Miten eronneet äidit sanovat itseään aina yksinhuoltajaksi? Onko lasten isä kuollut, vai onko oikeudelta saatu yksinhuoltajuus, vai eikö lapsen isä tiedä lapsensa olemassaolosta mitään?
Minulla on kolme lasta ja asun lasteni kanssa eri osoitteessa kun lasteni isä, mutta missään nimessä en voisi ikinä mennä sanomaan itseäni yksinhuoltajaksi, meillä on täysi yhteishuoltajuus.
Sanotko itseäsi yksinhuoltajaksi vaikka lapsen/lasten isä on täysin hengissä ja hoitaa lapsia vaikka edes jokatoinen vkloppu? Ketkä ovat oikeasti yksinhuoltajia?
Minulla on kolme lasta ja asun lasteni kanssa eri osoitteessa kun lasteni isä, mutta missään nimessä en voisi ikinä mennä sanomaan itseäni yksinhuoltajaksi, meillä on täysi yhteishuoltajuus.
Sanotko itseäsi yksinhuoltajaksi vaikka lapsen/lasten isä on täysin hengissä ja hoitaa lapsia vaikka edes jokatoinen vkloppu? Ketkä ovat oikeasti yksinhuoltajia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eiköhän tuo yksinhuoltaja ole ihan yleisnimitys lähihuoltajalle. Sillä tarkoitetaan henkilöä joka asuu lastensa kanssa talouden ainoana aikuisena. Puhekielessä siis lähihuoltaja on yksinhuoltaja, riippumatta siitä onko hänellä lastensa toisen vanhemman kanssa yhteishuoltajuus vaiko ei.
Sinä et ehkä sano itseäsi yksinhuoltajaksi, mutta jos naapureiltasi kysyttäisiin, he sanoisivat. Ymmärrätkö?
Ja mitä se sinulle oikeastaan kuuluu miksi joku on yksinhuoltaja eikä yhteishuoltaja? Olkoon se isä sitten kuollut, luopunut huoltajuudestaan tai vaikka tuntematon, miksi se sinua kiinostaa?
Oikeasti yksinhuoltajia ovat he, joilla on lastensa yksihuoltajuus. Myös heidän lastensa isä voi tavata ja hoitaa lapsiaan vaikka joka viikonloppu, ei se siitä huoltajuudesta kiinni ole.
paperilla meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus mutta sanon itseäni yksinhuoltajaksi, koska isä ei tapaa lasta(omasta tahdosta) eikä muutenkaan maksa elatusta eikä mitään muutakaan kuluja. Kelalta toki saan elatuksen.
Kela maksaa yksinhuoltajakorotusta perheen jossa on vain yksi aikuinen huoltajalle. Ehkäpä siksikin yksinhuoltaja on vakiintunut termi ja kertoo suoraan sen että lapset asuvat kyseisen henkilön luona.
Itse olen yksinhuoltaja, en kelan määrittelemällä tavalla (minulla on "uusi" puoliso) vaan oikeuden määrittelemänä.
voisis olla äiti, joka halusikin vain lapsen, mut ei miestä.
Jos sinä haluat olla yhteishuoltaja, niin ei ainakaan joka toisen
viikonlopun lasten kanssa oleva isä täytä tuolla vastuunjaolla
todellista yhteishuoltajan vastuuta, vaikka näin se vastuu
jakautuu monessa ydinperheessäkin.
Olisiko "lähivanhempi" sitten hyvä, sille maksetaan yksinhuoltajan elatusapu.
Paljon on muitakin merkillisiä, kuten tavallinen keskustan perhe, "ydinperhe".
Olen yksinhuoltaja (oikeuden päätöksellä) ja kutsun itseäni yksinhuoltajaksi. Lapsilla on isä, joka ei heitä "huolla" oikeastaan mitenkään. KELA maksaa elarit ja ns. isällä ollessaan lapset viettävät aikaansa joko keskenään tai vähän exän nyksän kanssa. Isää ei jaksa kiinnostaa.
Jotta se siitä yhteishuollosta!
Oikeuden päätöksellä minäkin olen yksinhuoltaja. Isä ei ole tavannut lasta vuosiin, KELA maksaa elatustuen.
