Varma nolaus edessä

Jos et kerran pidä näyttelyistä niin miksi rääkkäät itseäsi lukemalla näitä juttuja?

Elämäniloinen koira. Kuulostaa ihan meidän welshiltä. Esitän sen ns. "vapaasti". Koska se vaan niin rakastaa tuomareita, ja kaikkia muitakin ihmisiä, että annan sen heiluttaa sitä häntäänsä. Ja en ota kuonostakaan millään lailla kiinni. KOska sitä ahdistaa heti. En asettele jalkoja, en mitään, olen opettanut vain seisokäskyn, ja se tavallaan ihan itse osaa esittää itsensä. Kaikkein haastavinta on tietysti se, että siellä kehässä on muitakin koiria, edessä heiluva häntä aiheuttaa pakonomaisen "haluan -leikkiä-reaktion". Alkuun olin kauhuissani kehään menosta. Kun luulin, että se on ihan hirveän huonokäytöksinen. Ensimmäisessä näyttelyssämme havaitsimme kuitenkin, ett'ä samanlaisiahan ne tuntuvat olevan muutkin.

On meillä kerran koira kiivennyt tuomarin syliinkin. Ei se siitä pahastunut, nauroi vain. Jokaikisessä paikassa on tullut kuvaus tai rasti ruutuun, että rodunomainen käytös.

Nyt meillä on sitten uusi koira, täysin erityyppinen. Ja nyt sitten taistellaan kovasti sen kanssa, että oppisi olemaan edes hiukan vähemmän epäileväinen vieraita kohtaan. Tämä koira ei takuulla kiipeä tuomarin syliin, ihan mielellään jättäisi kaikki vieraat ihmiset lähietäisyydeltä tapaamattakin. Tiedän, että kehässä joudun kehittelemään taas jotain, tällä hetkellä palkitsen siitä, että se sietää kopeloinnin, enkä edes odota sen hirveästi rakastavan sitä vieraan ihmisen taholta. Mutta se ei enää murise ensimmäisenä reaktiona. Ensimmäisellä kohtaamisella vieraan ihmisen kanssa se todellakin ajattelee aina kaikkein pahinta, oli se vieras ihminen sitten kuka tahansa. Mutta seuraavalla kerralla tavatessaan tervehtii jo kuin vanhaa tuttua.Siinä on vaan se, etti noihin tuomareihin ole mahdollista tutustua ennalta. Ja koska koira on rodultaan melko vähälukuinen, ei näyttelyissäkään tule sitä kehään ja pois vaihetta. Enimmäkseen tulee varmaan olemaan joko rotunsa ainoa edustaja, taikka sitten niitä on pari.

Mutta älä mene kehään sillä asenteella, että odotat nolausta. REntona ja hyväntuulisena sekaan vaan. Et nimittäin ole ainoa, joka sellaista asiaa pelkää. Ja pelko ja jännitys vain pahentaa asiaa. Mitä väliä sillä on, vaikka kompastuisit omiin jalkoihisi. Ei kun ylös vaan ja naurut päälle. Ei ne muutkaan koirakot siellä täydellisiä ole :D Ja sitten vielä se kannattaa muistaa, että hyvin moni koiranomistaja on todella yllättynyt koiransa hienosta toiminnasta tositilanteessa. Ja myöskin päinvastoin.

koirallinenkin kirjoitti:

Elämäniloinen koira. Kuulostaa ihan meidän welshiltä. Esitän sen ns. "vapaasti". Koska se vaan niin rakastaa tuomareita, ja kaikkia muitakin ihmisiä, että annan sen heiluttaa sitä häntäänsä. Ja en ota kuonostakaan millään lailla kiinni. KOska sitä ahdistaa heti. En asettele jalkoja, en mitään, olen opettanut vain seisokäskyn, ja se tavallaan ihan itse osaa esittää itsensä. Kaikkein haastavinta on tietysti se, että siellä kehässä on muitakin koiria, edessä heiluva häntä aiheuttaa pakonomaisen "haluan -leikkiä-reaktion". Alkuun olin kauhuissani kehään menosta. Kun luulin, että se on ihan hirveän huonokäytöksinen. Ensimmäisessä näyttelyssämme havaitsimme kuitenkin, ett'ä samanlaisiahan ne tuntuvat olevan muutkin.

On meillä kerran koira kiivennyt tuomarin syliinkin. Ei se siitä pahastunut, nauroi vain. Jokaikisessä paikassa on tullut kuvaus tai rasti ruutuun, että rodunomainen käytös.

Nyt meillä on sitten uusi koira, täysin erityyppinen. Ja nyt sitten taistellaan kovasti sen kanssa, että oppisi olemaan edes hiukan vähemmän epäileväinen vieraita kohtaan. Tämä koira ei takuulla kiipeä tuomarin syliin, ihan mielellään jättäisi kaikki vieraat ihmiset lähietäisyydeltä tapaamattakin. Tiedän, että kehässä joudun kehittelemään taas jotain, tällä hetkellä palkitsen siitä, että se sietää kopeloinnin, enkä edes odota sen hirveästi rakastavan sitä vieraan ihmisen taholta. Mutta se ei enää murise ensimmäisenä reaktiona. Ensimmäisellä kohtaamisella vieraan ihmisen kanssa se todellakin ajattelee aina kaikkein pahinta, oli se vieras ihminen sitten kuka tahansa. Mutta seuraavalla kerralla tavatessaan tervehtii jo kuin vanhaa tuttua.Siinä on vaan se, etti noihin tuomareihin ole mahdollista tutustua ennalta. Ja koska koira on rodultaan melko vähälukuinen, ei näyttelyissäkään tule sitä kehään ja pois vaihetta. Enimmäkseen tulee varmaan olemaan joko rotunsa ainoa edustaja, taikka sitten niitä on pari.

Mutta älä mene kehään sillä asenteella, että odotat nolausta. REntona ja hyväntuulisena sekaan vaan. Et nimittäin ole ainoa, joka sellaista asiaa pelkää. Ja pelko ja jännitys vain pahentaa asiaa. Mitä väliä sillä on, vaikka kompastuisit omiin jalkoihisi. Ei kun ylös vaan ja naurut päälle. Ei ne muutkaan koirakot siellä täydellisiä ole :D Ja sitten vielä se kannattaa muistaa, että hyvin moni koiranomistaja on todella yllättynyt koiransa hienosta toiminnasta tositilanteessa. Ja myöskin päinvastoin.

Lue lisää

Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä

Siltä väliltä koira. Ei ole helppoa näyttelyssä koiran kanssa mikä ei osaa käyttäytyä ja on liian vilkas kehässä.

Näyttelyssä käynyt kirjoitti:

Siltä väliltä koira. Ei ole helppoa näyttelyssä koiran kanssa mikä ei osaa käyttäytyä ja on liian vilkas kehässä.

No se nyt olisi tietysti se ihanne... tämä nyt ei vaan sitä ole. Toisaalta tämä on erittäin hyvä käyttökoira - siinä sitä kuumuutta ja intoa tarvitaan. Joten ei sitä pitäisi näyttelylinjaisistakaan pois jalostaa = tuomari katsoo kuuman koiran huonokäytöksiseksi.