Kentillä aina näkee koiria, jotka seuraavat omistajaansa intensiivisesti katse omistajan kasvoissa. Ne koirat odottavat intopinkeänä lupaa saada istua, mennä maahan jne...
Oma koirani on kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta, vaikka kuinka yritän pitää lemppari lelua palkkiona, parhaimpia herkkuja ja kehun niin ylitsepursuavasti, että enempään en pysty. Istumiset ja maahanmenot koira tekee kuin hidastetussa filmissä, siis parhaimmillaan. Joskus se heittäytyy täysin korvattomaksi, eikä tee elettäkään pyydettyyn suuntaan, vaikka se tasan tarkkaan tietää, mitä komento tarkoittaa. Koirani rotu on sellainen, että sen pitäisi olla kaikkea muuta kuin hidas!
Jos minä osaisin tehdä asiat oikein, niin olisiko minulla mahdollisuus tehdä tästä koirasta innokas työskentelijä, vai heitänkö rukkaset tiskiin? Ikää koiralla on alle kaksi vuotta, ja narttu on kyseessä.
Oma koirani on kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta, vaikka kuinka yritän pitää lemppari lelua palkkiona, parhaimpia herkkuja ja kehun niin ylitsepursuavasti, että enempään en pysty. Istumiset ja maahanmenot koira tekee kuin hidastetussa filmissä, siis parhaimmillaan. Joskus se heittäytyy täysin korvattomaksi, eikä tee elettäkään pyydettyyn suuntaan, vaikka se tasan tarkkaan tietää, mitä komento tarkoittaa. Koirani rotu on sellainen, että sen pitäisi olla kaikkea muuta kuin hidas!
Jos minä osaisin tehdä asiat oikein, niin olisiko minulla mahdollisuus tehdä tästä koirasta innokas työskentelijä, vai heitänkö rukkaset tiskiin? Ikää koiralla on alle kaksi vuotta, ja narttu on kyseessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt kuulostaisi siltä että olet halussasi saada koira innostumaan mennyt vähän yli, eli koiran silmissä sinä olet siltä suosion pyytäjä, koira näkee sinun aktivointiyritykset lahjontayrityksenä. Suomeksi sanottuna, et ole koirallesi laumanjohtaja, vaan suosionpyytäjä, ja ketä koiraa sellainen kiinnostaisi.
Itse kokeilisin sitä että lelut ja namut kaappiin, kentälle, ja ihan vaan koiralle tiedoksi, että ukkosen välttämiseksi, nyt kannattaa olla kuulolla. Hihnan kanssa komennat koiran maahan, ja hihnalla avitat jos ei maahanmeno huvita. Oma koirani ainakin käyttäytyy juuri noin jos se luulee että se totteleminen on jotenkin vaihtoehtoista. Koirat ovat tavattoman viisaita ja älykkäitä huomaamaan ihmisissä piirteitä joita ei itse heti keksikkään.
sinuna minä nyt vaihtaisin tyyliä, jättäisin kehumisen vähemmälle, ja kokeilisin sellaista tottele tai käy kehnosti tyyliä.
( Varaus, jos koirasi on arka, tai olet aivan noviisi koirankouluttaja, kysy koulutuskentältä vähän katsomaan, mistä kokeneempien silmissä asiat näyttävät. Arat koirat menevät kovistelusta lukkoon, niille se konsti ei toimi yhtään !)
Paljon voi riippua sun omasta olemuksestakin! Oletko itse perin rauhallinen ja jopa flegmaattinen? Jos näin, ei ole mikään ihme, että koirasikaan ei ole hommista innostunut. Agilitykentällä eräs ihmetteli, kun ei saa koiraansa vauhtia vaan se tassutteli kaikessa rauhassa ja suoritti ponnettomasti, ja kyseessä siis normisti superpalloterrieri! No kun ohjaaja ei ikinä käyttänyt ääntään korkeelta ja kovaa, ja oma liikehdintä oli vetelää. Innostu niin koirakin innostuu! Esimerkkikoiraan tuli kummasti eloa kun sille muutaman lauseen jutteli innostavasti. Tee innostavia harjotteita. Yleensä tommoset mieluusti saalistaa, joten lähde juoksemaan täysillä johonkin suuntaan ja annan koiran ottaa sut kiinni, sitten leikitte riemukkaasti patukalla tms.
Pääsääntöisesti oon lopettanu hommat, jos koiraa ei nappaa suorittaa kunnolla. Koiralla pitää olla sopiva vire päällä kun tehdään töitä. Ilman sitä on turha jurnuttaa.
Näkemättä ei voi sanoa mitään, mutta kerroinpa nyt tämmösenkin kokemuksen.
Motivaatio tehdä jotain on laimea syystä tai toisesta. Voi olla myös liiallinen toisto harjoitteissa, joka on heikentänyt koiran mielenkiintoa tekemiseen.
Vaikea sanoa ohjeita, kun ei näe suoraan syy-yhteyttä.
