Nyt se on sitten aika... Veljeni muuttaa pois kotoa, haikeat ovat tunnelmat. Veljeni on minulle hyvin tärkeä henkilö, jonka kanssa olen pystynyt jakamaan kaikki ilot ja surut.Nyt hän muuttaa satojen kilometrien päähän opiskeluiden perässä. Kyseessä ei ole mikään nuori veli, vaan lähemmäs 20 vuotta vanha. Itsekin olen jo peruskoulun päättänyt, mutta silti tuntuu haikealta. Veljeni huone on aivan seinän takana, jonne olen tähän asti vain voinut sanomalla sanoa jotain, jos oli asiaa. Tulevaisuudessa joudun soittamaan tai tekstaamaan. Ymmärrettäväähän on että jokainen nuorista itsenäistyy, mutta olo on silti outo, kun enää veli ei olekaan kotona kyselemässä päivän kuulumisia. Itseasiassa veljeni on ehkä paras kaverinikin. Kaveri, jonka kanssa käyn salilla, kaveri jonka kanssa saunon ja puhun maailman menoista. Veljeni on huolehtivainen ja seuraa koulumenestystäni, aina tarpeen tullen auttaa minua kouluasioissa ja antaa vinkkejä. Nämä kaikki asiat tapahtuvat vain hetkessä, kasvotusten. Nyt saan nähdä häntä ehkä max kerran kuussa jos silloinkaan. Olo on surullinen.
Kaikesta huolimatta olen veljestäni ylpeä, että hän on saanut koulupaikan, ja voi jatkaa elämäänsä itsenäisempänä. Saa nähdä miten itse pärjään, kun ei ole sitä tuttua henkilöä aina silloin kun sitä saattaisi tarvita. Riitoja on joskus, mutta niistä selvitään, ja tätäkin kirjoittaessa arvostan näitä hetkiä niin pirun paljon. Perheessämme tehdään melko paljon kotitöitä, siis näin nuorienkin keskuudessa. Ne kotityöt, jotka olemme veljeni kanssa kahteen jakaneet, ovat nyt täysin minun vastuulla. Myös koiran ulkoilutus tulee olemaan minun vastuullani, sekä saunan lämmitys ja ruohon leikkuu. Kaveripiirissäni kuulen paljon juttua siitä, kuinka huonot sisarusten väliset suhteet monilla on. Itse voin olla iloinen siitä, että minulla on ollut hyvä suhde veljeeni, ja toivottavasti niin tulee olemaan tulevaisuudessakin.
Toisaalta, vaikka veljen poismuutto tuntuu pahalta, ja hieman surettaakin, se voi todennäköisesti auttaa minua itsenäistymään ja henkisesti kasvamaan. Pahalta vain tuntuu, ja pikkuhiljaa isoveljen vielä asuessa täällä alan ajattelemaan tulevaa, millaista arki on ilman veljeä. Veli siis muuttaa syksyllä pois, joten täytyy nauttia näistä "viimeisistä" perhehetkistä joita vietämme täälä kotosalla.
Puhun nyt niinkuin olisin menettämässä veljeni kokonaan, lopullisesti. Onneksi asia ei niin kuitenkaan ole, aina voin ostaa junalipun, ja matkata pari tuntia veljeni luo moikkaamaan mikäli siltä tuntuu. Kuten olen varmaan jo useaan kertaan sanonut, pahalta tuntuu, mutta kai siihen on pakko alkaa tottua.
Pahoitteluni melko pitkästä viestistä, halusin vain purkaa ajatuksiani. Voi olla että kirjoittelen huomenna lisää mitä sylki suuhun tuo. Ja voi olla että kopioin tämän toiseen osioonkin, jos tämä poikisi vaikka kommentteja aiheeseen liittyen. Pieni "vertaisseura" ja kokemukset olisi enemmän kuin tarpeen.
Veljeni poismuutto
7
1638
Vastaukset
Koitahan päästä yli. Itsellänikin on isoveljiä kaksi joiden seurassa viihdyn ja voin jutella heidän kanssaan ummet lammet ja he myös tukevat ja auttavat jos on tarve. Olen onnekas kun on hyvät suhteet veljiin. Samoin sinä olet onnekas. Usealla on todella huonot.
