikinä etsimällä löydä ketään. No mun osalta on aina ollu niin. Baarista voi toki joskus löytää jonkun mutta yleensä parempi tapa tavata se joku on kavereiden kautta. Ja heteroita voi aina käännyttää;) Eli tsemppiä vaan, kyllä se siitä jos et epätoivoisesti etsi ketään. Itsellä on ollu se "ongelma" et just kun on alkanu seurustella niin sit niitä kiinnostuneita naisia kyllä löytyis enemmänkin. Ehkä sen jotenkin näkee päältäpäin jos toinen on vähän epätoivosen näköinen. Ja eihän kukaan halua mitään säälittäväää tyyppiä...
Eiku itsetunto kohdilleen, hymy naamalle ja tutustumaan uusiin ihmisiin:)
Minusta tuo on jotenkin ristiriitaista, että kun aina sanotaan, että löytyy paremmin, jos ei etsi. Jotkut sitten sanovat, että pitäisi olla itse aktiivisempi. Olen löytänyt kirjeenvaihtoilmoitusten kautta lesboja, mutta kaikki luovuttavat jossakin vaiheessa, yleensä noin viidennen viestin jälkeen ilman mitään selityksiä. Jotenkin alkaa mennä luottamus tähän hommaan. Tietäisinpä edes, mikä on se syy, miksi yhteydenpito loppuu aina niin nopeasti. Toisaalta olisi ehkä parempi olla autuaan tietämätön, sillä jos minussa on joku sellainen vika, jota ei voi korjata, niin sehän on onnetonta... Sekin kyllä pitäisi sitten kai vain hyväksyä ja mitoittaa unelmat sen mukaan, että niillä olisi edes pienen pienet mahdollisuudet toteutuakin. Ehkä minun pitäisi vaihtaa kokonaan aihepiiriä... lesboista vaikka kasvissyöjiin. Ehkä meillä löytyisikin enemmän yhteistä. En tosin itse ole 100 % kasvissyöjä, vaikka eihän sitä tiedä, voisihan sitä taas kokeilla vaihteeksi sitäkin. Olen muuten ollut elämästäni yhden vuoden pelkästään kasvisravinnolla. Paino putosi 10 kg. Toivottavasti minä en ole mitenkään epätoivoisen näköinen! Minkähän näköinen on epätoivoisen näköinen?
Ehkä ongelma on juuri siinä, että kumppania etsitään tyypillisistä iskupaikoista. tiedän aika vähän pitkäaikaisia suhteita, jotka niistä olisivat alkaneet (vaikka toki niitäkin on).
Mie en ole koskaan ollut yksin tai yksinäinen, vaikka seurustelemaattomuusaikoja on toki ollut. Kun pitää silmänsä auki ja on valmis ja halukas tutustumaan ihmisiin ylipäätään ihmisinä, pääsee pitkälle. Kumppanin jahtaaminen ei jostain syystä yleensä tuota tulosta. Mutta kun on laaja sosiaalinen piiri erilaisia ihmisiä, aina sinne jotain jonkun mutkan takaa on joku mukava tytsy ilmaantunut. Yllättävän usein heterokavereiden kautta ja aivan muualla kuin homopaarissa.
Kaikki ihmiset eivät vain ole niin sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita. Silti ne vähän syrjemmässä ja hiljaksiin olevatkin voivat olla ihan tutustumisen arvoisia ihmisiä.
Nimimerkistäni huolimatta en ihan erakko ole, mutta ystäviä tai tuttavia ei kovin runsaasti ole. Vähän, mutta hyviä ystäviä lienee parempi kuin paljon hyvänpäiväntuttuja, mutta ei juurikaan todellisia ystäviä...
Meitä lepakoita on muuallakin kuin kehäkolmosen sisäpuolella, minkä moni siellä asuva autuaasti unohtaa. Eli tuo ohje soveltuu huonosti monen naisen elämään. Ei ole paikkoja missä käydä ja nähdä muita samankaltaisia, puhumattakaan siitä että voisi luoda sosiaalisia verkostoja, joiden mutkista sitten mahdollisesti löytyisi tyttöystäväkin. Netti jää meille ainoaksi keinoksi.
Kannattaa muuttaa sieltä periferiasta kehä kolmosen sisäpuolelle, Helsinki on Suomen paras kaupunki. Monella tavalla.
sama yksinäisyys se on sielläkin kuin perähikiällä, onhan siellä ihmisiä ympärillä... muttei muuta.
