Kuvittelen sinut viereeni. Niin lähelle, että hengityksesi hyväilee hiuksiani. Jos olisin pyytänyt: "silittäisitkö uneen", olisitko?
En saa unta...
hauras toive
781930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Tietenkin. Tänäkin iltana, vaikka vain ajatuksissani.
Olen vain onnellinen niistä pienistä jutuista!
Toivon vain että sinä olet onnellinen,mä jään tänne nukkumaan, enkä lähde koskaan pois!
minun piti haalia sua ja antaa sinulle elämäniloa. Olenko sinulle pelkkää ilmaa...jäikö siitä vain henkäys tuoksua?
Kaikesta on aikaa, mutta olisin. Vastaus olisi kyllä, vieläkin.
Kirjoitin nimesi haaveiden unihiekkaan...ehkä näet sen. Tietysti näet. Näet kaiken. Ja kuitenkin, olen suojassa katseessasi...
Yhteiset hetkemme ovat elävää ravintoani. Vaalin niitä kuin peto saalistaan; en siedä häiriöitä imiessäni voimaa itseeni. Olen mustasukkainen muistoistani. Haluan lisää hetkiä ajassa, en kiellä, mutta arvosi säästää minut ahneudelta.
Minä olen mustasukkainen tässäkin hetkessä, en voi sitä kieltää. Aloittajalla on minun kuvitelmani. Kyllä, silittäisin aina... ja alan olla myös ahne.
Silittäisin. Anna anteeksi etten ollut aikaisemmin tarpeeksi rohkea lähestyäkseni sua, toivon saavani siihen vielä mahdollisuuden.
voisko olla, että rakkaus ei vielä tuolloin 'halunnut tulla herätellyksi ja häirityksi'? :)
Voisithan laittaa vaikkapa viestiä illalla kuulumisia kysellen. Tiedät, että voit aina sen halutessasi tehdä.
Laita sinä viestiä, odotan. ;) Ja odotan enemmän kuin mitään koskaan seuraavaa tapaamistamme. Ikävä sinua! Mutta senhän jo kerroinkin aiemmin.
Sinä ikävöit ystävää, muistaakseni.
Milloin ja miten ikävöin ystävää? Enhän minä uskaltaisi muuta kai toivoakaan..
Olemme tavanneet viimeksi helmikuussa. Ikävästä taisin aloittaa minä puhumisen. En kylläkään tuolloin, se oli joskus tai hieman aikaisemmin.
Harmi, meidän tapaamisesta ei ole kuin muutama viikko. :/ Ehdin jo säikähtää tuota edellistä viestiäsi, tuntui niin sopivan. :) Olisinkin ihmetellyt jos hän täällä pyörisi. Onnea hakuammuntaan sinulle kuitenkin! ;)
Näinpä.
Lähtisitkö täältä kauas pois,sinne missä rakkaus ikuista on,
vielä siipeni maahan kahlitut on,oi tule ja murra kahleet sielustani pois,en yksin täällä lentää voi,tulisitko?rakastuisitko?lähtisitkö?vielä aikaa on...
Rakkaus on tässä ja nyt. Ikuisuus hipaisee jokaista hetkeä. Tunne se!
Kattaus oli jo kerran täydellinen. Minä kiitin tekemällä kainostelusta taiteenlajin. Mikä typerys...
Kirjoitat niin kivasti, ap. Mitä tässä tarkoittaa kattaus?
Suuria Tilaisuuksia. Kun elämä tuntuu antavan ylimäärin. Juhlia kahdelle. Pitkän kaavan mukaan. Ei kiirettä mihinkään.
Petyitkö?
Olisin... yhtä hellästi kuin kissanpentua sua silittelisin... saisin sinussa aikaan kylmiä väreitä ja perhosia lentämään vatsan pohjaasi... olisin niin hellä sinulle kuin vain ikinä voit kuvitella ja jos tahdot myös sopivan rajukin... me kaksi tutustuisimme toisiiimme lähellä toisimme hengittäen, vastaisimme ihomme huutoon, vapauttaisimme sisäisen liekkimme yhteiseen roihuun. Olisimme hetken yhtä sielua
Kuulostaa ihanalta! Voi, sinun ihastuksesi kohde on onnekas! Juuri tuollaista läheisyyttä haluaisin.. huoh..
Saat minussa aikaan kylmiä väreitä ja perhosia vatsan pohjaani jo ainoastaan ollessasi samassa huoneessa. Hyvänolontunne valtaa minut jo kun vain vähänkin ajattelen sua vaikka emme ole hetkeen edes nähneet. Kun mietin sua ja luen edellistä tekstiä tuntuu että päässä sumenee.
