Siltä välillä tuntuu...joka tuutista koetetaan työntää "perinteistä" yh-mallia köyhistä, onnettomista, surkeista, ruikuttavista yms. yksinhuoltajista.
Olisikohan jossain vertaisryhmää yksinhuoltajille jotka eivät kuulu tähän edellämainittuun ryhmään? Sellaisia jotka elää onnellisesti lapsen/lasten kanssa tasapainoista elämää sillä erotuksella, että iskä nyt ei vaan satu asumaan samassa osoitteessa.
Joskus meinaa sylettää kun väkisin yritetään eri tahoilta lyödä leimaa otsaan. Onneksi omissa "piireissäni" näin ei tehdä :)
Olisikohan jossain vertaisryhmää yksinhuoltajille jotka eivät kuulu tähän edellämainittuun ryhmään? Sellaisia jotka elää onnellisesti lapsen/lasten kanssa tasapainoista elämää sillä erotuksella, että iskä nyt ei vaan satu asumaan samassa osoitteessa.
Joskus meinaa sylettää kun väkisin yritetään eri tahoilta lyödä leimaa otsaan. Onneksi omissa "piireissäni" näin ei tehdä :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Köyhyys on minun mielestä katsojan omissa silmissä. Jos itselleni riittää että on ruokaa ja muu tarvittava ympärillä, niin muiden mielestä olen köyhä koska en käy töissä nyt kun olen raskaana, tai koska asun vuokra kämpässä (olen siis 18, ja tuleva yh-mamma). Ja minulle on rikkaus ja rakkaus minun 8 pienempää sisarusta, yhdeksäs tulossa. Hienoa että joku osaa ajatella myönteisesti!
Kaikkea ei tietenkään mitata rahassa. 18 vuotias ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja olen vakuuttunut että kun olet 38v niin kumoat monet tämänpäivän ajatukset. Et ole vielä aikuinen ja et ehkä kypsä äidiksi mutta jos saat tarpeeksi tukea voit selvitä mukavasti. Raha ei sitä onnea tuo mutta se tuo jonkun huolen vähemmän. Toivotan jaksamista ja älä pelkää avun ja tuen hakemista.
Ei sitä kuule vanhemmatkaan tiedä mitä se elämä tuo tullessaan. Aikuisuus ei myöskään ole fyysisestä iästä kiinni, kuten ei kypsyyskään.
38 vuotiaana kuuluukin olla erilainen arvomaailma kuin 18vuotiaana.
Ne ovat katkeria ja epäonnistuijia ihmisiä jotka näin huutelee. He kun itse ovat epäonnistuneita, niin he tavallaan helpottavat omaa oloaan sillä, että haukkuvat kaikki ihmiset samanlaisiksi. He ovat kateellisia yh:lle kun moni pärjää paremmin kuin miehen kanssa.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ei heistä pidä välittää... sairas mieli tekee semmoista.
Minä tiedän montakin "aikuista" naista, jotka eivät kaikesta avusta huolimatta osaa olla äitejä niin kuin tarvitsisi, ikä ei kerro mitään. Minulla on tukea ja apua, ja olen kypsä vanhemmaksi, vaikkakin joudun sen yksin tekemään. Muut väittäköön mitä vaan, tiedän sentään itse että olen tyytyväinen tilanteeseeni vaikka joidenkin mielestä se ei ole ihanteellinen (:
Moikka maria_mama
Veit sanat suustani. En ole vielä yh- mutta saattaa olla että pian ole, omasta tahdostani! Tulen suht. hyvin toimeen ja ajattelin jatkossakin tulla. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kuulla vastaavia kokeineiden tarinoita.
Laita viestiä jos haluat esim. vaihdella sähköpostia aiheesta :).
Jokainenhan sen ymmärtää, että kahden vanhemman taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Oli se sitten äiti tai isä joka on jäänyt lasten kanssa. Mutta niinhän se on, kun yhdellä ihmisellä menee huonosti leimataan kaikki samanlaisiksi.