Kiitos kommenteista. Ollaan nyt pariin otteeseen käyty ohjatussa toiminnassa, mutta siellä on niin paljon harrastajia, että kontakti kouluttajiin on jäänyt hyvin pieneksi, enkä ole saanut heiltä vinkkiä, johon tarttua. Ehkä jatkossa.
Myönnän kyllä olevani itse rauhallista tyyppiä, jolle älytön innostuksen näyttäminen ei tunnu luontelvalta. Toisaalta tuntuu kyllä siltäkin, että joudun kerjäämään koiran huomiota kuin mikäkin kerjäläinen. Blaah, uuvuttavaa tämä on, mutta ehkä yrityksen ja erehdyksen kautta löydetään oikea sävel.
Mulla oli samankaltainen tilanne mun rottisnartun kanssa joskus 1,5v sitten. Neiti joka nuorempana tottisteli mielellään ei ottanut kontaktia, ei seuranut kunnolla vain jätätti (jäi taakse). Sain hyviä neuvoja ystävältäni jolla 2v käyttösakemanni. Ensin ruvettiin harjoittelemaan kontaktia, katso->nami. Sitten sivu->nami. Seuraa, koira paikallaan ensin, sitten palkka 1stäkin kunnon kontaktiaskeleesta. Se auttoi kun opin palkkaamaan oikein, oikea aika ja muistin sanoa palkkaussanan. Pitää tähän väliin sanoa että ryhmätoko 1h kerralla, 2 kertaa viikossa tappoi koirani tottisintoa. Liikaa toistoja, liian vähän ohjausta kouluttajalta, koira kyllästyi parin 10kerran kurssin jälkeen totaalisesti eikä oppinu liikkeet oikein. Nyt pk-tottistelemme, ensin käytiin aina mun kaverin kanssa et se näkee mitä teen väärin, nyt yksinkin tottakai ja nyt kun koirani tietää mitä haluan niin vaadin sitä namilla tai ilman. Me ollaan kentällä muutama minuutti kerralla ja sit pois, otetaan aina 2-3 kierrosta, toinen oma ja jos kaverin koira niin molemmat väliin. Sitten loppuleikkinä harjoituspuru pehmeään pentutyynyyn ja rauhoittuminen (mistä koira tykkää), et jää kentältä hyvä fiilis. Koirallani tosi vähän viettiä, lelut ei oikein kiinnosta (nykyään leikkii kyl kun opin leikittämään mutta viettikestävyys huono), nyt palkkaan niin et laitan kuppiin/kannelle namin ja lähden seurauttamaan sitten kun palkkahetki tulee merkkaan hetken ja vapautan sanalla jess niin koira saa juosta kupille, toimii loistavasti! Sama juttu kotona ruuan kanssa (olen ehdollistanut ruuan saaminen, ensin seuraa->vapautus ja kupille). Liinassa kunnes osasi ettei pässyt edistämään/jätättämään. Suosittelen Juha ja Susanna Korrin kirjaa Tavoitteena Huippukoira, loistavia käytännön vinkkejä, ohjeita jne.
Rotikalle, kuten monelle muullekkin, pitää muistaa se vastapaino, missä liikutaan ja tehdään koiran ehdoilla, ja vain sille mieleisiä asioita...muuten voi olla motivoinnissa jossain vaiheessa vaikeuksia...Tekeminen ei siis kannata olla vain suorittamista.
Aikoinani rämmin oman tollerini kanssa samassa suossa. Aloin sitten kiinnsotua koiran kouluttamisesta enemmän ja siirryin kaikessa elämässämme johtajuusajattelusta koiran tarpeiden ajatteluun ja koiran ja minun suhde parani pikkuhiljaa. Myös kouluttamisen askeleet alkoivat kiinnsotaa enemmän, edellisen koirani kanssahan mitään tälläisia ongelmia ei ollut, vaan sen kuin vain teki sen kanssa ja se innsotui jateki, tein itse mitä tahansa. tolleri kuitenkin oli rotuna jo ihan eri juttu, ei niin pk-haluinen ja minussa ihan luonnostaan kiinni, kuten aiempi. Tämä kouluttamisesta kiinnsotuminen johti siihen,e ttä aloin ajatella, ensin motivaatio, sitten kontakti ja vasta sitten hyvin viimeisenä ja vähäisenä "temppujen opettaminen".
Koirani työskenteli hyvin alkuun, kunnes jankkaava toko tylsisitytti sen, eli vuoden ikäisenä se oli edennyt avoimeen luokkaan, mutta siihen sitten j'äätiinkin ihan täysin jumiin. Yritin aikani vielä jankkausta joka oli kuin päätä olisi seinään hakannut ja sitten kyllästyin ja aloin siinä välissä kiinnsotua enemmän koiran kouluttamisesta. Koska alku oltiin kiivetty puuhun perse edellä, kesti motivaation ja kontaktin löytyminen harjoitteluun muutamia vuosia. Koira suoritti tottelevaisuuden kaikki luokat sitten kuitenkin loppupeleissä, eli peli ei ole menetetty, mutta työtä joudut tekemään enemmän sinäkin...
