Mitä mieltä minä olen Adoptiosta?

Adoption tapauksessa on mahdollisuus nähdä lapsi joskus ja nykyään se taataan jo lainkin kautta. Jos teet abortin, kuollutta et tule näkemämään - se on selvää.

Niin mutta minusta Abortti ja Adoptio on huonoja asioita.

Parasta olis jos lapsi saisi heti synnyttyään huolehivan isän ja äidin: olis huoltajat sitten biologisia tai ei. Mitä hyötyä on biologiasta jos vanhemmilla ei ole voimavaroja ja kypsyyttä vanhemmuuteen.
Elämään liittyy aina raadollisuutta ja epätäydellisyyttä. Kaikkilla meillä on omat kipumme ja ei saada niitä maiksimissaan ihnateellisa kasvuolosuhteita. On vain aina valittava kahdesta huonosta ja parempi. jos olisin raskaana ja en vois huolehtia lapsesta niin antaisin adoptioon enkä tekisi aborttia. Se adoptio olisi se parempi kahdesta huonosta.

IHAN HYVÄ

Sinulla ei taida olla vielä kovin paljon ikää Iireka. Vanhemmiten toivottavasti huomaat, ettei maailma ole mustavalkoinen.

Abortti on surullinen asia ja toivon, ettet koskaan joutuisi siihen turvautumaan, mutta mitä sanot esimerkiksi 13-vuotiaalle, joka tulee raskaaksi yhden puskissa tapahtuneen humalaisen räpeltelyn seurauksena tai pahimmassa tapauksessa raiskauksen seurauksena?

Lapsen antaminen adoptioon on varmasti myös erittäin vaikea päätös, mutta joskus se on sekä lapsen että äidin etu. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus aikuisiin vanhempiin, jokta kykenevät huolehtimaan hänestä.

Niin mutta kun minun mielestäni Adoptiota ja Aborttia pitäisi sillee vältellä koska Adoptiossa voi olla että lapsi ei näe biologisia vanhempiaan koskaan ja abortissa se että siinä lapsi joutuu kuolemaan ennen kuin se ees syntyy.

Mun mielest adoptiossa on 2 hyvääkin puolta: lapsi saa elää ja saa rakastavat vanhemmat ja joku joka ei voi tulla raskaaks saa olla äiti. abortissa on mun mielest huonoo se et ku se lapsi tapetaan! mut hyväksyn abortinki esim jos naine/tyttö ollaa raiskattu tai joku muu kamala asia ja että siinä se on paras ratkasu sille lapselle..

18-vuotta täytettyään adoptiolapsella on laillinen oikeus tutustua (syntymä)asiakirjoihinsa, tätä adoptiovanhemmat eivät voi estää. Lapsella on myös oikeus ottaa yhteyttä biologiseen vanhempaansa (tai vanhempiin), jos biologinen äiti ja tai isä ei lasta halua nähdä niin silloin yhteyttä ei synny. Osapuolten halutessa tapaamiselle ei ole esteitä, tämän määrittää siis jo lakikin. Poikkeus on tietenkin silloin jos lapsi on hylätty nimettömänä ja täysin ilman tietoja puistoon tai muualle, tällöin biologisten vanhempien jäljitys on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Abortti sen sijaan on kerrasta poikki.

Ihannemaailmassa ei olisi vahinkoraskauksia tai pikkulapsen vanhemmat eivät kuole, eikä kukaan lasta haluava jää lapsettomaksi, vaan lapsi elää onnellisesti biologisessa perheessään aikuisuuteen saakka. Mutta kun näin ei ole, niin on hyvä että on vaihtoehtoja.

Olen itse adoptioon suoraan synnytyssairaalasta annettu suomalainen vahinkolapsi. Siis kahden aikuisen seksisuhteesta syntynyt hasardi, joka annettiin pois, koska suhde ei ollut vakava. Tämän olen lukenut papereistani. En ole katkera olemassaolostani. Minulla oli ihan hyvä perhe. Taustaani olen miettinyt ja on käynyt mielessä ottaa yhteyttä (minulla on ollut jo yli kymmenen vuotta tiedossa bioäidin nimi, henkilötunnus ja niiden perusteella myös osoite ja puhelinnumero), mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen nyt jo 37-vuotias, ja tuskin otankaan yhteyttä. En ole vissiin kokenut sitä turhan tärkeäksi, kun en ole tähän ikään mennessä saanut sitä tehtyä. Ekan kerran perimä mietitytti tosissaan, kun sain omat biologiset lapseni, että mitä heilläkin taustalla on. Neuvolassa kysyttiin sukuni perinnöllisiä sairauksia, minun oli todettava, ettei hajuakaan.

Mutta en mitenkään kyllä sanoisi, että ei missään nimessä adoptioon. Mieluummin minä oikeasti suosittelen synnyttämistä. Sori vain. Olen ihan mielelläni olemassa, ja luulisin monen muun adoptiolapsen olevan samaa mieltä. Abortti on kumoamaton teko, mutta jos lapsen synnyttää, voi sittenkin vielä miettiä, antaako pois vai pitääkö. Itse en ole vielä keksinyt, miksi sikiön tappaminen olisi parempi vaihtoehto.