Meillä on yhteishuoltajuus ex-vaimon kanssa ja poika asuu minun kanssani käyden äidillään noin kerran kuussa 2 tuntia.Exä maksaa 145 € kk minulle ja se on siinä.Mihinkään muihin kuluihin ruoka,vaatteet,mopokortti.mopo,harrastukset ym hän ei osallistu.Onko tämä yleinen käytäntö? Hänen kanssaan ei voi sopia tai puhua,mahdotonta,luuri tulee korvaan.
Harmittaa,kun minulla on pienemmät tulot kun ex-vaimolla Neuvokaa hyvät ihmiset mitä pitää tehdä,kiitos :(
Noin käy miestenkin kanssa. Mitään ylimääräistä ei ostella eikä haluta maksaa. Yksin koulutin kaikki neljä lasta kun mies ei maksanut heille koulutusavustusta, koska ie ole pakko.
Riitaa tuli elareistakin, joten ne tuli sossun kautta lopulta, mutta koulutusauvus ei tule ellei isä ja lapsi tee yhdessä sopimusta, mutta ei mies tee kun ei ole pakko.
lastenvalvojalle aika, jos epäilet että elatusmaksu on liian pieni (eivät etät osallistukaan muihin kuluihin eikä niin kannata sopia, kune i se pidä kuitenkaan sitten kun apua tarvittaisiin).
hyvä yh mies, uudelleen lasketuta elatusmaksu kaupunkisi lastenvalvojalla!
Kyllä se taitaa olla yleinen käytäntö. Itse hoidin tytön vaipoilta aikuiseksi enkä saanut minkäänmoista elatustukea. Hammasta purren ja välillä kaurapuuroa ja näkkileipää, mutta kyllä se siinä meni. Tuttavilta sai pieniksi menneitä vaatteita.
Luojan kiitos ei ollut yhteishuoltajuutta, koska exä ymmärsi sen siten, että hänellä on minuun täysi määräysvalta.
Ei tuohon osaa neuvoa antaa, minä tein kuten Tuntemattomassa: "Pienimmän riesan tie" Menot alas, auto vaihtui linja-autokorttiin, harrastuksia ei tarvinnut miettiäkään. Elin tulojen mukaan, mutta eipä tarvinnut riidellä.
Aikansa kutakin, likka valmistui ammattiin ja nyt saa sitten elellä mukavasti yksin ja kaiken mitä tienaa saa tärvätä niinkuin haluaa. Anna ajan kulua.
No kyllä sen tyttösi olisi kuulunut saada elatusta siltä toiseltakin vanhemmaltaan. Ellei elatusapuna suoraan, niin sitten elatustukena valtiolta. Mikset sitä asiaa hoitanut? Olisi ehkä harrastamaankin päässyt.
Käsittämätöntä marttyyripelleilyä tuollanen, "mitään en vaatinut ja kaurapuurolla mentiin hammasta purren". Ei siitä kuule mitään palkintoa saa vaikka miten kärvistelee, saattaa ennemmin se tyttösi hieman vittuuntua kun ymmärtää että sitä rahaa olisi hänen elatukseensa kuulunut tulla enemmän, mutta iskä ei sitä viitsinyt hoitaa.
Jos olet lähivanhempi ja maksukykyä ei ole tulisi sinun riitauttaa asia oikeusteitse jos ei puhumalla toimi. tällöin teille lasketaan tulojenne mukaan maksu osuudet
Itse en tunne kuin yhden yksinhuoltajan. Hän on kolmen tyttölapsen isä. Kaikki muut tuntemani eronneet ovat valinneet/saaneet yhteishuoltajuuden.
Sanon olevani yksinhuoltaja, koska koen asian niin. Lasten isä on nyt pystynyt vanhemmuuteen neljä vuotta eron jälkeen. Kun asuimme yhdessä, häntä ei paljon kotona näkynyt eikä lapsia hoitanut. Eron jälkeen on tavannut vartin tarkkuudella juuri ja vains en, mikä on paperilla sovittu eli 1,5 vuorokautta / 2 viikkoa. Silloinkin neuvottelut olivat niin päin, että minä yritin enemmän tapaamisia ja hän vähemmän. Edes maaniteltaessa tai tarvittaessa ei yhtään enempää ole ehtinyt lastensa kanssa olla. Aluksi soittelin ja muutenkin yritin pitää exää mukana lasten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, mutta hän ei halunnut osallistua tälläkään tavalla, joten enää en häntä vaivaa arkisillä asioilla tai lasten kasvatuskysymyksillä. Vastaan siis kaikesta lapsiin liittyvästä yksin ja hän tapaa lapsia juuri ja vain sen verran kuine htii, niin että nämä eivät hänen elämäänsä rajoita. Yhteishuoltajuus meillä on, mutta vastuun jakautuminen on jotain ihan muuta. Joka tapauksessa on hienoa, että vuosien tukemisen jälkeen hän nyt kykeni ensimmäistä kertaa ottamaan lapset yli kolmeksi päiväksi luokseen lomalle. Huoltajuus on minusta kuitenkin ihan jokavuotista ja edellyttää kiinnostusta lapsen asioihin, joten yksin koen lapsia huoltavani.
