eli siis tarina hyvinkin tyypillinen lapsi oli vähä reilu vuoden kun isä ilmoitti ettei enää tahdo olla kanssani, se olikin meille kummallekkin helpotus koska viimeinen kaksi vuotta ja oikeastaan enemmänkin olivat olleet todella myrskyisää aikaa.Ero joutui nopealla tahdilla ja kaikki asiatkin saimme nopeasti sovittua niin lasten valvojalla kuin muuallakin minusta tuli tytön yksinhuoltaja lähinnä siitäkin syystä että käytännön asiat on helpompi hoitaa eikä joka ikistä lappua tarvitse juoksuttaa toisen allekirjoitettavaksi, myös suhteessani kokema väkivalta oli syynä miksi yksinhuoltajuuden halusin. Koskaan en ole asemaani yksinhuoltajana väärinkäyttänyt tai yrittänyt estää lapsen ja isän tapaamista,kerran sanoin että olisi varmaan parempi jos tapaisi lasta toisella kertaa kun oli niin väsynyt että nukahti minun sohvalleni joten koin ettei hänestä ehkä siksi ole yksivuotiaan perään katsomaan. Kaikkien pienten alkuvaikeuksien jälkeen homma lähti pyörimään ihan hyvin ja lapsi ja isä tapasi joka toinen viikonloppu , mieheltä meni asunto alta ,mutta edelleen tapaamiset jatkuivat isovanhempien luona en siis evännyt tapaamisia silloinkaan , pystyimme omasta mielestäni sopimaan ja keskustelemaan lähestulkoon kaikesta nätisti sovussa mikä lasta koski. Minä itse rupesin uuteen parisuhteeseen ja jatkoin eteenpäin ja rupesin jonkun ajan kuluttua odottaa lasta uuteen suhteeseen,silloinkin vielä yhteis työ sujui mutkattomasti , pian kuitenkin myös hän löysi uuden kumppanin jonka jälkeen onkin tullut sitten kaikenlaista epämiellyttävää, lapsi tapasi isäänsä uudessa ympäristössä ja oli ilmeisimmin osottanut mieltään muista paikalla olevista lapsista ja ollut mustasukkainen isästään , niin minä kuulin asiasta haukut että millainen äiti mahdankaan olla kun lapsella ei ole minkäänlaista kuria ...sunnuntaina kun lapsi tuli kotiin oli hänet diagnosoitu mielikuvituksettomaksi ja ettei osaa leikkiä tai keskittyä , toki äitinä puolustin lastani tosi asioiden puitteíssa ja yritin tuda esiin että kolmivuotiaan ei ehkä ole ollut ihan helppoa sopeutua uuteen tilanteeseen kun ympärillä on tapahtunut useita muutoksia viimeisen kahden vuoden aikana molemmilla uudet puolisot, juuri syntynyt pikku sisarus ... mutta kaikki meni sen piikkiin että lapsi pitäisi saada tarhaan oppimaan tapoja kun minä en niitä kuulemma osaa opettaa , olo ollut todella ikävä pitkän aikaan kyseisen viikonlopun jäljiltä ja olen kysynyt syytä hänen käyttäytymiselleen mutta vastaus oli se että minä olen kuulemma pompottanut häntä viimesen kaksi vuotta ... itse en sitä allekirjoita eikä hänkään siihen asiaan osannut vastata kun kysyin että missä asioissa hän on kokenut minun niin tekevän. Olen myöskin pyytänyt että voisinko joskus vaikka vaan ihan pikaseen tervehtiä hänen uutta puolisoaan koska kuitenkin lapseni viettää aikaa kyseisen ihmisen kanssa joka toinen viikonloppu , pyynnöstäni huolimatta en ole kyseistä ihmistä koskaan tavannut. miten te muut suhtautuisitte asiaan minun sijassani?
...ex...
exx
11193
0Äänestä
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi luoja mitä tilityksiä,,jaksoin lukea 2 riviä!
sinulla on 2 korvaa, toisesta sisään ja toisesta ulos. Pääasia, että itse tiedät lapsesi asiat. Kuulostaa täysin normaalilta. Jos lapsella on kaikki hyvin isänsä luona niin sinuna en korvaani lotkauttaisi uuden naisen typerille löpinöille.
Totta puhut, normaali ja täysipäinen aikuinen pystyisi sinut tapaamaa. Mutta näin ei ilmeisesti sitten ole. Joten unohda hänet ja keskity omaan elämääsi.
