Ostitko heti OK-talon?

Niin he joutuivat,pällistelemään vuokrakasarmilla,vuokrasivat tollot sellaiset asunnot että jäi elin ikäinen trauma,mainitsevat aina lopussa vuokra perinnästä,jota siis kaikki ei ole nähneet,se isäntä on läski,kalju,ja julma sauva.

Heillä on vakava trauma tarvitsisivat hoitoa koko legioona heitähän on on niin paljon jotka kärsivät aikoinaan tästä.

Heille voisi perustaa oman palstan (traumaattiset entiset vuora asujat. nykyiset ok talolliset.)

kunhan rauhassa naimaan pääsimme, ei siinä neliöiden vähyys haitannut yhtään. Olisihan se lähes päivittäisen posliiniksi ajelun voinut tietenkin korvata ruohonleikkuulla!

Ensin muutama vuosi kasarmilla tuhnutellessa, sitten "omassa" asunnossa edelleen kommuunissa, vasta lopuksi ok-linnaan. Nyt tätä osaa arvostaa.

XO sille ja kaunis vaimo lampaantaljalle!

Parisen vuotta opiskelun jälkeen vuokrayksiössä.
Sen jälkeen omaan rivarikolmioon muutamaksi vuodeksi ja sitte vasta korkeimpaan asumistasoon.

Kolme vuotta omistus rivarissa(yksiö) ja nyt pari vuotta omakotitalossa, ei valittamista.

Armeijan jälkeen muutin itsekseni ja vuokrakassulle luukuttamaan. 3 vuotta meni kärvistellessä ja sitten silloisen emännän kanssa ostettiin suoraan ok-talo. 30v löin eukolle rahaa hanskaan ja matkalaukullisen vaatteita ja morjes.Nyt asunut vuodesta 2007 nykyisessä ok talossa. Lapset maailmalla ja ja emännän kanssa kahdestaan ok-talo 160/220 neliötä.

Opiskellessa olin vuokralla soluasunnoissa. Sen jälkeen yksi kesä kotona (edelleen) raivokkaasti säästäen ja kun hermot loppuivat niin vanhemmilta saatujen lähes markkinahintaisten vakuuksien turvin omaan vaatimattomaan kerrostalokaksioon. Siinä sitten vajaa kymmenen vuotta välillä muualla vuokralla asuen, välillä työttömänä ja oma koppero vuokralla. Noin vuosi sitten muutettiin siipan kanssa omaan taloon pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta hankkia omaa taloa enkä ole muuttamista päivääkään katunut.

ja kohta sitten kaupungin muovimattomurjussa työttömien kanssa kun velkaselkä katkeaa ja pankin täti ottaa kämpän haltuunsa.

No tota saahan lainaa pankista kun sitä joku kysyi? ei kai siinä mitään ihmeelistä ole ja ostin 22vuotiaana, osa hinnasta lainalla ja osa säästöillä. On toki (ehkä) totta että maaseudulla pääsee helpommalla ja nuorempana omaan kuin isoissa kaupungeissa. Reilut kolme vuotta riitti rivaria niin okt ostopäätös oli helppo tehdä, aikansa kutakin.

Vähän aikaa piti kassulla majailla, mutta sitten heti ok-taloon.

Ensimmäinen omistusasuntoni on tämä ok-talo missä piukkapeppuvaimoni kanssa asun. Olen tätä ennen asunut siis vanhempieni luona ok-talossa 19-vuotiaaksi asti, mutta jouduin ikävä kyllä asumaan kerrostalokasarmissa opiskelijana. Tosin koetin optimoida kasarmiasumiseni opiskelijana niin että kämppä oli uudehko kerrostaloasunto Tampereen keskustassa omalla saunalla ja parvekkeella (jolla ei saanut grillata) ja talo oli ns. paremman kasarmiväen talo siten että mitään häiriköitä ei asunut talossa. Omaa autopaikkaa ei silti ollut. Selvisin tuosta kuten selvisin armeijastakin ja sitten kun alkoi saada palkkatuloja eikä vain sosiaalista tukea kuten opiskelijana niin ostin oman asunnon joka oli tietysti oma uusi omakotitalo eikä mikään kasarmin osa. Oma tupa, oma lupa. Autoillekin löytyy nyt talleja ja katoksia ja lisäksi muita paikkoja niin että vaikka kuusi autoa voisi omille paikoille sijoitella. Lisäksi sen kuin grillaa kuten haluaa ja mölyää miten haluaa.

Jos olisi ollut rahaa jo ennen töihin menoa kunnolla niin tietysti olisin jo opiskelijana asunut omassa talossa omalla tontilla eikä millään kasarmilla. Opiskelijana oli vain tulot vähäiset ja omilla rahoilla tässä on joutunut pärjäilemään. No, ei se muutaman vuoden kasarmielämä jättänyt pysyviä henkisiä traumoja kuitenkaan ja ehkä siinä oppikin jotain, ainakin sen että kannattaa pyrkiä pois kasarmeilta tai kommuuneista ja oma talo on se mitä kannattaa tavoitella.

En tietenkään ostanut suoraan omakotitaloa. Opiskeluaikoina vuokrasin omakottalon. Valmistuttuani ammattiin ostin ensin neukkokuution ja vasta kolme vuotta myöhemmin rakensin omakotitlaon. Kolmekymppisenä oli kolme lasta ja OKT.

Olen myös ehtinyt asua vuokralla sekä kerrostaloissa että rivitalossa, myös asumisoikeus rivitalo tuli kokeiluta, joten melkein kaikesta muusta asumisesta on kokemusta, paitsi alivuokralaisuudesta. Joten koko asumisen kirjo on käynyt tutuksi ja siksi olenkin hiton tyytyväinen nykyiseen elämääni.