Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen julkisessa tv-luennossaan:
"Lait ovat poliittista valtaa. Laillisuuden ja oikeuden nimissä on tuhottu ihmisiä ja kokonaisia kansoja ja tuhotaan edelleen."
OIKEUSMORAALIN KYNNYS
Haluan elää maassa jossa oikeus ei ole historiaa niin kuin dinosaurukset ..
Jim Garison
Kesäkeskusteluun on noussut lainkäyttö erityisesti KKO:ssa; mm. professori Aulis Aarnio kritisoi mielipidekirjoituksessaan (Aamulehti la 17.7.2004, s. A 4) otsikolla ”Oikeusministeri aisoihin”. Professori Aarnio on ärsyyntynyt siitä, että …”Oikeusministeri Johannes Koskinen on tavan takaa puuttunut suomalaisten tuomioistuinten toimintaperiaatteisiin.” …Ministeri Koskinen loukkaa Aarnion mielestä jatkuvasti ja tietoisesti Suomen perustuslakia.
Eikös yliopistoissa ja korkeakouluissa jo vuosikymmenien ajan ole opetettu, että lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pidetään erossa toisistaan. Käytännössä asiat ovat kuitenkin toisin.
Esimerkkiä salaseuraisista kytkennöistä näyttää KKO:n presidentti Leif Sevon:
"Tilanne on varsin huolestuttava, jos KKO:n presidentti on todella salaisissa neuvotteluissa poliitikkojen kanssa luvannut KKO:n tulkitsevan (hovioikeuksien) seulontapykälää vastoin sen sanamuotoa. Myös Helsingin hovioikeuden puolueettomuus on vaakalaudalla. KKO:n ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus, puolueettomuus ja uskottavuus joutuu joka tapauksessa epäilyttävään valoon." (prof. Jyrki Virolainen, HS 8.5.2003)
Professorit: Terttu Utriainen, Aulis Aarnio ja Erkki Aurejärvi;
- Lainkäytön koulutuksesta vastuullisena professorina mitä Te itse aiotte tehdä vallitsevan oikeusmoraalin ristiriidan poistamiseksi? Pelkät haastattelulausunnot eivät johda mihinkään.
Vallan kolmijakosuhteet (1. lainsäädäntövalta, 2. tuomiovalta ja 3. toimeenpanovalta) ja kytkennät nykyiseen oikeuspolitiikkaan ovat murroksessa, vai ovatko? Entä jos nykyinen yhteiskuntarakenteiden tila onkin ollut tarkoitushakuista? Kuka hyötyy oikeuspolitiikan sekavista rakenteista?
Oikeusministeri Johannes Koskinen ilmeisesti noudattaa sosiaalidemokraattista perinnettä vuodelta 1992;
Presidentti Mauno Koivisto kertoo kirjassaan ”Kaksi kautta” (Juva 1994) siitä, että hän järjesti toukokuussa 1992…”presidentin linnassa seminaarin, jossa parisenkymmentä oikeusoppinutta keskusteli tuomioistuinten yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja riippumattomuudesta. Osallistujat edustivat tuomioistuinlaitosta, virkamiehistöä sekä yliopistomaailmaa. Yksimielisiä oltiin mm. siitä, että tuomioistuimia on voitava arvostella…” (Sivut 172 – 174).
kts. http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka_linnassa.phtml
Professori Aarniokin oli kutsuttujen listalla, mutta hänen tilallaan professori Juha Pöyhönen (myöhemmin Karhu) piti Aarniolle varatun puheenvuoron. Tässä seminaarissa Linnassa presidentti Koivisto vaikutti tahtomattaan tai tarkoituksella KKO:n jäseniin ja muihin oikeuslaitoksen edustajiin niin, että tämän tilaisuuden jälkeen pääsääntöisesti pankit ovat voittaneet kaikki riitajuttunsa oikeudessa asiakkaitaan vastaan. Pankkiasiakas ei ole saanut oikeutta edes täysin selvissä tapauksissa jopa siten, että on annettu niin selvästi vääriä tuomioita, että väärät tuomiot on katsottava annetuksi tieten tahtoen tahallaan.
Presidentti Mauno Koiviston järjestämä oikeuspoliittinen seminaari 6.5.21992 siis johti siihen, että myöskin tuomioistuinlaitos ryhtyi antamaan ”pankkitukea” pankeille. Pankit ovat saaneet Eduskunnan myöntämän pankkituen lisäksi ”tuomioistuinlaitoksen myöntämää pankkitukea”.
kts. http://www.promerit.net/koiviston.oikeuspolitiikka.phtml
Tämä "hyötynäkökohta" ei ole saanut edes kesäkeskustelun asemaa julkisuudessa..?
kts. http://www.promerit.net/oikeuden.kriisi.phtml
"Lait ovat poliittista valtaa. Laillisuuden ja oikeuden nimissä on tuhottu ihmisiä ja kokonaisia kansoja ja tuhotaan edelleen."
OIKEUSMORAALIN KYNNYS
Haluan elää maassa jossa oikeus ei ole historiaa niin kuin dinosaurukset ..
Jim Garison
Kesäkeskusteluun on noussut lainkäyttö erityisesti KKO:ssa; mm. professori Aulis Aarnio kritisoi mielipidekirjoituksessaan (Aamulehti la 17.7.2004, s. A 4) otsikolla ”Oikeusministeri aisoihin”. Professori Aarnio on ärsyyntynyt siitä, että …”Oikeusministeri Johannes Koskinen on tavan takaa puuttunut suomalaisten tuomioistuinten toimintaperiaatteisiin.” …Ministeri Koskinen loukkaa Aarnion mielestä jatkuvasti ja tietoisesti Suomen perustuslakia.
