I miss the years that were erased
I miss the way the sunshine would light up your face
I miss all the little things
I never thought that they'd mean everything to me
Yeah I miss you
And I wish you were here
Kiitos kaikesta. Ilman sua mä en olis enää tässä.
En tiedä miten tästä jatkaa, mulla oli vaan sut ja nyt multa on viety kaikki ; (
I miss the way the sunshine would light up your face
I miss all the little things
I never thought that they'd mean everything to me
Yeah I miss you
And I wish you were here
Kiitos kaikesta. Ilman sua mä en olis enää tässä.
En tiedä miten tästä jatkaa, mulla oli vaan sut ja nyt multa on viety kaikki ; (
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otan osaa suruusi.
Ollos iäti muistettu, autuuteen viety ystäväsi! Voimia raskaisiin päiviin!
Niinpä on minultakin vuosien varrella lähtenyt kavereita enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia. Kaikki tekivät ratkaisunsa itse ja mikä omituisinta, just viimeiset puoli vuotta ennen sitä itsaria tuntui kuin olisivat saaneet viimein elämänsä kondikseen. Sitten yhtäkkiä vaan poks... kaikki taivaan tuuliin. =(
Ei ole elämää tarkoitettu helpoksi. Se pitää vain tunnustaa ja jatkaa puurtamista.
Kiitti viesteistä. Kristian kuoli auto-onnettomuudessa ; ( En ole ikinä tavannut niin iloista ja mukavaa ihmistä, kuin Krisse oli. Hän auttoi muakin niin paljon vaikeina aikoina. Onneksi Kristian eli suhteellisen mukavan elämän, hän oli sellainen iloinen ja erikoinen persoona, josta pitivät kaikki : ) Nyt täytyy tästä jatkaa. Mä en saa antaa periksi, sitä Krissekin aina mulle sanoi.
Nyt kaikki tuntuu vaan niin tyhjältä. Mulla ei muutenkaan ole niin kovin paljon kavereita ja nyt niistä kaikkein tärkein on poissa ; ( Kristian oli mulle niin rakas, tulen aina muistamaan hänet ; (
Hienosti arvostit kyseistä henkilöä jos tunsit henkilön vain " homona ", jos oikeasti olisit arvostanut henkilöä et olisi tuominnut häntä homoseksuaalisuudesta ja kirjoittanut viestiä täällä.
Kuule mäkin olen homo. Ja mä en häntä mistään tuominnut, enkä yleensäkään tuomitse ketään. Mikä mä olisin muita arvostelemaan.
Onpa täälläkin kivoja ihmisiä : (
Ja tuonne kuolema ja suru palstalle on viittinyt tätä viestiä laittaa, koska siellä jauhetaan vaan itsarista yms. Mutta en nyt jaksa väitellä tälläisestä asiasta, kun rakas on lähtenyt ; (
Arvostin ja rakastin Krisseä tosi paljon ja hän tiesi sen. Ja arvostan ja rakastan edelleen, hän oli elämäni tärkein ihminen, jonka paikkaa ei voi kukaan täyttää ; (
Paljon voimia sinulle. Meille jokaiselle on annettu se määrätty aika mikä saadaan täällä maan päällä olla ja Krissen aika tuli täyteen. Mutta Krissen on nyt hyvä olla, ja itse uskon siihen että Krisse ei ole jättänyt sinua lopullisesti vaan odottaa sinua jossain. Ja sitten kun oma aikasi tulee täyteen niin pääset Krissen luo paikkaan jossa aurinko paistaa koko ajan ja kaikki surut ja murheet ovat lopullisesti poissa.
though lovers be lost
love shall not
and death shall have no dominion
-dylan thomas
Kiitti viesteistä. Tänään ajattelin, että on pakko mennä ulos. Tää sisällä pyöriminen vain pahentaa oloa. Kävin niissä tutuissa paikoissa missä ollaan Krissen kanssa oltu. Iltaisin on aina hirveä ikävä ; (
Tämä kesä ei yhtään nyt tunnu kesältä. Meilläkin jäi asioita niin paljon tekemättä : (
Mutta tietysti olen iloinen jokaisesta päivästä Krissen kanssa ja niistä ihanista muistoista : ) Krisse oli mulle kuin isoveli. Aina auttamassa ja huolehtimassa : )
Mulla on kohta koko kämppä täynnä sun kuvia
Tuo tyhjyys... Just se että oli niin paljon suunnitelmia ja tekemättä jäi paljon.
Mutta kohtalo on semmoinen, se vie kun on aika.
Koita pärjätä, sä et ole yksin x
Osanottoni. Voimia!
En jaksa enää, mistään ei tuu mitään : ( Nyt on toinenkin tuttuni joutunut onnettomuuteen. Sais talvi jo tulla. Tää kesä loppui jo mun osalta.
Niin kauhea ikävä Krisseä : ( Tänään on ollut todella paha päivä, ei varmaan tuu nukkumisesta mitään.
Toivottavasti tuo toinen kaveri nyt toipuu. Mun elämä on nyt aivan sekaisin, sitä se oli jo aikaisemminkin, mutta nyt en tiedä enää mistään mitään.
Kiitti kaikista viesteistä. Nyt todella toivon, että selviän tästä. Kukaan ei välitä mun surusta mitään. Yksin täytyy nyt yrittää jaksaa.
Otan osaa. Koin samantapaista vuosi sitten, mutta kyllä se elämä vähitellen taas voittaa, vaikka kaipaus jääkin.
Uskotteko kuolemanjälkeiseen elämään?
En usko. Aikansa kutakin.
Eiköhän se minuus haihdu pois sillä hetkellä kun hermosolut kuolevat ja ainoat erityispiirteet periytyisivät eteenpäin lasteni geeneissä. Jos siis ikinä lapsia tekisin. Tuskimpa, kun homo olen.
Tietoisuus on yksi niistä asioista jotka ovat enemmän kuin osiensa, eli hermosolujen, summa. Hyvin yksinkertaisillakin ohjeilla pystyy päätymään hyvin hyvin monimutkaiseen lopputulokseen jonka näkee koko komeudessaan vasta kun lopputulos on piirretty valmiiksi. Esimerkkinä fraktaalit. En siis usko hetkeäkään mihinkään 'sieluun' vaan tietoisuus on vain yksi esimerkki tuollaisesta kokonaisuudesta - koottu pienistä mekaanisista osista.
Oijoijoijoij 11v poika, tommost ois kiva koittaa :P
Laskeppa nyt uudestaan. 1991-2001-2011 ja siihen vielä vuosi päälle. 11v? Ei.