Varma nolaus edessä

Voi kääk, mihin sitä päänsä pistääkään! Edessä on kansainvälinen koiranäyttely huonotapaisen yksivuotiaan kanssa, joka käyttäytyy hyvin vain kotona. Itselle kaikki, siis aivan kaikki, näyttelyjutut ovat täysin vieraita. Netistä olen lukenut sen verran, että olen melko varma, että tästä ei tule mitään. Koira hullaantuu toisia koiria nähdessään, joten se ei todellakaan ravaa nätisti löysässä hihnassa. Seisotettaessa sitä ei kiinnosta katsoa minuun, kaikki muu kiinnostaa enemmän.

Vinkkejä? Taikakeinoja, millä tästä selvitään hengissä?
15858
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

ENSINNÄKIN::::::LAKKAAT ITSE HERMOILEMASTA !!!!!!!!!!!!!

sitten luet säännöt tuolta http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/nayttelyt/nlynaakkoset.htm

sitten harjoittelette sitä ravaamista vierelläsi, seisomista, niin kauan, että koira osaa sen.

Sitten otat kasvattajaasi yhteyttä ja kysyt neuvoja, vinkkejä, apua.

JA tosiaan, lakkaat itse hermoilemasta, sillä koirasi vaistoaa sinun hermoilun ja silloin ainakin kaikki menee pieleen.

Äänestä

Tai sitten teet koirasi kanssa ihan jotain muuta etkä rääkkää sitä millään näyttelyillä kun ei kerta pidä

Äänestä
  • Jos et kerran pidä näyttelyistä niin miksi rääkkäät itseäsi lukemalla näitä juttuja?

    Äänestä

Mistä tiedät että ei muka näyttelyistä pitäisi?! Kyllä omanikin amstaffi on alussa holtittomasti kun on niin paljon koirien ja ihmisten hajuja. Rauhoittuu kehässä ja innostuu jo kun sille sanoo sanan näyttely, rakastaa sitä kun ihmiset katsovat vain sitä ja saa huomiota (:

Harjoittelua se vaatii, ja itsellänikin todellakin VAATI.
Harjoittelet kontaktia, paikallaan olemista, ja seisomista!
Onnea sinne! (:

Äänestä

Harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Kukaan ei ole luonnonlahjakkuus remmin kummassakaan päässä. Kun käyt katsomassa muita ja niiden esittämiä koiria niin muista että siinä on takana vuosien harjoittelu handlerilla ja koirallakin useamman kuukauden rupeama.

Sitä varten koiranäyttelyissä on ikäluokat eikä kannata ihan ensimmäisenä mennä tuomarille joka lisää tuskaa v...tuilemalla koirasta joka ei junnuna kulje kuten valiot. Niitäkin riittää.

Tärkeintä on itse olla rauhallinen ja esittää koira niin hyvin kuin pystyy. Jos on yliaktiivisuutta niin kunnon lenkki aamulla joka leikkaa liian energian pois. Äläkä kasaa liian suuria odotuksia niin ei tule pettymyksiä.

Äänestä

Kiitosta kaikille vastanneille. Harjoiteltu on sen verran, mitä koiran kanssa keskenään pystyy. Ihmisvilinässäkin on koitettu liikkua tavallista enemmän, jotta koira tottuisi siihen, ettei aina ole niin hiljaista ja rauhallista. Eläinkauppojen ystävälliset myyjät ovat katsoneet harjoituksen vuoksi hampaat ja tunnustelleet koiraa muutenkin. Siitä koira ei tunnu olevan moksiskaan. Ehkä tästä jotain tulee.

Äänestä

Jos kaipaat apua näyttelyyn voit käydä Match Showssa, sieltä saa paljon hyviä vinkkejä ja harjoitusta näyttelyä varten.

Eikä kannata hermoilla, kyllä se varmasti hyvin menee:D
Ja kannattaa varautua, pian jäät varmasti koukkuun tuohon näyttelytouhuun.

Äänestä

No sittenpä mennään yhdessä! Meillä on 9 kk:n ikäinen uros - erittäin elämäniloinen tapaus. Pidä sitä sitten hännästä kiinni, kun eihän se häntä pysy paikoillaan :DDD (=koko loppu koira heiluu :D)

Luultavasti tulee lähinnä kokemusta.....toivottavasti on huumorintajuinen tuomari.

