Olen 22 vuotias ja tiedän olevani homo. En kuitenkaan ole koskaan käynyt homobaarissa mutta haluaisin todella käydä edes katsomassa millasta siellä on. Ongelmani on siis tämä: jännitys, aivan älytön jännitys ja pelko vaikka tiedän ettei mitään pelättävää ole. Aivan sama asia kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa pride -kulkuetta; mennessäni sinne, jännitin aivan älyttömästi koko matkan ja pelkäsin että kaikki ympärilläni tiesivät minne olin menossa (älytöntä!). Mutta sitten kun pääsin perille, olin todella helpottunut ja tunsin oloni ns. "kotoisaksi" ihan pelkästään katsomisesta. Sama jännitys on siis homobaariin menemisessä. Olin päättänyt että tänään (keskiviikkona) menisin Hugo's Roomiin, se on kuulemma hyvä paikka ja auki päivälläkin. No, menin, mutta menin ohi. Pelko ja jännitys oli sietämätön ja kuljin vain ohi, vilkuillen sisälle. Paikka näytti ulkoa päin pimeältä, kai se laukaisi pelkoni. Menin sitten Fenixin ja DTM:kin ohi (jotka olivat vielä kiinni). Sitten alkoi surettaa kun en pystynyt menemään Roomiin :( en tajua mikä mulla on, kun pelko on niin suuri aina. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? miten olette niistä päässeet yli ja millainen oli ensimmäinen kertanne homobaarissa?
Nyt tuntuu aika musertavalta kun en pystynyt menemään, olisin ottanut vain yhden drinkin, huonut sen vartissa ja lähtenyt pois. Eka käyntini olisi ns. "katsastuskäynti" jonka jälkeen toivonmukaan pelko ja jännitys olisi kadonnut ja voisisin mennä useammin baareihin. Niin ja sellainen seikka vielä, etten mitään seksiseuraa homokapakoista hakisi, vaan "pääsisin edes jollain tavalla mukaan homojen maailmaan.". Eikä mulla oo kavereita keitten kanssa mennä, olen vielä kaapissa... yksin siis pitäisi yrittää.
Toivottavasti saitte jotain selvää tästä, asia vaivaa sen verran paljon mua ja pelkään etten koskaan löydä sitä "oikeaa" kun en uskalla mennä minnekään :(
ps. asiallisia vastauksia kiitos!
Nyt tuntuu aika musertavalta kun en pystynyt menemään, olisin ottanut vain yhden drinkin, huonut sen vartissa ja lähtenyt pois. Eka käyntini olisi ns. "katsastuskäynti" jonka jälkeen toivonmukaan pelko ja jännitys olisi kadonnut ja voisisin mennä useammin baareihin. Niin ja sellainen seikka vielä, etten mitään seksiseuraa homokapakoista hakisi, vaan "pääsisin edes jollain tavalla mukaan homojen maailmaan.". Eikä mulla oo kavereita keitten kanssa mennä, olen vielä kaapissa... yksin siis pitäisi yrittää.
Toivottavasti saitte jotain selvää tästä, asia vaivaa sen verran paljon mua ja pelkään etten koskaan löydä sitä "oikeaa" kun en uskalla mennä minnekään :(
ps. asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän, että jännität tilannetta, mutta kuitenkin tunnistat seksuaallisuutesi ja hyväksyt itsesi, niin kaikki kyllä järjestyy aikanaa. Olet vasta 22 vuotias, joten elämäsi on vasta seksuaallisessa mielessä alussa, joten et menetä mitään. Monasti voisi auttaa soittaminen vaikka Setaan puhelimeen, jotta sat rohkeutta kun pystyt jonkun kanssa puhumaan seksiasioista, joten niistä tulee tuttujuttu Sinulle.
Voit halutessasi vaikka vaihtaa mielipiteitä kanssani jos aikuisen ja kokeneen miehen kanssa haluut vaihtaa mielipiteitä. Minusta et kyllä saa seuraa homobaariin. Master-x ät wippies.fi
Ajattelin noin myös. Minulle kävi silleen, että tapasin homon kaverin (ekaa kertaa) ja yhdessä sitten mentiin baariin. Oli jotenkin turvallisempaa mennä sinne ryhmänä. Ehdotan siis, että menet esimerkiksi Qruiseriin (www.qruiser.com) ja tutustut netissä johonkuhun. Ei sen tarvi johtaa mihinkään. Jos kaipaat turvallista saattajaa, voin tulla rohkaisemaan. (Tunnus Qruiserissa on Syke. )
Kyllä vähän vieläkin jännitän DTM ulko-ovella seisomista. Tuntee olevansa niin alttiina. Siksi ehdotan, että menet sinne jo alkuillasta, kun siellä ei ole jonoa. Voi olla tylsää olla melkein tyhjässä barissa, mutta pääset pujahtamaan nopeasti sisään ilman, että juuri kukaan ehtii nähdä.
Ja silti, ei homobaarissa käynti ole häpeämisen aihe. Heterotuttuni on ihan avoimesti leveilleet käyneensä DTMssä. Ei kukaan tee siitä numeroa, jos sinä et itse jännitä.
Monet ahdistuneet päätyvät kokeilemaan homobaareja ekaa kertaa ulkomailla. Se on mahdollisuus, mutta muista, että Suomessa on myös muita kaupunkeja kuin Helsinki. Jos jännität tuttuja, mene vaikka homobileisiin Turkuun.
Älä ihmeessä pelkää jääväsi yksin. Uusi elämä voi lähteä jo yhdestä katseesta.
No on kyl iha täysin samanlaisia kokemuksia ollu :D
Täälläpäi ei oo kyl homobaareja, mut seta pyörittää täällä eri tapaamisia yms. ja niillä oli kerran baarijuhla homma, ku oli sen setan synttärit. Mua jännitti ja pelotti iha sikana, en halunnu mennä ja kokoajan teki mieli juossa karkuu ku käveli sinne päi. Tiesin että en pysty siihen, nii laitoin kaverille viestiä tilanteesta (jonka tiesin heti et se alkaa pakottaa mua, että nyt kyllä menet etkä käänny takasi!)
Emt. mite ny lyhyesti selittäs. Mulla autto et joku potkii persuuksille ja on tukena (vaikka ei olekkaan fyysisesti mukana). Toinen on, että pitää olla päättäväinen ja ottaa itestää niskasta kiinni. Mieli oli mullakin kauan mennä sinne nii päätin et hitto vie, nyt meen kyllä. (Pari rohkasuu otin kyl eka myös...)
En kyl sit tiiä millast porukkaa nois homobaareis liikkuu...?
Mutjoo, mitäs se kirpasee ku menee siel vaa käymää, tilaa vaik yhe bisse ja juo sen. Samal ziigailee millane mesta ja mikä meininki:)
Muista pitää mieles myös se helpottunu tunne, minkä sait ku uskalsit sitä prideeki mennä kattoo :D Eiköhä seki auta asiaa! ''Mie oon tän kerran jo tehny, nii miks en vois uudestaakki''
Noni alas mennä nyt siitä!
olen tapaillut miehiä ukkomiehiä ja poikamiehiä ja tarpeemme on samat haluamme veljelistä rakkautta