minulla on kaksi lasta ja heistä molemmista on yhteishuoltajuus isänsä kanssa, lapset asuvat kanssani ja tapaavat isäänsä ns. normit.
Nimitän itseäni yksinhuoltajaksi koska käytännössä huolehdin lapsista yksin, isänsä ei välitä edes leikata kynsiä lapsilta käydessään siellä (pienet lapset).
Hän viettää lapsien kanssa aikaa, pitää hauskaa. Muttei huolehdi käytännön asioista millään lailla, ei edes niistä mihin pystyisi osallistumaan.
Vanhempi lapseni tuli viimeksi viikon lomakäynnin jälkeen kotiin ja vaati varpaan kynsien leikkuuta koska olivat kipeät ja lohkeilleet, isi ei välittänyt huolehtia asiasta. Lapsi on niin pieni ettei kykene tekemään itse asiaa.
Koko lasteni elämän ajan olen heidän tarpeistaan huolehtinut täysin yksin. Tässä on syy miksi kutsun itseäni yksinhuoltajaksi. Jos puhe jonkun vieraan kanssa tulee tarkemmin asiasta, annan laajemman vastauksen. Tähän asti jokainen on ymmärtänyt seikan selittämättäkin että lapsilla on myös isä mutta minä huolehdin heistä. Kait se on minullakin jokin oikeus pitää titteli siinä määrin kuin toiminkin??
minä olen yksinhuoltaja. Ei hoitele isä lapsia milloinkaan vaikka elossa onkin..
Hei!
meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus mutta koen ja sanon olevani yksinhuoltaja. Saan kuukausittain pienen elatusavun (isällä suuret tulot) mutta en siitä välitä. Olen aina ajatellutkin että päävastuu on minulla. Mielestäni kannattaa punnita näissä tilanteissa haluaako lähteä roposista taistelemaan vai valita tien jolloin lapsi voi hyvin kun ei jää riitoihin. Se riippuu mikä ihmiselle on tärkeintä, minulle raha ei ole vaikka kaurapuuroa syötäis tms.
Lapsi on isällään pari päivää viikossa jolloin viettävät ns hauskaa yhdessäoloa. Alusta saakka isän kanssa sovittiin että päävastuu on minulla, siksi lapsellekin minun luona on koti kun haluttiin että on yksi selkeä koti mihin aina palata. Menee sitten isälleen kylään.
Näitä on niin monta eri variaatiota kuin on eropareja :)
Yksinhuoltajia ovat virallisesti ne joille huolto on yksin virallisesti määrätty. Käytännössä, kuten olemme saaneet lukea, moni lähivanhempi on KÄYTÄNNÖSSÄ yksinhuoltaja vaikka yhteishuolto onkin. Mutta eihän se ydinperheessäkään aina mene niin, että tasan tarkkaan yhtä paljon huolehditaan..eli jos kuitenkin molemmat vanhemmat eron jälkeenkin huolehtivat lapsesta on se yhteishuoltoa.
Itse olen lähivanhempi, mutta vain siksi kun lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä paikassa. Tämän vuoksi KELA:n silmin olen yksinhuoltaja. Lapsella kaksi kotia, joissa viettää yhtä paljon aikaa ja yhteishuolto jakautuu siis tasan. Minä äitinä huolehdin enemmän vaateostoksista (myös toiseen kotiin, lapsen vaatteitahan ne ovat) mutta isä taas huolehtii enemmän pojan harrastusjutuista.
Meillä tämä sujuu näin hyvin, joillain toisella toisenlainen ratkaisu parempi.
Sanon itseäni pelkästään äidiksi. Lapsi on yhteishuoltajuudessa.
Lapseni on minulla reilun kolmanneksen vuodesta. Olen yhteishuoltajaisä.
Virallisesti en ole siis edes perheellinen! Mitä me kymmenettuhannet isät ollaan? Maksajatapaajaisejä??!!