Voi HALOOO!!! Eikö oo aivan kauheaa että lapsi joutuu viettämään neljä pv kuukaudes hänen isänsä luona jossa asuu äidille tuntematon isän uusi puoliso?!
Se ei palstan yhäriä hetkauta tippaakaan ku äiti ottaa uuden puolison ja lapsi joutuu ASUMAAN sen uuden puolison kans! Miten palstan yhäri perustelee että se isän uusi puoliso tuntuu olevan melkeen aina typerä kaikkeen sekaantuva ämmä mut äidin uusi puoliso on herttaisin ja kultaisin ihminen maailmassa ja pelkästään hyvä asia lapselle? Ajatelkaa, se äidin uusi puoliso voi olla tahollaan etä isä mutta hänestä ei ole mitään pahaa sanottavaa! Miksi? Siksi että hän ei ole tänne ruikuttavan yhärin exä. (vielä.....)
Lisäkysymys viel et jos se lapsen isän uus puoliso on yhäri, meneekö vaikeeksi kun eiks yhärit oo aina oikeessa ja itse täydellisyyksiä?!
Ai pirulauta että sä osaat tehdä nällejä mut asiallisia kysymyksiä joihin yhäriruikut ei selvästikkään pysty vastaan mitään ;) Ne ettii ne helpommat intot ja ohittaa nää erittäin kiusalliset kommentit sillä putkinäöllä ;)
Eikö ne yhärit olleet ahneita ruikuttajia? Miten se isukki nyt sellaseen menisi haksahtamaan, eikös ne yhärit olleet suorastaan ongelmajätettä miesten silmissä?
Joskos siinä kasvatuksessa olisi sitten hitusen perääkin, että et ole laittanut rajoja mihinkään? Sekin on näin pahan ja syntisen uusikon mielestä kettumaista jos lapsi on kasvatettu liian löyhästi ilman rajoja. Me olemme onneksi mieheni kanssa samoilla linjoilla siitä, että oli oma tai toisen aikaisemmasta liitosta, naapurin lapsi tai koulukaveri niin meillä käyttäydytään tietyllä tavalla. Vanhempia kunnioitetaan ja kunnioitetaan myös toisten omaisuutta ja vierailla käyttäydytään hyvin. Jos tämmöiset säännöt ei ex'lle kelpaa niin se on hänen ongelmansa. Kotonaan saa mun puolestani jokainen vetää vaikka tapetit seinästä. Pitää vaan sitten jaksaa kantaa se vastuu....
Mun mielestä jos sun ex on tavannu sun puolison, myös sä oot oikeutettu tapaamaan ihmisen, jonka kanssa lapsen isä asuu.
Mun ex ei millään olis halunnu mun tapaavan uuttansa. Nätisti painostin ja jankutin ja lopulta tavattiin. Vähän jo epäilinkin kun tapaamispaikka oli lähikuppila. Siellä istuskeli mun exää 10-15v vanhempi nainen, alkoholisoitunut, hyvin paljon elämää nähneen näkönen joka alko selittää miten huono äiti mä oon ja miten epäsosiaalisia mun lapset on...
Tein exälle selväksi, että lapsista pidetään huolta kun ne niillä on ja jos ei pidetä, alan mäkin itkeen sossuille.
Ei ole ongelmia sen jälkeen ollu, eikä enää tuntunu exän arvostelu missään... =)
Ei jaksa lukea...............................................................
Tilitys liian tiivis...
meillä on ollut uusperhe kohta 10vuotta. Mun eksän uuden mä olen tavannut, koska tunsin hänet jo ennen heidän yhdessäoloaan. Miehen eksän tiedän, mutta en ole koskaan varsinaisesti tavannut emmekä ole ikinä keskustelleet.
Kumpikin asia on mulle ihan ok.
jos eksän uusi ei tahdo sua tavata, älä tee siitä numeroa vaan "sillä sit mennään".
noiden eksäsi valitusten voit antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. ei ne ole mistään kotoisin. ja jos alatte kauheasti riidellä asioista, lapsi siinä eniten kärsii. Sä kuitenkin itse tiedät ettet ole lapsesi kasvatuksen suhteen epäonnistunut. se riittää.
Heh.. aika provo taas kirjoitettu.... olet varmaan teini.