Hei. Minä ja mieheni emme voi saada omaa lasta. Kansainväliset adoptiojonot ovat pitkiä ja haluaisimme suomalaisen lapsen. Olisiko hyvä ajatus ottaa sijaislapsi ja adoptoida hänet sitten kun tietää, onko lapsi mieleen ja sopeutuuko hän meille? Miten nopeasti lapsen saa? Tai ihan mieluusti voisimme ottaa sisaruksetkin, esimerkiksi kaksostytöt olisivat aivan ihanat. Kunhan eivät ole kovin pahasti vaurioituneita tai vammaisia. Haluamme ihan normaalin perheen.
Kannattaisiko ottaa sijaislapsi/-lapset?
En malta odottaa
8178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Olisiko hyvä ajatus ottaa sijaislapsi ja adoptoida hänet sitten kun tietää, onko lapsi mieleen ja sopeutuuko hän meille? "
Sijaislapsi ei jää teille ihan vain siksi, että hän on teille mieleen tai sopeutuuko hän vai ei. Sijaishuolto ei ole mikään lapsimarkkinat, josta valitaan itselle mieleinen ja loput palautetaan kotiinsa.
Ensimmäinen ja tärkein asia pitää mielessä on se, että teidän on oltava valmiita luopumaan sijaislapsesta koska tahansa! Kyseessä on lapsen etu, ei teidän. Sisäistäkää sana SIJAIS, mitä se tarkoittaa.
Juurihan täällä on käsitelty viime sunnuntain HS:n artikkelia, jossa oli haastateltu vantaalaisperhettä, jotka olivat usean kuukauden Pride-valmennuksessa. Siis lapsen saamiseen kuuluu valmennukseen ilmoittautuminen, kurssin odottelu ja tosiaan usean kuukauden valmentautuminen, ja sen jälkeen odotellaan...
Jos todella päädytty sijaisvanhemmuuteen, niin kannattaa pitää mielessä se tärkeä seikka, että kaikki biologiset vanhemmat eivät ole päihteidenkäyttäjiä, mielenterveysongelmaisia, eivät kriminaaleja, eivätkä väkivaltaisia, lapsi ei ole siis joutunut kärsimään mistään kaltoinkohtelun muodosta kotona ennen huostaanottoa. Silti hän saattaa olla erittäin vaikea hoidettava ilman kaltoinkohtelutaustaakin. Ja joka ainoalle lapselle huostaanotto on trauma, joten välttämättä ei helppoa tule olemaan, tuli lapsi millaisesta kodista tahansa.
En kuitenkaan pidä sijaislapsen hankkimista suositeltavana niille, jotka haluavat omaa lasta. Eiköhän se pitkä ulkomaisen lapsen odotus kannattaisi sittenkin. Sitä kautta saatte nimenomaan oman lapsen, jota olette haluamassakin.
Väestöliittto on ehkä taho, josta löytyy eniten asiallista tietoa erilaiaista syistä lapsettomuuteen ja muita vaihtoehtoja.
Selaa sivuston tietoja.
http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/tukea-ja-neuvontaa/
------------
"Sijaislapsi ei jää teille ihan vain siksi, että hän on teille mieleen tai sopeutuuko hän vai ei. Sijaishuolto ei ole mikään lapsimarkkinat, josta valitaan itselle mieleinen ja loput palautetaan kotiinsa."
No, enpä nyt sanoisi, koska eikös siinä vähän tuollaista lapsikaupan makua olekin? Aloittajalle sanoisin, että mielestäni lapsettomuutesi on luojan lykky ja toivottavasti yksikään ei kuunaan joudu sinun huomaasi. Kirjoituksestasi huokuu sellainen maailmankatsomus.
SIMPUKKA. Lapsettomien yhdistys.
Tässä löytyy myös lapsettomuudesta tietoa.
http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/
---------------
Sijaisvanhemmat ovat kokoajan yhteydessä sosiaaliviranomaisiin ja lapsen biologisiin vanhempiin tai vanhempaan eli äitiin /isään.
Biologisilla vanhemmilla on oikeus tavata sijoitettua lasta, tapaaminen tapahtuu joko sijaisperheen kodissa tai sosiaalitoimistossa valvotustusti.
Et voi noin vaan valita millasen lapsen haluat. Sijaislapsi on sijaislapsi jos hänellä on biologinen vanhempi, jos taas biologinen vanhempi luopuu huoltajuudesta ja asia on sovittavissa sossujen ja bion kanssa että sijaisperhe voi adoptoida lapsen.
Joilloin adoptio haun voi käynnistää.
Täällä on paljon hyvää ja asia tietoa
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/
Pahimmillaan kyllä voitte saada lapsen, jonka sekopäävanhemmista tulee vuosien painajainen, jonka asioita hoitaa v.s eli viran sijainen - kouluttamaton sosiaalityöntekijä, joka on vasta aloittanut virassa ja joka vaihtuu koko ajan, jolloin kokonaiskuva lapsesta on enää teillä, mutta yhteiskunta tekee päätökset teitä kunnolla kuulematta, jne.
Lukekaa virallisten sivujen lisäksi ihmisten kokemuksia arjen sujumisesta kun yhteiskunta rapautuu ja prosessit eivät enää toimi. Hyvinvointivaltiota ei enää ole.
Enemmän saisitte nauttia onnellisista lapsista, kun alkaisitte perhepäivähoitajiksi. 10-tunnin päiviä tarvitsevat hoitolapset käytännöllisesti asuvat teillä, ja te kasvatatte heidät, eikä heillä ole ennestään valtavia traumoja. Pysykää hyvinä hoitajina, ja saatte pitää lapset pitkään, ja lapset palaavat teille vielä teini-iässäkin kavereineen, ihan kuin omat lapsenne.
"... jolloin kokonaiskuva lapsesta on enää teillä, mutta yhteiskunta tekee päätökset teitä kunnolla kuulematta, jne. "
Tuo on surullisen totta monelle biologisellekin vanhemmalle huostaanoton tekohetki mukaan luettuna.
Ja yllä on hieno kuvaus siitä älyttömästä tilanteesta, jota moni vanhempi on minullekin kuvannut. Sossut tulevat ja menevät, aina uusi kasvo päätöksen tekoon valtuutettuna, jolla ei ole kokemusta työstä juuri ollenkaan ja vielä vähemmän lapsen tuntemusta.
Uudella sossulla kaikki "tieto" lapsesta on edellisen sossun hajanaiset kirjaukset, niiden mukaan toimitaan ja niiden ihmisten mielipidettä ei huomioida ollenkaan, jotka lapsen parhaiten tuntevat. Pahinta on, että jokin yksi irrallinen lause vanhoissa kirjauksissa saattaa alkaa uuden sossun päässä alkaa elää omaa elämäänsä, joka sitten ohjaa lapsen asioista tehtävät päätökset täysin väärille urille.
Ymmärrätte varmaan, että etenkin huostan purkua on tuossa tilanteessa lähes mahdoton saada aikaan. Kun huostan jatkamisen syitä sossulta kysytään, ei hän siihen mitään osaa sanoa. Asenne on se, että ei hän rohkene purkaa, koska edellinenkään ei ole purkanut, vaikka ei hän nyt oikein osaa nimetä, miksi lapsi on huostassa edelleen...
"Sekopäävanhemmista"... Toivottavasti ette itse ole sekopääsijareita, jollaisia niitäkin valitettavasti joukkoon mahtuu. Saattaa olla ettei ole sairsudentuntoa, mutta sairas sijaisri kuitenkin on.