Miksi ette ole nähneet?
Äänesi sointu on hyväilevää. En saa siitä kyllin. Haluan, että sanot jotain, mitä vain. Mutta hiljaisuudessakin on hyvä. Silloin tunnen taajuutesi. Olet hellyyden virtuoosi, olet harmoniakkia... :D "Sinä tarjosit harmoniakkia, minä olin hölmö: panin peliin koko elämän..."
Opiskelemme samaa ainetta mutta nyt kesällä emme ole edes samassa kaupungissa. Silti ajattelen sua joka päivä.
Ei tärpännyt, mutta jatketaan ongintaa... ;)
Mikä kaupunki?
Hmm..Opiskeletteko ja samassa kaupungissa?Vai oot töissä ja hän opiskelija samassa kaupungissa?
Kenelle meni kysymys? ”Case ap” edelleen ratkaisematon, paitsi ehkä hänelle, joka tunnistaa, mikäli ikinä sattuisi näitä lukemaan. En usko siihen kuitenkaan...
En tiedä, mitä tämä on, miksi näitä kirjoittelen...ehkä ollakseni näennäisen rohkea. Ihan kuin tämä riittäisi ja sattuma hoitaisi loput. Enemmän olisi tarpeen. Kynnys kasvaa. Pelottaa lähestyä ihmistä, joka on niin kunnioitusta herättävä koko olemuksellaan. Hän on niin häikäisevän lumoava, että menen ihan lukkoon tosipaikan tullen, iso ihminen :)
ap kirjoitat viehkosti, mutta taidat kiusata vain.
Millä todistan, että seison sanojeni takana?! Jos hän kysyisi, ovatko ne käsialaani, en kieltäisi, mutta tuskin sellaista tilannetta tulee...
Jepjep samaa mieltä 1123 n kanssa. Kiusaamista tämä on kun et paljasta enempää täällä ketä kaipailet, päivästä toiseen naikkosia härniit, yöunet menee.=)
etkö kertoisi onko 20 30 40 50 60 ..
Tarvitaan edes pikku vinkkejä vaikka 20 ,30 ,40 suunnilleen.Jotain siihen kuten joko pitkä tai pieni henkilö.Jos kaipaat häntä niin miksi odottaisit yhä ja kirjoittelet tämän palstassa.Pelkäätkö,että hän ehkä suuttua tai kauhistunut lukemistaan?
Tiedän, tiedän. ;) Hän on semantiikan virtuoosi, se saa riittää vihjeeksi.
Mutta aapee, en mä tätä palstaa lue! Miksi oot kirjoittanu mulle tänne? Yritätkö pysyä piilossa? Mun pitäisi päästä takaisin sun viereen nukkumaan.
Et lue, silmäilet vain, niinkö. Muuten kyllä jaan näkemyksesi.
Jyväskylä. Molemmat opiskelijoita.
Mielessäni pyörii toisinaan eräs saman alan opiskelija. Tiedän hänen olevan kesän toisaalla, eikä kaupunkikaan mene pieleen opiskelupaikan suhteen. Kiva. :)
Milloin luulet näkeväsi hänet seuraavan kerran?
Tyhjiä sanoja vain, blaa blaa.
Olen tutustunut tähän ihmiseen melko pintapuolisesti eli enhän voi edes tietää miten kaikki jatkuisi jos tunnettaisiin paremmin. Silti hän vaan jäi mieleeni eikä tunnu sieltä lähtevän ja todella haluaisin tutustua lisää. Olen aina ihan jäissä kun näen hänet tai edes tiedän hänen olevan samassa huoneessa. En tajua miten voin tuntea niin voimakkaita tunteita vaikka emme tiedä toisistamme paljoakaan. Näen hänet taas muutaman viikon kuluttua ja odotan sitä innolla. Niin että kiva. :)
On omituista tehdä näistä jutuista selkoa täällä mut se on suloisen kutkuttava ajatus että just HÄN kävisi täällä ja lukisi näitä.
Viimeksi vietin seuraa tämän ihmisen kanssa ravintolapöydän äärellä. Kutkuttaako yhä?
Vinkkiä ruuasta, jota söimme? :)
Ensin ei mutta pienen muistelemisen jälkeen kyllä, niinhän se todella oli. Kuinkahan todennäköistä on että ollaan keneksi toisiamme luullaan, samat "tuntomerkit" sopii varmaan moniin..Haluisitko kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi mitä musta ajattelet ja milloin kiinnostuit? Ihan epätodellisen monena aamuna päätin että nyt teen tälle asialle jotain ja yhtä monena iltana totesin ettei kantti vieläkään kestänyt ja se harmittaa. Olis paljon sanottavaa.