Eikös yliopistoissa ja korkeakouluissa jo vuosikymmenien ajan ole opetettu, että lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pidetään erossa toisistaan. Käytännössä asiat ovat kuitenkin toisin.
Esimerkkiä salaseuraisista kytkennöistä näyttää KKO:n presidentti Leif Sevon:
"Tilanne on varsin huolestuttava, jos KKO:n presidentti on todella salaisissa neuvotteluissa poliitikkojen kanssa luvannut KKO:n tulkitsevan (hovioikeuksien) seulontapykälää vastoin sen sanamuotoa. Myös Helsingin hovioikeuden puolueettomuus on vaakalaudalla. KKO:n ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus, puolueettomuus ja uskottavuus joutuu joka tapauksessa epäilyttävään valoon." (prof. Jyrki Virolainen, HS 8.5.2003)
Professorit: Terttu Utriainen, Aulis Aarnio ja Erkki Aurejärvi;
- Lainkäytön koulutuksesta vastuullisena professorina mitä Te itse aiotte tehdä vallitsevan oikeusmoraalin ristiriidan poistamiseksi? Pelkät haastattelulausunnot eivät johda mihinkään.
Vallan kolmijakosuhteet (1. lainsäädäntövalta, 2. tuomiovalta ja 3. toimeenpanovalta) ja kytkennät nykyiseen oikeuspolitiikkaan ovat murroksessa, vai ovatko? Entä jos nykyinen yhteiskuntarakenteiden tila onkin ollut tarkoitushakuista? Kuka hyötyy oikeuspolitiikan sekavista rakenteista?
Oikeusministeri Johannes Koskinen ilmeisesti noudattaa sosiaalidemokraattista perinnettä vuodelta 1992;
Presidentti Mauno Koivisto kertoo kirjassaan ”Kaksi kautta” (Juva 1994) siitä, että hän järjesti toukokuussa 1992…”presidentin linnassa seminaarin, jossa parisenkymmentä oikeusoppinutta keskusteli tuomioistuinten yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja riippumattomuudesta. Osallistujat edustivat tuomioistuinlaitosta, virkamiehistöä sekä yliopistomaailmaa. Yksimielisiä oltiin mm. siitä, että tuomioistuimia on voitava arvostella…” (Sivut 172 – 174).
kts. http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka_linnassa.phtml
Professori Aarniokin oli kutsuttujen listalla, mutta hänen tilallaan professori Juha Pöyhönen (myöhemmin Karhu) piti Aarniolle varatun puheenvuoron. Tässä seminaarissa Linnassa presidentti Koivisto vaikutti tahtomattaan tai tarkoituksella KKO:n jäseniin ja muihin oikeuslaitoksen edustajiin niin, että tämän tilaisuuden jälkeen pääsääntöisesti pankit ovat voittaneet kaikki riitajuttunsa oikeudessa asiakkaitaan vastaan. Pankkiasiakas ei ole saanut oikeutta edes täysin selvissä tapauksissa jopa siten, että on annettu niin selvästi vääriä tuomioita, että väärät tuomiot on katsottava annetuksi tieten tahtoen tahallaan.
Presidentti Mauno Koiviston järjestämä oikeuspoliittinen seminaari 6.5.21992 siis johti siihen, että myöskin tuomioistuinlaitos ryhtyi antamaan ”pankkitukea” pankeille. Pankit ovat saaneet Eduskunnan myöntämän pankkituen lisäksi ”tuomioistuinlaitoksen myöntämää pankkitukea”.
kts. http://www.promerit.net/koiviston.oikeuspolitiikka.phtml
Tämä "hyötynäkökohta" ei ole saanut edes kesäkeskustelun asemaa julkisuudessa..?
kts. http://www.promerit.net/oikeuden.kriisi.phtml
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseenalaista hovioikeuden ja KKO:n käytäntö tuomioissa on. Lakia tulee noudattaa ja lain säännösten mukaan tuomita, mutta ihmisen tulee kokea tulleensa kuulluksi ja kokea saaneensa oikeudenmukaisen tuomion.
Asiat tuomioistuimessa eivät ole näin, vaan - herranjestas - KKO:sakin tuomitaan riippuen miten asianajaja osaa käyttää korruptiota hyväkseen.
Tuskin missään muussa maassa on niin korruptioitunutta oikeuslaitoksen toiminta kuin suomessa. - Herätys kaikki kansalaiset ja valvomaan omia etuja koko oikeuslaitosta vastaan - arvostelkaa kansalaiset!
KKO:sta ei saa tulla yhtään tuomiota äänestyspäätöksellä annettuna. On istuttava niin kauan neuvosten, että "savu nousee" ja tuomio on silloin yksimielinen.
Pankin tuloksentekokyky oli niin heikko, että tarvittiin oikeuslaitos tukemaan liiiketoimintaa elinikäisillä 18%:n koronjuoksutustuomioilla. Koska edelleenkin pankki näyttää tarvitsevan samaa velalliseksi tuomittujen joukkoa pönkittämään tasettaan niin ilmeisesti muunlaista liiketoiminnan osaamista ei vieläkään ole kertynyt. Globaalissa maailmassa yrityksen eettisillä arvoilla on yhä suurempi merkitys ja siksi pankin menettely saattaa heikentää sen arvoa osakkeenomistajien silmissä.