Seminaarit

Riippuu kokonaan paikasta ja aineesta. Jossakin on osallistumispakko, jossakin riittää, että on vain esittämässä oman osuutensa.

Seminaari tarkoittaa valmisteltua suullista esitystä annetusta aiheesta. Seminaari voi olla joko yksilösuoritus tai ryhmätyö. Usein esitykseen liittyy myös kysely- ja kommenttiosio, jossa kuulijat saavat kommentoida esitystä ja tehdä kysymyksiä esityksen aihepiiristä. Esityksen pituus vaihtelee tyypillisesti viidestätoista minuutista puoleen tuntiin.

Lisäksi useimmiten seminaarin kirjallinen materiaali pitää jakaa osallistujille joko ennen esitystä tai viimeistään sen jälkeen.

Ainakin kandi- ja graduseminaarien ensisijainen tarkoitus on edistää osallistujien kirjallisten töiden valmistumista kommenttien, ehdotusten ja opponointipalautteen avulla. Koska semmat ovat intensiivistä ja vuorovaikutteista pienryhmäopiskelua, on niissä yleensä läsnäolopakko. Tosin seminaari-istuntoja ei välttämättä ole joka viikko, riippuen sovitusta aikataulusta ja semman vetäjästä.

Ekalla tapaamiskerralla yleensä esittäydytään kertomalla lyhyesti itsestään ja aiheestaan muulle ryhmälle, vetäjä kertoo kevään/syksyn ohjelmasta ja seminaarin käytännöistä ja (viimeistään tokalla kerralla) lyödään lukkoon esitysaikataulu.

Semmassa saa siis varautua sekä esittämään omia tekstejä että opponoimaan jonkun toisen seminaarilaisen työtä. Eli esittämään kommentteja sekä argumentteja kirjoitelman sisällöstä, ja samalla harjoittelemaan rakentavan kritiikin antamisen jaloa taitoa.

Siis seminaari on ryhmätilanne, jossa tutun joukon kanssa ruoditaan omia ja toisten töitä. Pääpaino on kirjallisessa esittämisessä, mutta oma työ ja opponoitava työ on käsiteltävä myös suullisesti.
Seminaari on kiva ja kehittävä, jos väsyttää, piirtele muistiinpanoja:)