Ensin siis sinun pitää päästä siihen, että kun kutsut koiraa nimeltään, se katsoo sinua kohden innostuneena ja tulee hakemaan sinulta palkkaa (oli se lelu tai namu). Ennenkuin tuo toimii jokaisessa tilanteessa, annat sille täysin turhaan yhen yhtä käskyä tai pyyntöä ja jos teet niin ja oletat koiran toimivan (jatkat kunnes tekee) silloin te jankutatte ja koiralle jokainen harjoittelu on aina vain yhtä epämiellyttävää.
Siis en voi olla korostamatta: ensin motivaatio, sitten kontakti ja sitten viimeisimpinä ja vähäisimpänä vasta se johtajuus ajattelun tärkein pointti; käskyttäminen, jos haluat innostuneesti totelevan koiran, joka ei luonnostaan tee niinkuin ihminen pyytää ihan vain ihmisrakkauttaan... En voi olla krostamatta varmuuden vuoksi myös sitä että belgian paimeneni oli motivoitunut ja kontaktin haluinen ilman sen erillistä harjoittelua, siksi myös pelkällä käskyttämisellä saa koirasta hyvän ja toimivan (eli sen nuoruus vuodet elettiin johtajuus opin mukaan ja siitäkin tuli hieno koira)...
Mun pikkukoirani on omapäinen tipsu -häntä alhaalla usein laahustaa sillä nopeudella kun itse tahtoo. Joskus häntä on ylhäällä ja sit mennään kovempaa sata metriä. Päivät nukkuu melkein aina. Iltasin tehdään pieni leikki. Koira istuu, antaa tassua, odottaa, tulee luo, pujottelee hieman. tää leikki tehdään kun tassut, hampaat,silmät ja turkki hoidettu. Muutaman namin piilotan ja etsii, sitten taas koiruli menee nukkumaan. Katsoo välilllä silmiin kun tahtoo ulos tai ruokaa. Aina kiltisti antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet- mutt ei tosiaan mikään kovin pirteä vaan melko rauhallinen - taitaa olla oman tiensä kulkija. Sopii mulle, koiruli meinaa, että mitä sitä hötkyilemään valmiis mailmas- niinhän se on.
Jaa-a, ettei olis välillä juoksun jälkeistä masista? Onko koira leikkaamaton. Oma n. viisivuotias narttuni on aina juoksun jälkeen flegmaattinen sen pari kuukautta. Eli ensin on juoksu 3-4 vko ja tämän jälkeen alkaa ns. kantokausi vaikka koiraa ei ole astuttukkaan. Sillä keltahormoonia erittyy sen 60-65 vrk, mikä lienee normaali kanto-aika. Koirani ei saa muita valeraskaus oireita eli ei tee pesää, kantele vinkuleluja tms. Heti parin kuukauden päästä mennään taas lujaa ja halutaan jatkuvaa toimintaa. Kesäkuussa oli juoksu ja nytkin tuolla makoilee pihalla ja mikään ei hotsita. Elo-syyskuun vaihteessa meinaan viedä steriloitavaksi, jolloin on parhaimmillaan oma itsensä. Siis onko tämä mahdollista? Koirani siis on aina puoilivuotta vuodesta juoksussa ja juoksun jälkitilassa. Ei kivaa. Kaikki koirat eivät reagoi samalla tavoin, mutta minun ikävä kyllä. Tsemppiä koulutukseen ja katse kontaktia hakuseen.
Varmasti johtuu hormooni jutuista..Vitamiinilisä voisi olla paikallaan...esim.Aptus multidog vita tai vastaava ja omega-3/6 (villi lohen öljy) jne..voi nopeuttaa palautumista.
Vielä lisää leikkaamattoman koiran käytöksestä. Siis oma kokemukseni vuosien aikana. Lisäksi koirani on erittäin kiltti luonteeltaan ja tykkää melkeinpä kaikista koirista, mutta juoksun jälkeen ei kiinosta nartut eikä urokset. Toki pienen pieniä hetkiä tulee, kun valo syttyy silmiin ja innostuu hakemaan vaikkapa palloa pari kertaa ja sitten jää taas makoilemaan. Minulla on pihalla pieni parimetrinen tunneli ja aita ja pari keilaa, joita ns. normaalina aikana tykkää kovastikin tehdä vaikka mitä. Nyt tekee kerran ja sit ei enää kiinnosta, mutta auta armias, kun päästään syyskuulle, niin johan jo vaatii leikkimistä jne. Oma koira pitää oppia tuntemaan. Tässä eräänä päivänä bussissa mennessämme tuntui tosi hyvältä, kun koira otti katsekontaktin pyynnöstä, jolloin sain viestitettyä jäävämme pois kyydistä. Kanssa matkustajan kommentti, ettei muista koska olisi viimeksi nähnyt koiran hakevan katsekontaktia omistajaan ohjeita varten ja vielä niin hyvin tuntui IHANALTA. Jotain siis on osattu tehdä oikein. Seuraappa siis narttusi käytöstä juoksun jälkeen. Olisiko tässä perää?