Äänestä
  • Elämäniloinen koira. Kuulostaa ihan meidän welshiltä. Esitän sen ns. "vapaasti". Koska se vaan niin rakastaa tuomareita, ja kaikkia muitakin ihmisiä, että annan sen heiluttaa sitä häntäänsä. Ja en ota kuonostakaan millään lailla kiinni. KOska sitä ahdistaa heti. En asettele jalkoja, en mitään, olen opettanut vain seisokäskyn, ja se tavallaan ihan itse osaa esittää itsensä. Kaikkein haastavinta on tietysti se, että siellä kehässä on muitakin koiria, edessä heiluva häntä aiheuttaa pakonomaisen "haluan -leikkiä-reaktion". Alkuun olin kauhuissani kehään menosta. Kun luulin, että se on ihan hirveän huonokäytöksinen. Ensimmäisessä näyttelyssämme havaitsimme kuitenkin, ett'ä samanlaisiahan ne tuntuvat olevan muutkin.

    On meillä kerran koira kiivennyt tuomarin syliinkin. Ei se siitä pahastunut, nauroi vain. Jokaikisessä paikassa on tullut kuvaus tai rasti ruutuun, että rodunomainen käytös.

    Nyt meillä on sitten uusi koira, täysin erityyppinen. Ja nyt sitten taistellaan kovasti sen kanssa, että oppisi olemaan edes hiukan vähemmän epäileväinen vieraita kohtaan. Tämä koira ei takuulla kiipeä tuomarin syliin, ihan mielellään jättäisi kaikki vieraat ihmiset lähietäisyydeltä tapaamattakin. Tiedän, että kehässä joudun kehittelemään taas jotain, tällä hetkellä palkitsen siitä, että se sietää kopeloinnin, enkä edes odota sen hirveästi rakastavan sitä vieraan ihmisen taholta. Mutta se ei enää murise ensimmäisenä reaktiona. Ensimmäisellä kohtaamisella vieraan ihmisen kanssa se todellakin ajattelee aina kaikkein pahinta, oli se vieras ihminen sitten kuka tahansa. Mutta seuraavalla kerralla tavatessaan tervehtii jo kuin vanhaa tuttua.Siinä on vaan se, etti noihin tuomareihin ole mahdollista tutustua ennalta. Ja koska koira on rodultaan melko vähälukuinen, ei näyttelyissäkään tule sitä kehään ja pois vaihetta. Enimmäkseen tulee varmaan olemaan joko rotunsa ainoa edustaja, taikka sitten niitä on pari.

    Mutta älä mene kehään sillä asenteella, että odotat nolausta. REntona ja hyväntuulisena sekaan vaan. Et nimittäin ole ainoa, joka sellaista asiaa pelkää. Ja pelko ja jännitys vain pahentaa asiaa. Mitä väliä sillä on, vaikka kompastuisit omiin jalkoihisi. Ei kun ylös vaan ja naurut päälle. Ei ne muutkaan koirakot siellä täydellisiä ole :D Ja sitten vielä se kannattaa muistaa, että hyvin moni koiranomistaja on todella yllättynyt koiransa hienosta toiminnasta tositilanteessa. Ja myöskin päinvastoin.

    Äänestä

  • koirallinenkin kirjoitti:

    Elämäniloinen koira. Kuulostaa ihan meidän welshiltä. Esitän sen ns. "vapaasti". Koska se vaan niin rakastaa tuomareita, ja kaikkia muitakin ihmisiä, että annan sen heiluttaa sitä häntäänsä. Ja en ota kuonostakaan millään lailla kiinni. KOska sitä ahdistaa heti. En asettele jalkoja, en mitään, olen opettanut vain seisokäskyn, ja se tavallaan ihan itse osaa esittää itsensä. Kaikkein haastavinta on tietysti se, että siellä kehässä on muitakin koiria, edessä heiluva häntä aiheuttaa pakonomaisen "haluan -leikkiä-reaktion". Alkuun olin kauhuissani kehään menosta. Kun luulin, että se on ihan hirveän huonokäytöksinen. Ensimmäisessä näyttelyssämme havaitsimme kuitenkin, ett'ä samanlaisiahan ne tuntuvat olevan muutkin.

    On meillä kerran koira kiivennyt tuomarin syliinkin. Ei se siitä pahastunut, nauroi vain. Jokaikisessä paikassa on tullut kuvaus tai rasti ruutuun, että rodunomainen käytös.