Millainen on sinun mielestäsi todellinen ystävä? Olen tätä pohtinut, kun tuo on itsellenikin vähän epäselvää. Nimittäin kun olen jo ehtinyt kypsään aikuisikään, niin olen huomannut, että monelle tämän ikäiselle ihmisille taitaa olla ne muut elämänarvot tärkeämpiä kuin ystävyys. Minulla on hyviä ystäviä, ainakin pidän heitä sellaisina, mutta en esimerkiksi uskaltaisi kertoa heille omasta seksuaalisesta suuntautumisestani eivätkä he tiedäkään siitä mitään. Eikö se ole merkki aika isosta luottamuspulasta ystävien välillä! Kuitenkin ollaan joskus yhdessä menossa viihteellä ja muualla, ja lähdetään siitä käsityksestä, mikä on vallalla, että naiset etsii miehiä... Minä olen seurassa sitten ihan hiljaa, vähän epävarma ja peloissani, hiukan kyllästynyt jne. mutta pitää vaan olla mukana, en uskalla erottautuakaan porukasta... Itsekseni sitten ajattelen näitä muita juttuja, ja tunnen itseni yksinäiseksi.
Epäilemättä samoja tunteita voi kokea niin maalla kuin kaupungissakin. Minun valintani näistä kahdesta on kaupunki. Mitäs siellä perähikiällä sitten on ympärillä?
..juuri mitään, mitä ei sitten kaupungista vaikka hki.stä löydä. Sama hiljaisuus ympärillä kuin perähikiällä. Sehän on selvää että isommassa paikassa on enemmin sankaltaisia ihmisiä kuin itsekin on. Mutta siinähän se sitten on. Turha se on kuvitella että tutustuisi mitenkään paremmin ihmisiin, jossain kaupungissakaan,vaikka prosentuaalisesti olisikin paremmat mahdollisuudet.
Yksi tykkää yhestä ja toinen toisesta, olkoon sitten p.hikiä tai kaupunki. Ihan vain asuinpaikoista; ei kaupunki ole yhtään hullumpi paikka asua, mutta kumminkin en voisi kuvitella aina asuvani kaupungissa.
Kypsässä aikuisiässä olen minäkin (ainakin omasta mielestäni).
Minä pidän tuttavina/kavereina (astetta vähemmän tärkeä ihminen minulle, kuin ystävä) sellaisia ihmisiä, joille en ole uskaltanut kertoa seksuaalisesta suuntautumisestani. Mahdollisesti aivan turhaan pelkäämme kertoa asiasta?
Minulla on pari heteroystävää, jotka tietävät asian ja eivät ole mitenkään paheksuneet minua. Sen lisäksi on pari lesbo/homo ystävää. Ja sitten on niitä tuttavia, kavereita ja työkavereita, joita en koe niin läheisiksi, että "hyviksi ystäviksi" nimittäisin. Voi niidenkin kanssa joskus ihan hauskaa olla, mutta kuvaamasi kaltainen "hetero" illan vietto on aika ahdistavaa...
Minusta ei ole ollenkaan ahdistavaa viettää aikaa heteroystävieni kanssa, sillä muita ystäviä minulla ei olekaan. Voihan se olla niinkin, että hekin ovat lesboja eivätkä vain kerro siitä minulle. Pidän heitä ystävinäni, sillä he ovat sellaisia. He kohtelevat minua paljon paremmin kuin ne pari lesboa, jotka olen tuntenut vähän pitempään.
Mistähän johtuu, että netistä löytämäni lesbot ovat kaikki lopettaneet viestien vaihdon minun kanssani ilman mitän selityksiä, mutta heteroystäväni jaksavat vain jatkaa? Heteroille en ole kertonut seksuaalisesta suuntautumisestani, lesboille olen. Ehkä voisin kertoa asiasta muillekin kuin lesboille, jos olisi jotakin kerrottavaa, kuten se, että olen ihastunut naiseen tai seurustelen naisen kanssa, mutta näinhän ei ole. En ole tällä hetkellä ihastunut enkä rakastunut, vaan päinvastoin, yritän unohtaa menneitä pettymyksiä. Yritän olla vaipumatta epätoivoon tai itsesääliin. Eihän tällaisesta halua kertoa kenellekään! Mieluummin sitä vaikenee omasta yksityiselämästään ja yrittää löytää jotakin mielenkiintoa muista asioista. Mitä siitä nyt tulisi, jos heteroystävänikin hylkäisivät minut!
Onkohan se seksuaalisuus sellainen asia, mikä voi häiritä ystävyyssuhteita? En tosiaankaan ymmärrä, mikä minussa on lesbojen mielestä vikana, kun he kohtelevat minua niin välinpitämättömästi, vaikka itse olen ystävällinen. Ehkä olen vain loukkaantunut ja pettynyt ja siksi vähän katkera, ja vikahan on TIETYSTI minussa. Kaksikymmentä yhtä vastaan, ketään ei kiinnosta vähääkään. En vain ole sellainen kuin pitäisi, enkä tiedä, millainen minun pitäisi olla. En tiedä, voinko muuttuakaan. Ehkä en. Tuskin ansaitsen edes lesbon arvoninimeä nyt tai tulevaisuudessakaan.
Kauheinta kai on, jos on epätoivoinen ja katkera. Siksikö minusta piti tulla tällainen?
aikana, aikoina , myrsky iskee sieluun jälleen kerran...yksinäisyys , kuin hyökyaalto , aaltojen välissä voi hengittää ja jopa nähdäkin jotain. Kunpa näkisin tarpeeksi kauas..
hmm...aina aika-ajoin näin vaikka olen ja koetan aina ajatella positiivisesti niin joskus se hieman lipsuu.
en tule ketään löytämäänkään...
Tuolla aiemmin tällä nimimerkillä ja otsikolla taisin kirjottaa, kun joku kyseli, että mistä olette elämänne rakkauden löytäneet.
Mutta ei ole kyllä ikinä tullut mieleenkään siirtyä miehiin. Jos on oikea(nyt taas moni suuttuu) lesbo, niin ei voi edes kokeilu mielellä, ympäristön painostuksesta tai lapsen hankkiakseen olla miehen kanssa "silleen". Kaverina miehet menettelee, tämä maininta tähän, ettei taas joku hetsu vedä johtopäätöksiä siitä, että lesbot vihaavat miehiä.
Iän myötä tottuu yksinäisyyteen. Ja toisaalta voihan joku vielä elämään tupsahtaa ihan vahingossa yht´äkkiä. Näin luulen asian olevan.
Mutta tuttua on tuo minullekin, että joskus sitä istuu yksin pari tuntia baarissa katselee, kun ympäriltä tuolit viedään muihin pöytiin ja häipyy sitten kotiin. Toisaalta olen välillä itseni tupannut johonkin seurueeseen mukaan tai toisen yksikeen istukselleen seuraan. Joskus on ihan mielenkiintoista juttuseuraa saanut illaksi. Ja jos juttu ei luista, niin olen sitten häipynyt paikalta (kyllä sen huomaa, jos on oikeasti tuppautunut ei haluttuna pöytään =D ).
Joo ihan mukavaa kun olisi edes
kavereita mutta kun ei niitäkään.
Miettikää miltä tuntuu tehdä kaikki asiat aina
yksin ja viettää juhannukset , vaput yms
muut itsekseen.
Tiedän että kuulostan säälittävältä mutta
en mielestäni ole epätoivoinen enkä masentunut.
Ja kaiken kruunaa tietenkin se, että
olen melko epäsosiaalinen enkä edes osaa
keskustella ihmisten kanssa .. ja jos joku
joskus hymyilee minulle käännän pään pois ja
mietin mitähän toikin mulle nauraa..
Eikä siinä kaikki.. tervetuloa hulluuteen.. :)
mm. www.rakkaudenvalloittamat.net TAI www.netmission.fi TAI [email protected]
Eikös tämä ole Lesbot-palsta eikä Uskontopalsta? Jos nyt on pakko tuputtaa kristinuskoa, niin mielummin sitten vaikka täältä: http://www.heseta.fi/malkus/Index.htm
..mutta täähän oli hyvä veto. Toi Malkus vois auttaa yksinäisiä. Niiden sivuilla kannattaa vierailla ja ehkäpä sieltä löytää meilikamuja tai jotain.
... [email protected]
..deittinetin ilmoihin itsekin. Vastaile urakalla..;)
Kyllä se löytyy, vaikka se vähän kestää. Kaikki tiet vievät Roomaan, mutta matka kestää..
"Alan epäillä että mun ei olekaan tarkoitus
löytää enää koskaan ketään.
Olen kyllä miettinyt siirtymistä miehiin.
Kait mieskin on parempi kuin tuhannen
vuoden yksinäisyys."
Minä mietin tätä asiaa eilen illalla. Tulin siihen tulokseen, että mieluummin vaihtaisin itse sukupuoltani kuin siirtyisin miehiin.
..valitsisin hirsipuun mieluummin kuin miehet..;D