Mä haluun
hoikan äijän pokata.
Tiiän, etten tätä diilii
voi mä mokata.
Mä sivistän itteni kirjoilla,
häikäsen sut vielä
sivistyssanoilla -
ja lupaan pyhästi
selvällä suomella
budjata kerranki
oikeesti jossakin kirjoilla.
Mulle riittää poste restante.
Joo, joo,
mä taas fuulasin.
Kato iisisti kaluun -
tiästä silleen andante
mä juuri sulle
sanojani soinnutan.
Sä haluut viisastella -
lainaat filosofeja
ja runoilijoita.
Sä valkkaat videoita
ja ideoita,
paraski maisteri.
Mä taas oon testeri.
Mä pistän alhaalta
niinku tikku sun jalkaan.
Sen verta tiiän,
ettoli joku itkijänainen,
Larin Paraske.
(Joo, siinä oli jippoo.)
Sä esität mielelläs
myös salukii,
on siinä mitä leikkii,
se on ihan yhtä feikkii.
Mä oon terrieri,
ja koklaan mitä kaikkee
sun sidostesukat
tulee kestään,
miten netin maailmassa
omat kännyt pestään.
Mä kokoon sun
tyhmästä kansasta
mainoslauseita.
Sun kornit sitaattis
ja litanias
ei voi mua yhtään estää,
edes kysymästä,
misson sun ihan omat väris,
jotka itse loistais?
Siks en sano sulle hyvästi.
Aion retuuttaa sua hiton pahasti -
vielä mä sut toinnutan;
Sä kun oot niin oppineen vaimee,
etten mä sua kuule kuule.
Mä aion jyystää sutkin
kirjavaks ja kiljuvaks
ja sutkia kamalasti jytkyttää.
Muss on niin monta väriä,
ett mä oon kalpeanaamojen
kirjatoukkien rinnalla,
sälää maasta noukkien
ihan kunnon mulatti.
Sata lautaan,
se joko susta lopunkin
jään pois sulatti?
Mä oon sun íkioma hirmus,
vaikka puuttuu vielä sormus,
ja tää matka meitä rytkyttää -
vaikk tää oiski vaan sun Mersus.
Ja versus mikä versus.
Mutt jumankaut,
vaikka parastas taas
siinä panet,
sä aina vaan oot niin pirun laimee -
Tarzania nähnykkään,
sut jättäny on varmaan
monet blondit Janet.
Sä oot niin aneeminen
ja akateemisen ohut,
ja vaikka muuta väität,
niin sä rakastat eniten sittenkin
sun asemoituu biilii.
Mihin tässä kohtaa virus?
Jätä jo noi takapirus.
Mutt jos mä kerrankin
kunnolla lataisin tosissain,
sua kansankielen räiskyvän
pariin kosiessain,
sä oisit värikkäästä, verevästä,
muhevasta mielestäkin
lukuihisi liuenneena
silti ihan out?
Eiks susta teeskennellen
jotain toista parempaa
tuukin pian the burn out?
Mihin tässä kohtaa virus?
Pyyhi pois ne omat lirus,
kerää vaan ne omat sirus.
Mihin tässä kohtaa virus?
Kohtaa vaan ne omat pierus.
Joko puhdas on sun vierus?
Unoha sut paskantärkeen
oloseks tekevä ja turhakin kiirus.
Oisko liian paksua?
hoikan äijän pokata.
Tiiän, etten tätä diilii
voi mä mokata.
Mä sivistän itteni kirjoilla,
häikäsen sut vielä
sivistyssanoilla -
ja lupaan pyhästi
selvällä suomella
budjata kerranki
oikeesti jossakin kirjoilla.
Mulle riittää poste restante.
Joo, joo,
mä taas fuulasin.
Kato iisisti kaluun -
tiästä silleen andante
mä juuri sulle
sanojani soinnutan.
Sä haluut viisastella -
lainaat filosofeja
ja runoilijoita.
Sä valkkaat videoita
ja ideoita,
paraski maisteri.
Mä taas oon testeri.
Mä pistän alhaalta
niinku tikku sun jalkaan.
Sen verta tiiän,
ettoli joku itkijänainen,
Larin Paraske.
(Joo, siinä oli jippoo.)
Sä esität mielelläs
myös salukii,
on siinä mitä leikkii,
se on ihan yhtä feikkii.
Mä oon terrieri,
ja koklaan mitä kaikkee
sun sidostesukat
tulee kestään,
miten netin maailmassa
omat kännyt pestään.
Mä kokoon sun
tyhmästä kansasta
mainoslauseita.
Sun kornit sitaattis
ja litanias
ei voi mua yhtään estää,
edes kysymästä,
misson sun ihan omat väris,
jotka itse loistais?
Siks en sano sulle hyvästi.
Aion retuuttaa sua hiton pahasti -
vielä mä sut toinnutan;
Sä kun oot niin oppineen vaimee,
etten mä sua kuule kuule.
Mä aion jyystää sutkin
kirjavaks ja kiljuvaks
ja sutkia kamalasti jytkyttää.
Muss on niin monta väriä,
ett mä oon kalpeanaamojen
kirjatoukkien rinnalla,
sälää maasta noukkien
ihan kunnon mulatti.
Sata lautaan,
se joko susta lopunkin
jään pois sulatti?
Mä oon sun íkioma hirmus,
vaikka puuttuu vielä sormus,
ja tää matka meitä rytkyttää -
vaikk tää oiski vaan sun Mersus.
Ja versus mikä versus.
Mutt jumankaut,
vaikka parastas taas
siinä panet,
sä aina vaan oot niin pirun laimee -
Tarzania nähnykkään,
sut jättäny on varmaan
monet blondit Janet.
Sä oot niin aneeminen
ja akateemisen ohut,
ja vaikka muuta väität,
niin sä rakastat eniten sittenkin
sun asemoituu biilii.
Mihin tässä kohtaa virus?
Jätä jo noi takapirus.
Mutt jos mä kerrankin
kunnolla lataisin tosissain,
sua kansankielen räiskyvän
pariin kosiessain,
sä oisit värikkäästä, verevästä,
muhevasta mielestäkin
lukuihisi liuenneena
silti ihan out?
Eiks susta teeskennellen
jotain toista parempaa
tuukin pian the burn out?
Mihin tässä kohtaa virus?
Pyyhi pois ne omat lirus,
kerää vaan ne omat sirus.
Mihin tässä kohtaa virus?
Kohtaa vaan ne omat pierus.
Joko puhdas on sun vierus?
Unoha sut paskantärkeen
oloseks tekevä ja turhakin kiirus.
Oisko liian paksua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.