Kelle kirjoitit nyt? Minä yritän saada selvää "samat sävelet"-nikistä vai oletteko sama ihminen?
Ruoka oli maukasta niinkuin aina, mut sitäkin parempaa oli sun seura :) Keskityin kai sinuun kun en muista mitä ruokaa se oli.
Itse keskityin alkoholituotteisiin ja jossain vaiheessa iltaa nautin myös pakastetun thaimaalaisherkun.
Ei kohdattu tällä kertaa ja just huomasin, et kaupunkikin on ihan eri. :/
Okei minä myös, vastasin silti :)
Mitä tämäkin ketju kertoo: Sydän on tulvillaan, mutta päässä käy vähiin! Ymmärrän paikkani. Sitä ei ole. Anteeksi hölmöt viestini täällä ja tosielämässä.
saisit ehkis enmän jos antaisit vinkkei enemän !
Nukutko yösi rauhassa? Välititkö edes?
Välitin ja välitän.
Olisin mielelläni nukkunut rinnallasi, mutta jätin sinut sohvalle ujouttani.
Päässä käy .. kerään rohkeutta. On sitä ennenkin yhteyttä otettu.
Oletko rohkaissut mielesi?
Viesti lähti.
Kerro ny vähän enemmän, niin voidaan myötäelää kanssasi. Mulla vähän sama tilanne, erästä ihmistä ajattelen tahtomattani lähes lakkaamatta ja se alkaa jo melkein haittaamaan jokapäiväistä elämääni. ;)
Täytyy varmaan yrittää toimia yhtä rohkeasti, kuin sä olet tehnyt.
Sain viestin eräältä, jolle oli korkea kynnys lähettää se, luulen. Vastasin lauseella. Tiedän mitä itse haluan, mutta...
Saitko vastausta?
Minä rohkeutta keräilevä vai? En oikein tainnut saada. Kerro nyt enemmän! Täällä yritän psyykata itseäni, että uskaltaisin... ;)
Tarkoitin kysymyksen hänelle, jonka "viesti lähti". Jos sua yhtään lohduttaa, niin mun tilanteeni heräsi kahdeksan vuotta sitten ja edelleen yritän kerätä rohkeutta. Olis aika paljon sydämellä kerrottavana.
Keräisit nyt "jo" ihmeessä. :)
Oho, 8 vuotta sitten?!! Nyt on kyllä jo korkea aika tehdä jotain. Ei voi ainakaan sanoa, että kyseessä olisi ohimenevä ihastus..
Ja olisi tosiaan kiva kuulla, että miten nimimerkille "paljon pelissä" kävi. :)
Rohkeus kiertää minut kaukaa. Vai mitä pitäisi päätellä, jos pelkkä hänen nimensä lausuminen saa äänen omituiseen painoon...sitä yrittää keksiä vaikka mitä kiertoilmaisua. Tai jos hän viestittää, näyttää ihan siltä kuin puhelin vaihtaisi fonttia isompaan ja kirkkaampaan...tuskin uskallan edes lukea tekstiä. Onko siis enää mitään tehtävissä. Olen ihan hupsuna häneen!
Mistä te sitten puhutte, miten pystyt pitämään tunteesi piilossa vuosien ajan?
Olen harjoitellut itsehillintää koko ikäni, joten näillä vuosilla olen jo aika haka lajissani.
Mutta eikö toi ole jo aika... suorastaan perseestä? Mikä suakin muka estää?
On se, sieltä, mistä mainitsit. Tämä kirjoittelu tänne on ollut varaventtiilini.
t. elämää hankimaassa a.k.a. ketjun aloittaja
Ja mä arvasin tuon! :)
Hän on edelleen aivan käsittämättömän kaunis, kaikin tavoin. Ja minä, olen se rietas. Onnellinen onko kumpikin vai kumpikaan? Hauras toiveeni on muuttunut hartaaksi: Hänen parastaan, nyt, aina ja ainoastaan.
Minä rakastuin häneen. En ensisilmäyksellä vaan tanssilattialla. Tutustuttiin,kiinnostit minua aina vain enemmän. Kadun,etten autossa liikkuvassa sinua suudellut,vaikka tilaisuus oli..sillä olithan vanha nainen hunningolla. Nyt en kuule sinusta enää. Seurustelet.
sun alotus on vaan niin ihana !