- puolisisarus
Minulla on lähes sama tilanne. Viime jouluna tutustuin kokonaan uuteen perheen puolikkaaseen: isäpuoleen, 2 puolisiskoon ja puoliveljeen (kaikki täysi-ikäisiä, itse olen opiskelemassa toisella asteella). Minusta ja yhdestä puolisiskosta on tullut tämän vuoden kuluessa todella läheisiä, vaikka asuimmekin kaukana toisistamme. Itse asuin yksin toisessa kaupungissa ja tämä puolisisko toisessa, siellä minne äitini ja pikkusiskonikin sitten muuttivat ku itse jäin asumaan yksin. Puolisisko piti välivuotta, kun joutui lopettaamaan opiskelut edellisessä paikassa ja asui siksi kotona. Näimme viikonloppuisin kun kävin kotona ja aloimme tekstailemaan ja soittelemaan ja kuten jo sanoinkin, meistä tuli todella läheisiä.
Keväällä tulin itse siihen päätökseen että vaihdan koulua siihen kaupunkiin missä äitini ja muu perhe jo asui. Osaksi asiaan varmasti vaikutti tämä ystävyyssyhde puolisiskooni, nimenomaan ystävyyssuhde, ja tuntuikin hassulta että kun äiti ja tämän uusi mies vihdoin menivät kesän alussa naimisiin, meistä tuli oikeasti sisaruksia.
Nyt puolisisko saikin opiskelupaikan kauempaa ja joutui muuttamaan sinne, minä jäinkin yksin tänne. Ja olo on ontto. Olin juuri kyläilemässä hänen uudessa kämpässä ja meillä oli mukavaa kuten aina, mutta nyt kun palasin kotiin eikä hän olekkaan täällä, niin en tiedä että mitä tekisin. Itselläni on tavarat pahvilaatikoissa ollut koko kesän, koska missään vaiheessa en ole suunnitellut jääväni kotiin asumaan, vaan muutan yksin kaupunkiin.
En siis ole tässä "kotona" asunut varsinaisesti koskaan, vaan lähinnä punkannut vierashuoneessa. Tuntuu kamalalta, kun en voikkaan enää aamulla juoda hänen kanssaan teetä tai jutella yömyöhään parvekkeella. Tehdä asioita, jotka olivat arkisia, mutta silti tekivät tästäkin uudesta paikasta mukavan tuntuisen. Kodin. En oikein osaa enää olla mitenkään päin täällä ja odotan mielettömästi sitä, että pääsen taas asumaan yksin.
Tiedän, ettei meidän ystävyys- tai sisarussuhde mihinkään häviä, mutta näkeminen on hankalampaa koska välimatkaa on satoja kilometreja ja opiskelijoina rahaa on vähän. Tuntuu vaan niin vaikealta, ja haikealta. Meilläkin ikäeroa on 6 vuotta, mutta silti jostain kumman syystä päädyimme näinkin hyviksi ystäviksi.
Joo, dramaattista ja typerää. Tiedän, mutta helpotti lukea aloittajan tarina ja kirjoittaa omani. - Nii?
Ootko harkinnut sitä, että itse täytettyäsi 17-18 muuttaisin veljesi kanssa kimppaan hänen opiskelupaikkakunnalleen?
Millä perusteella 20-vuotias ei ole nuori?
- SISSIS
Tuttuja tuntemuksia nuo kyllä. Itsellä onneksi se, että voin matkustaa aina viikonlopuksi isoveikan luokse ja päästään silleen oleen yhdessä. Muuten olisi ihan toivoton ikävä.
Perjantai-iltana käydään ehkä leffassa jos enää kouluviikon jälkeen jaksaa ja lauantaina sitten ulkoilua ja laitetaan ruokaa ja saunavuoro on silloin. Ehkä joku leffan vuokrauskin ja sillee. 16 oon ja veikka 19.
- Päinvastanen tilanne
Mä en malta odottaa ens kesää, ku mun isoveli menee intii ja sen jälkee häipyy. Mä vihaan sitä. Sen elämäntarkotus on kiusata ja hakata mua. Sain huoneeseeni lukon, ettei se pääse tänen kiusaa/hakkaaman. Ole iloinen suhteestasi veljeesi.
- Iloinensiltikin
Tuttuja tuntemuksia isoveli muutti pois se oli tärkee sille pysty sanoo IHAN mistä vaa :( Mut se käy joka toinen päivä ja aina runsaasti jtuellaan (:
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801985Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161614
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211390Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu581287Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121256En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111217Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191