    Nyt meillä on sitten uusi koira, täysin erityyppinen. Ja nyt sitten taistellaan kovasti sen kanssa, että oppisi olemaan edes hiukan vähemmän epäileväinen vieraita kohtaan. Tämä koira ei takuulla kiipeä tuomarin syliin, ihan mielellään jättäisi kaikki vieraat ihmiset lähietäisyydeltä tapaamattakin. Tiedän, että kehässä joudun kehittelemään taas jotain, tällä hetkellä palkitsen siitä, että se sietää kopeloinnin, enkä edes odota sen hirveästi rakastavan sitä vieraan ihmisen taholta. Mutta se ei enää murise ensimmäisenä reaktiona. Ensimmäisellä kohtaamisella vieraan ihmisen kanssa se todellakin ajattelee aina kaikkein pahinta, oli se vieras ihminen sitten kuka tahansa. Mutta seuraavalla kerralla tavatessaan tervehtii jo kuin vanhaa tuttua.Siinä on vaan se, etti noihin tuomareihin ole mahdollista tutustua ennalta. Ja koska koira on rodultaan melko vähälukuinen, ei näyttelyissäkään tule sitä kehään ja pois vaihetta. Enimmäkseen tulee varmaan olemaan joko rotunsa ainoa edustaja, taikka sitten niitä on pari.

    Mutta älä mene kehään sillä asenteella, että odotat nolausta. REntona ja hyväntuulisena sekaan vaan. Et nimittäin ole ainoa, joka sellaista asiaa pelkää. Ja pelko ja jännitys vain pahentaa asiaa. Mitä väliä sillä on, vaikka kompastuisit omiin jalkoihisi. Ei kun ylös vaan ja naurut päälle. Ei ne muutkaan koirakot siellä täydellisiä ole :D Ja sitten vielä se kannattaa muistaa, että hyvin moni koiranomistaja on todella yllättynyt koiransa hienosta toiminnasta tositilanteessa. Ja myöskin päinvastoin.

    Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä

    Äänestä

Mielummin koira joka on innostunut ja eläväinen kuin apaattinen rätti josta näkee että se olisi mielummin jossain aivan muualla!

Äänestä
  • Siltä väliltä koira. Ei ole helppoa näyttelyssä koiran kanssa mikä ei osaa käyttäytyä ja on liian vilkas kehässä.

    Äänestä

  • Näyttelyssä käynyt kirjoitti:

    Siltä väliltä koira. Ei ole helppoa näyttelyssä koiran kanssa mikä ei osaa käyttäytyä ja on liian vilkas kehässä.

    No se nyt olisi tietysti se ihanne... tämä nyt ei vaan sitä ole. Toisaalta tämä on erittäin hyvä käyttökoira - siinä sitä kuumuutta ja intoa tarvitaan. Joten ei sitä pitäisi näyttelylinjaisistakaan pois jalostaa = tuomari katsoo kuuman koiran huonokäytöksiseksi.

    Äänestä

Mä olen nolannut itteni nuorten pöhköjen kanssa useesti :D Pitää osata itsekkin nauraa :P On pussattu tuomari ja kesken kehän alettu rapsuttelee korvia ja menty nelitahti pomppuja :P Eli älä ressaa :P Mene näyttelypaikalle ajoissa niin koirasi kerkee vouhottaa ja rauhoittua ennen kehää :)

Äänestä

Käy match showssa, se on ns. leikkimielinen koiranäyttely jossa on myös palkintoja (sinne voi osallistua monirotuiset koirat....) niitä järjestetään aika paljon ;)
tai sitten pyydä kasvattajalta apua, kasvattaja varmasti ymmärtää ,millaista on koiran kouluttaminen näyttelyihin ;D
Muista että tilanteen tullen koira on lultavasti peloissaan ensimmäinentä kerrasta vieraita hajuja jokapuolella yms. yms. mikäli tuomari ei ole ylimielinen nirppanokka, niin se ymmärtää että pakkohan on jokaisella olla se "ensimmäinen näyttely"
TSEMPPIÄ ja muista että et ole ainoa siinä näyttelyssä etkä varsinkaan ainoa koiranomistaja joka taistelee tämän pienen ongelman kanssa ;)))

Äänestä

Kommentoi aloitusta


VoiApua! kirjoitti:

Voi kääk, mihin sitä päänsä pistääkään! Edessä on kansainvälinen koiranäyttely huonotapaisen yksivuotiaan kanssa, joka käyttäytyy hyvin vain kotona. Itselle kaikki, siis aivan kaikki, näyttelyjutut ovat täysin vieraita. Netistä olen lukenut sen verran, että olen melko varma, että tästä ei tule mitään. Koira hullaantuu toisia koiria nähdessään, joten se ei todellakaan ravaa nätisti löysässä hihnassa. Seisotettaessa sitä ei kiinnosta katsoa minuun, kaikki muu kiinnostaa enemmän.

Vinkkejä? Taikakeinoja, millä tästä selvitään hengissä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu