Dhyana

Olisi kiva kuulla jotain ajatuksia tai kokemuksia asiaan liittyen.

Yleisluonteinen katsaus syventyneisiin tietoisuudentiloihin, joiden tuntomerkkejä lisääntynyt rauha, ilo ja parantunut näkemys ilmiömaailman luonteesta:

http://www.accesstoinsight.org/ptf/dhamma/sacca/sacca4/samma-samadhi/jhana.html

Jo varhaisessa vaiheessa, kun harjoittaja kokee sisältä kumpuavaa ihmeellistä rauhaa, hän huomaa eron ulkoisen aistimaailman ja sisäisen maailman tuoman rauhan välillä. Tämä parantunut erottelukyky johtaa hänet sisäisen tutkimisen tielle. Samalla syntyy ulkoisiin aistivaikutelmiin takertumisesta luopumista. Hän näkee ulkoiset aistimukset enempi unenkaltaisina. Luopuminen on muuta kuin väkisin poisheittämistä. Se on tiettyjen taipumusten poiskaristamista, jolloin harvemmin enää muistelee ja on tietoinenkaan, mistä on tullut luovuttua. Ne ovat unohtumassa, entinen on jäämässä unholaan. Tietää että tämä on oikea suunta, tähän suuntaan hän siis jatkaa.

Kun kosketus ensikerran syvimpään jhanaan on saatu, hän saa ensikerran väläyksen aidosta oikeasta näkemyksestä. Tämä ymmärryksen kasvu aikaansaa sen, ettei hän voi enää koskaan palata kokonaan takaisin, sillä hän on saanut tartunnan. Ymmärrykseen perustuva havainto ja kokemus on niin huikaiseva, että se on muuttanut hänen persoonansa asenteen iäksi. Hän tietää nyt, ettei hän ole keho, tunne eikä myöskään mikään ajatus, oli se kuinka matala tai ylevä tahansa. Hän tietää, että hänen persoonansa kokonaisuudessaan on ehdonvarainen ja lakkaa, mutta sen takana oleva tietoisuus on. Tämä tietoisuus on ollut koko ajan läsnä, eli mitään uutta ei oikeastaan ole saavutettu.

Jo varhaisemmassa vaiheessa harjoituksen tuoma mielihyvä aikaansaa janoa sisäiseen kokemukseen, joka vie uusiutuviin onnentiloihin harjoituksen kautta. Tämäkin jano hienosyiseen iloon lakkaa, niinkuin lakkasi aiemmin ulkoisen aistinautinnon janoaminen. Silloin ollaan jo hyvin lähellä kaikenlaisen takertumisen lakkaamista ja todellisempi elämä voi ilmestyä esiin. Elämä on ollut koko ajan läsnä, missään tapauksessa se ei ole ollut jossain kaukana, vaan hengitystäkin lähempänä. Nyt hän sitä havaitsee, samalla sitä elämää itse tietoisesti ollen.

Hyviä tiivistelmiä, itsellä erittäin hyviä kokemuksia ja juuri kuten aloittaja kertoi, turha lukea tuhatta mantraa, alkuun kun pääsee niin loput todellakin tapahtuu itsetään.
Kokemukset aivan kuten kokija kertoi epätoivotut ominaisuudet lähes kadonneet, ymmärrys elämästä ja sen luonteesta lisääntynyt ja ajattelu on keskittynyttä.
Luulisi olevan hyötyä monelle tänäpäivänä ja uskonnoista vapaamielisin, jos näin voi ilmaista.

Itse koin vastaavan syvän rauhan kokemuksen pari viikkoa sitten syventyessäni omassa rauhassani yhteen Padmasambhavan kirjaan. Hän eli 700-luvulla ja kätki monia tekstejään eri paikkoihin. Karma Lingpa löysi 1300-luvulla monia näitä aarteita, ja keski-Tiibetistä Gampo Darin vuoren luolasta ns. "tiibettiläisen kuolleiden kirjan" lisäksi mm. kirjan "Padmasambhava's Teachings on the Six Bardos". B. Alan Wallace on kääntänyt tämän kirjan vuonna 1998 englannin kielelle ja Gyatrul Rinpoche on täydentänyt sitä pitkillä kommenteilla ja soveltamalla kirjan asioita nykyajan ihmisen näkökulmaan paremmin sopiviksi. Huumoriakaan ei ole unohdettu.

Se kokemus itsehän on jonkinlainen jhana, kuten Kokija kertoi. Esim. puun sisukseen ei pääse käsiksi, ellei ensin kaivaudu kuoren läpi, kuten munkki Ajahn Brahmavamso sanoi yhdessä lukuisista puheistaan, joita voi myös ladata netistä. Sellaisen olotilan kokeminen toimii jälkeenpäin houkuttimena, vaikka itsessään senkään ei kai kuuluisi olla takertumisen kohde, vaan pitäisi päästää irti. Parasta on että se kantaa arkielämään ja tekee siitä paljon helpompaa. Myötätunto ihmisiä ja eläimiä kohtaan kasvaa voimakkaasti. Noh! Nämä kaikki erilaiset olotilat ja asiat tulevat vastaan kun tulevat, ei sitä voi tietää ennalta milloin, ja ne tulevat kuitenkin sitten todellisuudessa erilaisina, kuin mitä kuvittelemme mielessämme. Näe kaikki harhanomaisena, erityisesti ihan kaikki mitä päässäsi liikkuu.

Jos haluaa itselleen mielenrauhaa, niin meditaatio ja buddhalaisuus on oikea tie siihen. Meditoinnin tehokkuudesta on tieteellisiäkin todisteita. Ja buddhalaisuus on loppujen lopuksi irtautumista kaikesta haitallisesta. Jos käyttää elämänsä Buddhan opetusten mukaan, niin saa täydellisen vapauden ja mielen harmonian. Se on paljon parempaa kuin viina, seksi, viihde tai raha. Mikään ei ole niin olennaista kuin mielenrauha.