Varmaan melkein jokainen nuori on joskus miettinyt tällaista...Minä ja poikaystäväni olemme seurustelleet 4 vuotta, ja olemme nyt 20 ja 21 vuotiaita...Meillä menee todella mukavasti ja olen hyvin onnellinen.Emme ole vielä kihloissa ym. koska haluamme edetä hitaasti ja olla aivan varmoja siitä, että kun joskus menemme kihloihin ja naimisiin, niin pysymme myös yhdessä...Kuitenkin avioliitoista 50%päättyy eroon ja koko lähipiiri jaksaa jatkuvasti muistuttaa, että olemme seurustelleet "kersasta"asti, että jossain vaiheessa ne menot on kuulemma kuitenkin juostava...Vaikka olenkin varma siitä, että parempaa miestä en voi löytää, niin ahdistaa tuollainen kommentointi...ajattelinkin herättää keskustelua tästä aiheesta...voiko nuorena löytää elämänkumppanin, jonka kanssa on koko loppuelämänsä???
Ahdistaa...
sinden
9705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi varmasti, mut harvinaista on, ku monesti ihmiset muuttuu kersasta kun kasvaa ja sillon usein muuttumisen suunta on eri ja six menee poikki...Jos teillä ei oo kerta käyny niin, olkaa onnellisii...
Te saatte asuu koko loppuelämännekin yhessä, vaik ette koskaan naimisiin meniskään...
Monelle kyseessä on kuiten vaan lappu ja hieno sormus kannettavaksi....
Riippuu et uskooko oikeesti jumalaan...
"jumalan silmien edessä yhteen sidotut" yms...
niinpä niin..
voi kun voisikin löytää..
joskus ennen vanhaan oli niin helppoa rakastaa vain yhtä..
mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin onhan munki porukat nuorena alkaneet surustelee ja meni sit naimisii..
yks puolenvuoden asumusero niil kyl tuli mut rakkaus voitti kuiteski kaiken..
eli ne on ollu yhdessä jotain yli 20 vuotta, enkä usko et ne ees eroo..
nii ja mein suvus on vaa yks pariskunta eronnu.. kaikki muut on vielä yhdessä.. :)
et kyllä se vaan ihmisistä riippuu, että jaksaako olla vaan ja ainoastaan sen yhden rakkaan kanssa vai tarvitseeko pientä seikkailua ;)
mut onnea ja pitkää suhdetta teille!!
Mun vanhemmat on ollu yhdessä 17-vuotiaasta asti ja vieläkin ovat yhdessä, kohta 30 vuotta, mutta ei liitto ole ollut kyllä mikään kaikista helpoin. Mun mielestä ei olisi kiva löytää tulevaa miestään näin nuorena, kun pitäähän sitä kokemusta kerätä ensin, mutta tuskin ajattelee niin, jos tosissaan rakastaa toista ja uskoo tämän olevan se oikea.
lohduttaudu sillä, et mun isoveli ja sen nykyinen vaimo seurusteli kymmenen vuotta ennenku meni naimisiin ja naimisissa on ollu semmoset kaks vuotta. ne alko seurustelee sillon ku veli oli 17 ja tyttö 15, meni kihloihin siitä vuoden päästä ja yheksän vuotta sen jälkeen naimisiin.. että ei sulla mikää kiire oo :)
Mun kummit on alkanu seurustelemaan 14-vuotiaina, ja ne on vieläkin yhdessä. Nyt ne on lähempänä viiskymppisiä, tosin molemmat on nuoremman oloisia. =)
Ne ei kuitenkaan oo naimisissa, enkä oo varma onko ne ees kihloissa, mutta yhdessä kuitenkin, eikä niillä oo lapsia. Mutta vieläkin ne näyttää ihan vastarakastuneilta! Mä oon ihan varma, että ne on loppuelämänsä yhdessä!
Eli kyllä voi nuorenakin löytää elämänkumppanin! En mä usko, että niitä menoja on välttämättä juostava missään vaiheessa. Tai ehkä joidenkin on, mutta jos teillä menee hyvin ja ootte onnellisia, niin miks ette pysyis yhdessä. Ehkä se teidän lähipiiri vaan haluaa, ettei teille tulis sit kovin suuria pettymyksiä, jos jommalle kummalle vielä tuollanen vaihe tulis.
Tsemppiä!! =)
voiko elämässä joskus löytää edes ketään.
Voi löytää.. :P
Jos et jaksa lukea koko tekstiä, se on about tässä: Don't worry!
Haluaisin kovasti uskoa siihen että nuorena voi löytää pysyvän elämänkumppanin.
Itse tapasin 14-vuotiaana oman ukkelini, joka oli tällöin 23-vuotias. (Joo, uskokaa pois, olen kuunnellut kauhistelua yhden elämän tarpeeksi. Ei kannata vaivautua.) Nyt olemme seurustelleet kohta viitisen vuotta, ja yhteenmuutosta ja kihloista puhutaan... mikä tarkoittaa että mitään ei vielä hetkeen tapahdu.
Miehistä en osaa sanoa, mutta tunnen paljonkin naisia (itseni mukaan lukien), jotka eivät tunne tarpeelliseksi "rillutella". Ei se elämä siitä varmaan ihmeemmin parane, jos antaa joka äijän käyttää avainta lukossa. Ja se nyt on suurin piirtein ainoa asia (sis. toki muunkin seksuaalisen kanssakäymisen) minkä seurustelu estää, muuten olen minä ainakin saanut elellä nuoruuttani rauhassa.
Jos on parhaan löytänyt, niin mitä siinä odottelemaan? 50 % päätyy eroon, mutta so? Kenen tahansa kanssa voi elää, jos KUMPIKIN todella tahtoo ja yrittää.
Meillä alkoi jo viides vuosi... ja haaveilen hääkellojen kalkatuksesta vuoden sisään.
Turhaan pitää "takaporttia" auki, jos ei tahdo päästää sitä toista pois!