Nyt on niin, että pelkään 15 viikon ikäisen pentuni tulevan todelliseksi ongelmaksi kynsienleikkaamisessa. Jätin pentuni vanhemmilleni ( paikkaan jossa olemme perjaatteessa asuneet koko kesän ) päiväksi hoitoon ja sinä aikana siskoni "koira asiantuntija"- ystävä oli innostunut ilmeisesti leikkaamaan koiran kynsiä tavalla, mitä minä en käyttäisi. Tämä "koiraexpertti" oli koko päivän tomerasti jaellut ohjeitaan koiran kasvatuksesta ja tosiaan taidamme olla hieman erimieltä joistakin asioista. Koira oli kaadettu kyljelleen maahan ja kun tämä oli alkanut rimpuilla toden teolla ja huutaa, ei missään vaiheessa oltu löysätty vaan istuttu päälle jatkettu ilmeisesti todella pitkään koiran väsyttämistä niin, että kaikki kynnet oli saatu leikattua.
Itse olen sitä mieltä, että näin olisi voitu menetellä keski-ajalla ja itse olen todennut paljon paremmaksi palkitsemisen ja ns. kiltimmän kohtelun.
Koiraa ei sattunut kuitenkaan kuulemma, kynsiä ei leikattu liikaa, vaikka niissä ei ollut hirveästi leikkaamistakaan, sillä pienestä pitäen niitä kynsiä ollaan rassailtu, että siitäkin hommasta tulisi tuttua. Ongelman ydin on nyt se, että aina kun koira on makuullaan ja tätä yrittää lähestyä, pentu lähtee karkuun. Puhumattakaan siitä, että niiden kynsien lähelle pääsisi. Harjaamisestakin on tullut ongelma, sillä sekin me ennen tehtiin rennosti mahallaan ja selällään rötkötellen. Jos jotenkin salakavalasti onnistuu pääsemään harjalla kiinni turkkiin niin pentu muistaa, että ainiin tämä ei ollutkaan se kauhea asia. Mutta todella surullista, että aina, vaikka lelun kanssa tulisi niin pelottaa niin kovasti, että juoksee mieluummin toiselle puolelle huonetta.
Olen vähän neuvoton, pitää edetä todella pikkuhiljaa ja aloittaa kaikki vielä alummasta kuin alusta. Onko kenelläkään minkäänlaisia ideoita miten tästä touhusta voisi tehdä vähän vähemmän pelottavaa, kuin että säkillisellä nameja?
Itse olen sitä mieltä, että näin olisi voitu menetellä keski-ajalla ja itse olen todennut paljon paremmaksi palkitsemisen ja ns. kiltimmän kohtelun.
Koiraa ei sattunut kuitenkaan kuulemma, kynsiä ei leikattu liikaa, vaikka niissä ei ollut hirveästi leikkaamistakaan, sillä pienestä pitäen niitä kynsiä ollaan rassailtu, että siitäkin hommasta tulisi tuttua. Ongelman ydin on nyt se, että aina kun koira on makuullaan ja tätä yrittää lähestyä, pentu lähtee karkuun. Puhumattakaan siitä, että niiden kynsien lähelle pääsisi. Harjaamisestakin on tullut ongelma, sillä sekin me ennen tehtiin rennosti mahallaan ja selällään rötkötellen. Jos jotenkin salakavalasti onnistuu pääsemään harjalla kiinni turkkiin niin pentu muistaa, että ainiin tämä ei ollutkaan se kauhea asia. Mutta todella surullista, että aina, vaikka lelun kanssa tulisi niin pelottaa niin kovasti, että juoksee mieluummin toiselle puolelle huonetta.
Olen vähän neuvoton, pitää edetä todella pikkuhiljaa ja aloittaa kaikki vielä alummasta kuin alusta. Onko kenelläkään minkäänlaisia ideoita miten tästä touhusta voisi tehdä vähän vähemmän pelottavaa, kuin että säkillisellä nameja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.