Kyllä itselläni on ollut enemmän rahaa käytettävissä yh-äitinä kuin exäni kanssa ollessa.
Itse olen ollu kohta 10vuotta yh,lapsen isä ei maksa elareita mutta ei olla köyhiäkään vaikka työkyky meni minulta.
Kaikkea on mitä tarvitaan ja enemmänkin,lapsi voi hyvin ja on muutenkin ihana lapsi. Uutta parisuhdetta ei ole eron jälkeen syntynyt mutta eipä tuo niin kiinnostakaan.
Täällä myös yksi totaali-yh jolla menee useimmin hyvin kuin huonosti. Elareista vinkuminen ei kiinnosta, mutta vertaisryhmä voisi olla kiva.
Kyllä meitä täällä on, mutta ei sitä kukaan niin huomaa, että olemme yh, vaikka tietävätkin. Ei tarvita vertaisryhmää, jos ei ole niin kovin erilaista kuin muillakaan. Yksinhuoltakien tapaamisissa vartasti on ihan tavallsiia äitejä, joten käypä siellä kurkkaamassa. Netissä ei kannata lueskella, täällä yksinhuoltajuutta kommentoivat ne, joilla on asioasta ikävää sanottavaa. Moni tälläinen yh pariutuu uudelleen josaain vaiheessa ja onkin sitten uusperheen äiti.
ja kirjoitusvirheitä työpäivän päätteeksi riittää :)
Itse en tosin mihinkään tapaamisiin ehdi, sillä arki täyttyy työstä, perheillallisista, lasten harrastuksista ja kavereista, ulkoilusta, jumpalla käymisestä, ajasta ystävien kanssa, jne. Kai me tavalliset äidit ilman puolisoa olemme sitten siellä ruokakaupassa, kentän laidalla, muskarissa, työmatkalla, työpaikan illoissa jne. jne. missä muutkin ovat tai eivät.
itselläkin oikeastaan vain hyviä kokemuksia yksin/yhteishuotajista (okei, hiukan jäävi kun sellainen itsekin). fiksuja ja vastuullisia vanhempia ja eivät oikeastaan lasten kanssa elämää valittele, ehkä yksinäisyyttä joskus. kokemuksia siis työkavereista ja n. 20 nettideitistä:).
Täällä ollaan :) ei meillä rahalla juhlita mutta mukavasti tullaan toimeen..Omistusasuntoa ei ole, mutta mukava vuokra-asunto kylläkin. Lapset ovat kilttejä ja (suht :D ) hyvin kasvatettuja, meillä harrastetaan, tosin ei pojan toivomaa jääkiekkoa (kustannussyistä), ylkomaanmatkoille ei olla vielä päästy, mutta ehkä joku kerta vielä sinnekkin pääsemme, onneksi lomat voi viettää isovanhempien kesämökillä :) Olen myös huomannut tämän voivottelevan kaseen ja asenteen töistä, koulusta sun muista paikoista kun mainitsen olevani yh.. joskus jaksan korjata että hei, ei tarvitse surkutella, meillä menee hyvin, joskus en jaksa :D kyllä elämon tasapainottunut eron jälkeen ja koen olevani onnellisempi kuin ennen eroa eikä arkikaan mitään hankalaa ole..
Lapset tapaavat isäänsä ja meillä on välit todella hyvät, harmi että saman kodin jakaminen ei ollut mahdollista vaikka sitä 8 v. yritettiinkin..
Ainoa mistä joskus jaksan masentua, on yksinäisyys ja juuri se tunne että miehet pelkäävät sitä kun on jo lapsia...varsinkin lapsettomat miehet ketä olen tavannut.. :) ainakin hartaasti toivon ettei elämää tarvitse yksin elää..
Ihan kun joku olisi lukenut mun ajatukset ja kirjoittanut ne :)
Paremmin menee yksin lasten kanssa, kun meillä ei kukaan juo alkoholia eikä polttele tupakka, pelaa eikä kanna rahaa vieraisiin. Sain perinnön, otin avioeron, ostin pienen osakkeen, käyn töissä ja elelen hissukseen.